Kirjoitin aiemmassa postauksessa siitä, että muutettiin kesällä meidän ensimmäiseen omaa kotiin. Edellinen asunto oli oikein hyvä koti moneksi vuodeksi, mutta tämä tuntuu jotenkin erilaiselta.
Tämä asunto on jo ilman remppojakin tosi hyvä – ja mikä parasta, se tuntuu jo ihan kodilta, vaikkei täällä mitenkään ”valmista” olekaan.
Tämä tuntuu edellisen asunnon jälkeen myös ihanan avaralta. Meidän Tampere-koti kun oli 56 neliöinen pieni kolmio (3h+k) – varsinainen tilaihme – kun taas tämä on käytännössä 65 neliöinen iso yksiö (1-2h+kt). Seiniä on siis paaaljon vähemmän, ja samalla paljon vähemmän kulmia mihin kolautella kankkunsa, haha.
Seinää vasten meidän lankkupöytä, joka ei oikein enää sovi tänne. Katossa ei vielä ole lamppuja ja keittiön saarekkeelle pitäisi löytää baarijakkarat. 
Hyvin jo vuodesta 2014 palvelleet Vallilan verhot ovat tänne liian lyhyet ja ihana villamatto on tänne hiukan liian pieni. 
Nykyinen lattia on varsin keltaisen sävyistä tammisauvaparkettia.
Meistä tuntuu kuitenkin siltä, että vaikka tämä asunto on ihana, kaikki siinä piilevä potentiaali ei vielä ole kunnolla käytössä.
Ensimmäinen isompi remppa-aihe meillä on lattiaremontti.
Kuka lattiaa katsoo? No minä ainakin, mutta en tiedä, onko se yleistä vai arkkitehdin ammattivaiva. Joillekin lattia on vain lattia. Eikä se alkuun häirinnyt minuakaan. Mutta kuukauden tai parin jälkeen alkoi tuntua vahvasti siltä, että vaikka tuo nykyinen parketti on ihan kiva, mutta jotenkin todella… arkinen. Ja asunnon muun ulkoisen habituksen rinnalla se tuntuu kovin tylsältä. Eripariselta.
Jos ajattelisi pelkästään käytännöllisyyttä, tämä lattiaremontti ei olisi mikään pakollisuus.
Mutta kodissa ei ole kyse pelkästä käytännöllisyydestä. Tunnelmalla on iso vaikutus omaan fiilikseen ja kodin tuntuun. Ja kun lattiaa on joka puolella, se myös tekee siitä tunnelmasta varsin ison osan, ihan huomaamattakin.
Puhumattakaan siitä, että ensimmäisestä omasta kämpästä haluaa tehdä niin omalta tuntuvan kuin vaan voi. ♥
Esimerkki vanhasta lankkulattiasta eräässä vanhassa rakennuksessa, taustalla Emmi Mustosen taidenäyttelyn maalauksia.
Sitten yhtenä iltana kävin läpi kaikki kotikansiosta löytyneet vanhat arkkitehtipiirustukset. Yksi rakenneleikkaus antoi ymmärtää, että parketin alta voisi löytyä vanha lankkulattia – se ei ollut suoraan meidän asunnon kohdalta, mutta pääteltiin toteutustavan olevan todennäköisesti samanlainen. Ja ai että kuinka me innostuttiinkin siitä mahdollisuudesta!
Päätettiin, että ennen kuin hankitaan uutta lattiaa, on selvitettävä, löytyykö parketin alta käyttökelpoinen vanha lattia.
Olisi ihanaa, jos pystyisi palauttamaan vanhan rakennuksen todennäköisesti alkuperäisen vanhan lattian. Että purkaisi vaan uuden pintakerroksen päältä ja hioisi ja vaikka lakkaisi tai vahaisi vanhan puulattian kuntoon… Vanhat lankkulattiat on yksi piirre, joita oon aina ihastellut, ja se on yksi asia, jota tässä asunnossa en ajatellut edes mahdolliseksi saada. Mutta elämä on joskus kompromisseja.
Timberwisen showroomilla 
Arborett Oy:n showroomilla
Ja kävi sitten niin, että erään lattialistan alle kurkatessa selvisi, että nykyisen parketin alla onkin betonia, ei lankkua…
Ei tiedetä tarkkaa syytä, miksi se on tehty: onko betonia valettu pari senttiä vanhan lankun päälle tasoitteeksi, vai onko vanhat lankut purettu kokonaan pois alta? Mutta olipa mitenkä vaan, betonin purkaminen olisi aivan liian vaivalloinen (ja todennäköisesti kallis) operaatio, josta ei edes välttämättä olisi mitään hyötyä. Mistä sen tietää, mitä sieltä alta löytyy.
Betonin päälle ei myöskään ole helppo asentaa uutta lankkulattiaa, joka olisi ollut vaihtoehdoissa muutoin 2. sijalla. Lankkua kun ei kuulema voi suoraan asettaa betonin päälle, vaan siihen tarvisi välirakenteen, ja lopputulos korottaisi lattian tasoa nykyiseen verrattuna useamman sentin ja aiheuttaisi haasteita useissa kohdissa.
Arborettin showroomilla. Parketin sivuissa on viisteet, jotka tekevät paketista enemmän lankun näköisen. 
Alla käsittelemätöntä, yllä sävytettyä.
Näiden tutkimisen jälkeen potentiaalisimmaksi vaihtoehdoksi ollaan tällä hetkellä todettu lankkuparketti.
Eli siis parketti, joka imitoi lankkulattian kokoluokkaa, tuntumaa ja ulkonäköä. Sen lähemmäs aidon tuntuista ja näköistä lankkulattiaa tuskin tällä erää päästään.
Tähän asti ollaan käyty katsomassa kiinnostavia vaihtoehtoja Timberwisen ja Arborett Oy:n -showroomeilla, ja todennäköisesti tehdään valinta niiden väliltä, ellei jotain muuta potentiaalista putkahda pintaan ennen kauppojen tekoa.
Vertailussa Timberwisen Nordic-lankkuparketti (lehtikuusi) liikkeessä luonnonvalossa… …ja samat lankkuparkettipalat kotona erilaisessa valossa. Kumpikaan näistä ei lopulta ollut ihan täydellisesti meidän mieleen, toinen sävy oli liian vaalea ja toinen liian tumma/punertava.
Lattiaremontti on siis saatu alkuun, vaikkei vielä kovin pitkällä ollakaan.
Tämä kaikki tähän astinen ei ehkä kuulosta kovin ihmeellistä, mutta meille näissäkin käänteissä on ollut jo paljon pureskeltavaa. Jotenkin ajattelin, ettei pelkkä lattiaremontti voi olla kovin mutkikas juttu. Että sopivan sävyn valitseminen olisi varmaan vaikein osa, varsinkin kun ne näyttävät niin erilaiselta eri valoissa. Mutta kai tämä nyt sitten edistyy, kun on katsottu läpi nuo kaksi muuta korttia, ja voidaan tehdä valinta ihan vaan yhden tuoteryhmän sisältä.
Jatkoa tälle seuraa sitten, kun saadaan tehtyä päätöksiä ja homma etenee!