Ensimmäinen Helsinki-kesä Synttärikakkua toimistolla
Hetki on vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään. Aluksi se johtui kiireestä, sen jälkeen seuraavasta kiireestä, sitten taas toisesta. Kunnes tilanne oli lopulta se, ettei kaiken sen kiireen jälkeen vaan enää jaksanut.
Tässä muutaman kuukauden sisällä on ehtinyt tapahtua aika merkittäviä asioita, jotka ovat muuttaneet isosti meidän elämää. Odotettuja ja jännittäviä ’elämänmuutoksia’:
1. – Uusi paikkakunta
Meillä oli jo pitkään suunnitelmana, että sitten kun mulla ja miehellä on opinnot valmiit, niin muutetaan takaisin pääkaupunkiseudulle. Tampere on ihana, mutta pk-seutu on se mistä ollaan lähdetty, ja missä meidän tukiverkostot on parhaimmillaan.
Ja nyt sen aika sitten koitti, viimeinkin. Mistä päästäänkin siihen, että nyt meillä on myös…
Helsingin kaunein rakennus? Rähjäinen muuttolook. Tein nämä lasit piippurasseista ja Tigerin laseista joskus vuosia sitten muistaakseni äidin ja isän ”100v”-juhliin. Miljoona muuttokuormaa, kaktukset ja kuvassa näkyvä hääkimppu (kuivakukkia) saivat matkustaa etupenkillä.
…koti.
2. – Ensimmäinen oma koti
Yhtäkkiä me löydettiin juuri meille sopiva oma koti, ja juhannuksena rampattiin niin monta kertaa Tampere-Helsinki väliä muuttokuormien kera, ettei vähään aikaan kyllä tee mieli sitä väliä ajaa.
Tämä koti on ihana, sekä sijainniltaan että muutenkin. Ja mä ainakin nautin Helsingistä täysin rinnoin. Keskustan rakennukset ovat niin kauniita ja ympärillä on niin paljon nähtävää. Ja työmatka on ihanan lyhyt ja kaikki olennainen on tässä lähellä.
Vuosien vuokralla asumisen jälkeen on myös ihanan vapauttava ajatus, että on mahdollisuus tehdä muutakin kuin pientä sisustamista.
Pari remppa-aihetta on jo suunnitteilla, jonka jälkeen sitten päästään pureutumaan itse sisustuspuoleen. Ensin vaan isot linjat kuntoon. Kodin laittamisesta varmasti lisää juttuja myöhemmin… (Aiemmista kodeista kirjoitettamiani sisustusaiheisia postauksia löytyy täältä.)
Oli myös ensimmäinen hääpäivä <3
3. – Uusi työpaikka
Huh, vaikka paikkakunnan vaihto ja muutto ovat isoja asioita, niin tää on varmaan silti näistä kaikkein isoin muutos. Niin monta vuotta samassa työpaikassa ei tee lähtemisestä kovin helppoa. Henkisellä puolella hyvästien jättäminen ihanille työkavereille, joista on muodostunut lähestulkoon kuin toinen perhe, ja tutulle työympäristölle, oli tosi raskasta.
Puhumattakaan sitten työhakuun liittyvästä stressistä! En todellakaan muistanut, millaista se on.
Käsittelin työhakua blogissa viisi vuotta sitten eli 2016, kun edellisen kerran hain töitä: ensin kesätöistä ja sitten sille jatkoa, kun päätin pitää välivuoden opinnoista. Ja sille tielle sitten jäin, vaikka koulun ja töiden yhdistäminen ei ollutkaan aina kovin tasapainoista…
Viime syksyllä diplomityön valmiiksi saamisessa oli oma vaivansa, mutta toisaalta myös töitä oli jatkuvasti niin paljon, että ehkä jopa ihme, etten kaiken tämän päällekäisen kuormituksen jälkeen ole tämän pahemmin uuvuksissa.
Emmi Mustosen näyttelyn avajaisissa, oli upea näyttely. Oivaltavaa taidetta Tampereen Finlaysonilla. Vikat afterworkit Tampereella…
Nyt on sitten jäljellä enää se uuden työpaikan ja uusien työtehtävien mukanaan tuoma piilostressi.
Se sellainen, joka putkahtelee pintaan aika ajoin virheiden tekemisen pelkona ja ahdistuksena siitä, ettei ”täytä odotuksia”, jotka todennäköisemmin on lähinnä itse itselle asetettuja. Siinä kestää aikansa, ennen kuin se tasaantuu. Onneksi työkaverit on tosi mukavia ja kaikki on muuten kohdallaan – en oikein olisi edes uskaltanut parempaa toivoa.
Vain kolme kohtaa? Hyvä vitsi. Onhan näitä projekteja riittänyt, muut ei vain ihan ole ’elämänmuutoksia’.
Parhaan ystäväni kaasona toimiessa kesää maustoivat niin polttareihin, kuin häihin liittyvät järjestelyt. Koin nämä lähes yhtä tärkeiksi kuin mitä meidän omat häät oli, eli suorituspaineita saattoi vähän olla. Osa oli tosin täysin itse aiheutettuja, esimerkiksi kaasojen mekot olisi voinut myös ostaa, eikä päättää tehdä kaikkia itse… Onneksi nämäkin häät menivät ihan huikean hyvin! ♥︎
Vessaselfie parhaan ystävän häissä, samalla vilaus yhdestä mun kolmesta ompelemasta kaasomekosta. ”Juhlat jatkuivat tihkusateesta huolimatta.” Taustakuva tiivisti kesäkuun fiilikset.
Keväällä oli myös yksi tavallisesta poikkeava prokkis, joka imi energiat todella tehokkaasti, ja taidan edelleen olla aika kesken palautumisprosessin kanssa. Siitä kuullaan todennäköisesti lisää jo lähiviikkojen aikana, kun taitaa muutenkin tulla jo ainakin jossain määrin tulla ilmi teeveessä pyörivistä mainoksista.
Tällaista kaikkea ehti tapahtua kesän aikana. Entä mitä nyt syksyllä on luvassa?
Ihan perus päivätöitä ainakin, sillä aikaa kun muu osa arjesta hakee vielä muotoaan. Ehkäpä jossain kohtaa löytyisi energiaa kokeilla jotain uusia harrastuksiakin.
Kodin suhteen on ainakin paljon sisustusideoita; remppajuttujen lisäksi myös pienempiä tee-se itse -projekteja, kuten aiemminkin täällä on paljon nähty. Kunhan vain pääsisi jossain kohtaa ihan toteuttamisvaiheeseen asti.
Oma tahtotilani olisi jakaa niitä jatkossakin myös tänne blogin puolelle – mutta vahvasti omaa jaksamista kuunnellen. 🙂