Välivuosi päättyi, mitkä on fiilikset? – Ekan työ+kouluviikon 60 työtuntia

Ja noin se vaan päättyi, mun välivuosi. Takana on 15 kuukautta tavallista työarkea, ensin 3 kuukautta yhdessä kesätyöpaikassa, ja viimeiset 12 tässä nykyisessä.

Millainen mun välivuosi oli? Tasapainoinen, opettavainen, ja voisi jopa sanoa, että rentouttava.

Ei sillä, että se työ itsessään niin rentouttavaa olisi. Vaan se, että vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa. Kun oot töissä, oot töissä. Kun lähdet kotiin, ne työt jää töihin.

Se jako antaa aivojen levätä.

Tauko opinnoista antoi mulle mahdollisuuden kokea, millaista tää mun kolme vuotta opiskelema ala on käytännössä. 

Tai mitä se voi muun muassa olla. Tai mitä ylipäätänsä on tasapainoinen työarki: eihän sitä muutoin ole kesätöitä lukuunottamatta aiemmin kokenut.

Toki mä oon tehnyt ylitöitä ja töiden päälle vielä omia töitä (eli valokuvausta ja sen sellaista). Mutta se onkin sitten ihan eri juttu. Oma valinta, oman kapasiteettinsa vapaaehtoista äärimmilleen vetoa. Kun vaan sattuu olemaan niin paljon asioita, joita haluaa tehdä. Ja silti siinäkin säilyy se jako, milloin on töissä ja milloin ei.

En kadu ollenkaan, että päätin pitää tän vuoden vapaata opiskeluista.

Oon oppinut niin paljon. Tätä alaa ei opi käytännössä muuten kuin töissä. Oon päässyt hyvin mukaan projekteihin ja haluaisin jatkaa niiden parissa edelleen, mieluiten samaa tahtia kuin tähän asti. Näen, miten mä kehityn siellä. Opinnot tuntuu enää lähinnä pakolliselta riippakiveltä, joka pitää hoitaa pois alta, että saisi tehdä töitä rauhassa.

Mun tän hetken ja valmistumisen välissä on jäljellä enää kahdeksan kurssia ja diplomityö.

78 opintopisteen edestä niitä kursseja. Plus se dippa.

Kertonee paljon niiden yksittäisien kurssien koosta, kun 78 opintopistettä on ahdettu kahdeksaan kurssiin.

Sille jota kiinnostaa arkkitehtiopinnot, niin meidän opinnoissa ei ole paljoa valinnanvapautta kurssien valinnassa. Valtaosa kursseista on ennalta määrättyjä ja pakollisia. Vasta neljännen vuoden jälkeen voit päättää, mistä aiheesta teet viimeiset syventävät kurssit ja diplomityösi. Asuntosuunnittelusta, rakennussuunnittelusta, korjausrakentamisesta, yhdyskuntasuunnittelusta vai arkkitehtuurin historiasta ja teoriasta.

Toki valinnaisiakin kursseja on ja pitää jonkin verran tehdä, reilu parikyt opintopistettä kandivaiheessa ja kahdeksan maisterissa. Mutta ollakseen valinnaisia, eipä niissäkään se valikoima ei erityisemmin kukoista. On vähän vaikuttanut siltä, että moni kurssi on jätetty opintosuunnitelmaan houkutteleviksi vaihtoehdoiksi, vaikka niitä ei olisi enää vuosiin järjestetty.

Mutta nyt on siis takana ensimmäinen viikko sekä töitä että koulua. 

Arkkitehtiopintojen maisterivaiheen neljännen vuoden kurssit, vaikka viidennen vuoden opiskelijaksi laskettaisikin.

Mun eka viikko oli tätä:

• Maanantaina töissä klo 8:30-18.
• Tiistaina koulussa klo 10-16. Loppuilta kotona itsenäisiä harjoitustehtäviä.
• Keskiviikkona töissä klo 6-18. Loppuilta kotona niitä samoja tehtäviä.
• Torstaina töissä klo 8:30-12 ja 13-19 koulussa. Kotona ei tarvittava ohjelma toiminut niin ei voinut jatkaa.
• Perjantaina töissä klo 8:30-17.
• Lauantaina koulussa klo 15-21, niiden samojen tehtävien parissa. Ihan turhaan tosin, ei se ohjelma vieläkään alkanut toimia.
• Sunnuntaina hääkuvien muokkausta muutama tunti.

Eli toisin sanoen:
Töissä 34,5 tuntia. Yliopistolla 12 tuntia. Itsenäisiä tehtäviä kotona/koululla ainakin toiset 12 tuntia. Omia töitä vähän epämääräisempi aikamäärä, pari tai muutama tunti (ja varmaan tästä jatkan vielä, ilta on vielä nuori).

Yhteensä ainakin 60 työtuntia ja rapiat.

Kuulostaa vähän hullulta. Toisaalta pelkästään meidän kurssiohjelmassa on laskettu tän 8 viikon kurssin tavoitteelliseksi työtuntien määräksi 325 tuntia. Se meinaisi jo yksinään yli 40 tuntia per viikko. Ei ne opet kai syyttä kehoittaneet, että ei kannattaisi tehdä töitä kurssin kanssa samaa aikaa.


Että itseppä olen kuoppani kaivanut….

Isoin ero töiden ja koulutöiden välillä on se, ettei koulutunneista tienaa senttiäkään. Ja se, että ne seuraa sua kotiin.

Tai toki jotkut tienaa niillä opintotukensa, jos niitä tukia pystyy nostamaan. Mä en voi, koska teen töitä. Ne vuositulorajat on sen verran pienet. Ja koska mun työtulojen takia myöskään Roope ei saa asumistukea, mulle jää aika iso vastuu meidän taloudesta. Voisin saarnata tän asetelman ongelmallisuudesta ikuisuuden, mutta en nyt jatka tässä enempää.

Mutta tätä on arki, kun sovittaa yhteen yhden 12 opintopisteen kurssin ja päivätyöt.

Tervettä ja silleen.

…Okei, on myös iso syy, miksi noiden tehtävien tekoon on mennyt ihan sikana aikaa. Se meidän kurssilla opeteltava ja käytettävä ohjelma (nimeltään MapInfo) on niin peruna suhteessa tiedostojen kokoon. Esimerkiksi mun lauantaina koululla viettämä 6 tuntia oli lähinnä odottamista. Että jospa se ohjelma jossain vaiheessa toimisi, kuten oli ohjeistettu. Ehei, aina se kaatui, tai jos ei kaatunut, niin oli samassa jumissa kohdassa ajasta ikuisuuteen. Oikeen tuottavuuden multihuipentuma.

Varmaan tää tästä vähän tasaantuu, mutta ei mitenkään merkittävästi. Tää on tätä nyt ekan periodin. Tosin sen jälkeen olisi toinen yhtä iso kurssi, jota jotkut pitävät vielä vaativampana…

Pahinta on, ettet ole henkisesti vapaalla kertaakaan niin kauan, kun kurssi on kesken. 

Se projektin prosessointi on jatkuvaa, tiedostamattakin. Kokoajan on olo, että jotakin voisi vielä tehdä.

Olisi tosi helppoa, jos kurssit olisi pienempiä, vaikka 5 opintopisteen kokonaisuuksia. Voisi valita aina kerrallaan ne, mitkä pystyy tekemään töiden ohessa ja edetä siihen tahtiin mukavasti. Mutta ei, meidän kurssit on lähinnä tollasia isoja möhköjä. Minkäs teet.

Mutta en mä valita. Asiat vois olla pahemminkin. Tää oli enemmänkin tällainen reality-check, niin itselleni kuin niille, joita tää aihe kiinnostaa. Itsepähän oon valinnut nää opinnot. Iteppä haluan tehdä töitä näiden opintojen ohessa. Ja sivutöitä päätöiden ohessa. Oma on kuoppani, ja aika monella kaverilla on samanlainen.

Töitä on paljon, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että kyllä tää tästä. 

Kunhan vain ei tulisi mitään ylimääräistä vaivaa tähän päälle. Kunhan ehtisin nukkua riittävästi. Kunhan Roope ei revi pelihousujaan siitä, etten kohta enää näe mitään kodin sotkuja, kun mun pää alkaa suodattaa kotitöitä huomiokyvyn ulkopuolelle. Ne putoaa aina ekana mun hallintakapasiteetin kyydistä, kun kuormitusta on liikaa.

Oon niin motivoitunut kaikkien töiden suhteen, että ne pitää mut käynnissä. Ja vaikka opiskelu ei erityisesti motivoi, ne kurssit menee samoilla silmillä siinä sivussa – tää eka kurssi on ryhmätyö, niin ei voi siitäkään alisuoriutua.

Että kaverit, jos oon vähän hajamielinen, sille on syynsä. :’)

Millaisen arjen kanssa sä tasapainottelet?

Jos oot opiskelija, pystytkö halutessasi tekemään opintojen ohessa töitä niin, että arki pysyy inhimillisenä?