DIY – Valokuva vanerille -äitienpäiväkortti

Äitienpäivä on taas täällä, ja taas oli aika keksiä uusi tapa toteuttaa äitienpäiväkortti. Mun äiti osaa arvostaa itsetehtyjä kortteja ja lahjoja, ja tällä kertaa tein kortin, jota varten siirsin tavalliselle paperille printatun mustavalkovalokuvan vanerille.

Äitienpäivä on taas täällä, ja taas oli aika keksiä uusi tapa toteuttaa äitienpäiväkortti. Mun äiti osaa arvostaa itsetehtyjä kortteja ja lahjoja, ja tällä kertaa tein kortin, jota varten siirsin tavalliselle paperille printatun mustavalkovalokuvan vanerille.

Vaikka tässä oli tavoitteeni kaunis äitienpäiväkortti, voi onnistuneesti puulle siirretty valokuva toimia hyvin myös ihan kunnon sisustustauluna.

Sattuuko joku muistamaan joku, miten kävi, kun kokeilin tätä valokuvan siirtoa puulle edellisen kerran? Se ei silloin sujunut yhtään kuten ajattelin, haha. Onneksi tällä kertaa lopputulos oli siistimpi.

Tarvikkeet:

  • Sopivan kokoinen pala vaneria
  • Hiekkapaperia (suht sileää)
  • Lasermusteprintterillä (eli sellainen normi tulostin) tavalliselle kopiopaperille tulostettu kuva (värillinen tai mustavalko)
  • Kirkasta lakkaa (esim. Kiva-lakka)
  • Sopiva sivellin
  • Leivinpaperia
  • Silitysrauta
  • Vaalea kynttilä

 

Varoitan jo tässä kohtaa, että tämä ei ollut mikään kaikkein nopein tekniikka, vaan päin vastoin vaati aikaa ja vaivaa. Jokin valmis kuvansiirtoaine voi olla vähintään yhtä toimiva, ellei jopa parempikin vaihtoehto. Ajattelin itse kokeilla jotain sellaista seuraavalla kerralla. Sitten on myös *kuvansiirtoarkkeja, joissa kuva tulostetaan suoraan sille arkille, ja joka sitten silittämällä kiinnitetään kankaaseen.

Työvaiheet:

1. Sopivan kuvan valinta & vanerin leikkaus

Ensimmäinen homma oli etsiä sopiva kuva, joka sopi vanerille siirrettäväksi. Koska äiti on yleensä ollut itse kameran takana, oli aika hankala löytää sopivaa kuvaa, jossa olisi kaikki lapset ja äiti. Sellainen onneksi kuitenkin löytyi, jonkin kesäisen reissukohteen leikkikentältä. Photoshoppasin valokuvaa ennen printtaamista sen verran, että muutin taustan sellaisesta tylsästä tuollaiseksi metsämaisemaksi. Näyttää vähän kuin satumaiselta lastenkirjakuvalta!

Pitää myös huomioida, että kuva tulee vanerille printtikuvana nähden peilikuvana.

Sen jälkeen printtasin kuvan sopivan kokoiseksi, tai oikeastaan parikin vaihtoehtoa varmuuden vuoksi. Sitten sahasin sen mukaan sopivan kokoisen palan vanerilevystä, ja leikkasin valokuvaprintistä pois ylimääräiset reunat.

Hioin parilla eri karheudella vanerin pintaa, jotta sen sai siistiksi ja jotta lakka tarttuisi paremmin.

2. Lakkaus & kuvan kiinnitys

Laitoin leivinpaperin pöydän suojaksi, ja sivelin vanerin pintaan lakkaa. 

Tässä kohtaa pitää huomioida, että lakkaa tulee tarpeeksi ja joka puolelle, mutta ei sillä tavalla liikaa että joka paikka lainehtisi. Mutta jos vaneriin jää kohtia, joissa ei ole riittävästi lakkaa, niin kuva ei tartu niihin kohtiin. Tämän huomaa tässäkin työssä valmiissa kuvassa olevista raidoista, jotka näyttää vähän kuin siveltimen vedoilta.

Kun lakka oli sivelty vanerin pintaan, vuorossa oli kuvan asettaminen sen päälle.

Kuva pitää taputella tarkasti paikoilleen, niin että jäisi mahdollisimman vähän tai mielellään ei ollenkaan ryppyjä ja ilmakuplia. 

3. Lakan kuivaksi silittäminen

Sen jälkeen laitoin kuvan päälle leivinpaperin palan, ja silitin sen päältä silitysraudalla (ilman höyryä).

Meidän kotonahan ei tähän asti ollut edelleenkään silitysrautaa, kun ei ikinä mitään silitetä, mutta nyt sitten ostin sellaisen. Pienen ja edullisen silitysraudan. Ihan vain tätä ja tulevia projekteja varten!

Silitysraudan kiinnittää kuvan lakkaan ja kuivattaa lakan varsin nopeasti. Ei siis tarvitse odottaa kuivumista yön yli, kuten joissain liimaversioissa.

Kuvan voi antaa jäähtyä välillä, jos lämpimästä pinnasta on vaikea sanoa, onko lakka kuivunut vai ei.

4. Pinnan kasteleminen & paperipinnan poistaminen

Kun lakka oli selvästi kokonaan kuivunut, silitysraudan voi laittaa sivuun odottamaan, ja hakea vuorostaan läjä märkiä käsipapereita: kuvan paperi on tarkoitus kastella kauttaaltaan. Esimerkiksi käsipaperit ja pesusieni voivat toimia apuvälineinä. Pinta kannattaa pitää hyvin märkänä.

Kun paperi kastuu, sitä voi lähteä varovaisesti hieromaan irti vanerista.

Varovaisuutta ja helläkätisyyttä tarvitaan siksi, että musteen on tarkoitus jäädä vaneriin kiinni, ja vai ainoastaan paperin pitäisi irrota pois. 

Tämä onkin se kaikkein eniten aikaa vievä vaihe. Kun päällimmäinen ja isoin kerros paperia on saatu irti kaikkialta, kannattaa pinnan antaa kuivahtaa (tai nopeuttaa kuivumista hiustenkuivaajalla). Silloin yleensä huomaa, kuinka paljon pinnassa onkin edelleen paperinukkaa, jota ei näe silloin, kun pinta on märkä. 

5. Kuvapinnan kiillottaminen

Kun siitä paperinukasta kaikki (tai se määrä, mitä hermot kesti irroitella…) oli saatu irti, oli vuorossa pinnan kiillotus. Tein sen hieromalla kuvan pintaan valkoista kynttilää, jonka jälkeen sen päälle laitettiin leivinpaperi, ja silitettiin pinnasta silitysraudalla.

Jos pinta jää silityksen jälkeen epätasaiseksi, voi sitä myös hieroa sormin sileäksi. Lopputuloksena pitäisi olla vähän vahamainen, hennosti kiiltävä pinta.

Kirjoitin vielä lopuksi taakse pienen runon ja äitienpäivätoivotukset, ja sitten kortti oli valmis!

Tällainen äitienpäiväkortti tällä kertaa! Toivottavasti tästä oli iloa teillekin. Ehkä joku jopa uskaltautuu kokeilemaan tätä tekniikkaa itsekin.

Ihanaa äitienpäivää!

Tässä myös muutamia muita äitienpäivään sopivia korttivinkkejä ohjeiden kera:

Paperiin ommeltu valkovuokko -kortti

Kolmiulotteinen kukkakimppu -kortti

Ruusukimppu -kortti

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *