Opiskelijahaalarien käyttö erityisesti vappuna on varsinkin teekkaripiireissä vahva perinne. Mäkin oon käyttänyt niitä lähes joka vappu yliopistoavuosina – varsinkin jo 7 vuoden takainen fuksivappu ja 13 kertainen dippaus Tammerkoskeen on jäänyt ikimuistoisesti mieleen. Jotenkin kuitenkin tuntui, että nyt valmistumisen jälkeen mun haalarivaput ovat ohi. Toisaalta on ihana pukeutua wappuna johonkin tyylikkäämpään, toisaalta haalarit ovat kätevät ja yhteenkuuluvuuden tunnetta nostattava osa opiskelijaelämää. Niissä on aitoa vapputunnelmaa.
Kai sitä siis voi kutsua jonkinlaiseksi valmistumisriitiksi, kun leikkasin mun teekkarihaalareista vapputakin.
Muutamat mun kaverit tekivät saman jo joitakin vuosia sitten, ja käyttivät niitä muun muassa meidän Tsekki-exculla. Eli sopii täydellisesti myös excursiotakiksi, jos haluaa edustaa tyylillä!
Työvaiheet olivat tosi yksinkertaiset.
Alkuun vaadittiin vähän mittailua. Leikkasin haalarit vyötäröresorin kohdalta, koska sen yläpuolelta leikkaamalla takista olisi tullut vähän turhan lyhyt. Plus tykkään itse siitä, miten se tuo takkiin vähän pussimaista muotoa.
Säilytin haalarin vyölenkit vyötä varten.
Alkuperäiset vyölenkit olivat kuitenkin todella isot ja roikkuvat. Sellaisenaan ne näyttivät vähän liian isoilta, mutten halunnut luopua niistä kokonaan: Niissä on kätevä roikottaa tarvittaessa jotain, kuten leitä ja skumppalasia.
Lyhensin lenkit ja ompelin ne niin tiivisti, että valitsemani vyö mahtui niistä juuri ja juuri läpi.
Teekkarihaalarien yksi parhaimpia puolia oli tilavien ja erilaisten taskujen riittävä määrä, joten se ominaisuus oli tärkeä myös vapputakissa.
Taskujen vuoksi haalareiden kanssa ei tarvinnut mitään erilaista laukkua. Ellei sitten kantanut lisäksi kameraa ja montaa eri objektia mukanaan, kuten mulla monesti oli tapana…
Lahkeiden kadotessa katosivat myös melkein kaikki taskut, joten pienenä tasoituksena ompelin takin sisäpuolelle pinkin piilotaskun – sen saman, joka oli aiemmin lahkeessa.
Opiskelijahaalareissa on yleensä selässä kunkin ainejärjestön tai kerhon logo.
Kuten monet sponsorileimat, myös selässä ollut ainejärjestölogo oli aika kulunut. Pyrin elvyttämään sen kangasmaalilla, ja oikeastaan meni kokonainen ilta sen kanssa nysvätessä. Kumpa vielä joskus muistaisin myös silittää tuon värin kunnolla kiinni! Me kun ei vieläkään omisteta silitysrautaa. Sen puute on ongelma jostain syystä aina silloin, kun se silitystarve liittyy johonkin käsityöprojektiin.
Myönnän, että vähän kyllä teki vaikeeta uskaltaa tehdä ensimmäiset leikkaamiset haalareiden vyötärölle! Se tuntui lähestulkoon kuin teloitukselta. Mä toisaalta oon vähän sellainen muistojen hilloaja. Vaikea heittää asioita pois, jos niissä on jotain tunnearvoa! Haalarista sai sentään muutettua ihan käyttövaatteen, joka ei varmasti jää kaapin pohjalle lojumaan.
Tämä vapputakki pääseekin jo tänä vappuna koeajolle, vaikka ei nyt normivappu olekaan.
Mutta mitä ihmettä mä keksin näille lahkeista irroitetuille haalarimerkeille? Kauheeta, oon jollain tasolla kiintynyt näihinkin. Ehkä ompelen ne hihoihin, jos joskus alan kaipaamaan tähän enemmän väriä. Tai sitten lahjoitan veljen haalareiden koristeeksi.
Tästä takista tuli mun mielestä tosi käyttökelpoinen! Löytyykö sulta haalarit tai vapputakki?
Olisipa vielä kaiken lisäksi normaali wappu! Olisipa katseltavana värikäs teekkarikulkue, paljon kavereita ympärillä, skumppasade ja ehkäpä jopa kunnon bileet. Ai että.
Mutta ei kai voi muuta kuin toivoa, että ensi wappuna oltaisiin jo palattu normaalimpaan tilanteeseen.
Hyvää wappua kaikille!
Ulkokuvat (c) ANNAIDAM VISUALS