Kuvat (c) Sanna Vihervuori Photography
Kesän alussa minulla oli vähän isompi ompeluprojekti: ompelin parhaan ystäväni häihin kaasomekot itselleni ja morsiamen siskoille.
Mekkoprojekteja on tullut tehtyä aiemminkin, aina yo-mekosta ruk-juhlamekkoon, ja mitähän kaikkea. En harrasta ompelua kovin säännöllisesti, mutta silloin kun ompelen, kyseessä on yleensä joku isompi ja intensiivisempi projekti.
Tämäkin mekkoprojekti oli sarjaa ”projektit, jotka tuntuvat hyvältä idealta silloin 3 kuukautta ennen deadlinea, mutta jotka tehdään lopulta valmiiksi kahden viimeisen viikon sisällä, yötä myöten uurastaen”. Onneksi lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen! Oli hieno kaaos sopivasti muutenkin muuttokaaoksessa olleessa kämpässä.
Ystäväni häiden teemavärinä oli tummanvihreä ja kulta, ja me kaasot haluttiin pukeutua sen mukaisesti vihreisiin mekkoihin, kultaisin asustein.
Kankaaksi valittiin Eurokankaasta löytynyt tummanvihreä ”swingy”-samettitrikoo. Tilasin sitä lähes seitsemän metriä, eikä kovin paljoa jäänyt ylimääräistä. Se oli kyllä tosi kaunis ja mukava kangas, eikä ollenkaan haastava työstää. Päinvastoin, oli mukavan anteeksiantava pienille virheille.
Mutta ei kyllä tosiaan osattu vielä toukokuussa kangastilausta tehdessä ennustaa, millaisessa helteessä häitä lopulta juhlittaisiin. Kuuma siis todellakin tuli! En tosin tiedä, oltaisiinko siltikään valittu toisin – sametti oli upean juhlava valinta.
Jokaisella meistä oli omat toiveensa mekon tyylin suhteen, ja aika nopeasti päätettiinkin valita kaikille meistä erityylinen mekkomalli.
Tämä oli aikataulullisesti jo sen verran haastava ompeluprojekti jo itsessään, että sen verran helpotin elämääni, etten tällä kertaa tehnyt KAIKKEA suunnittelua alusta loppuun itse.
Päädyimme valitsemaan sopivat mekkomallit kotimaisen Named -yrityksen myymistä kaavoista.
Pohjakaavoina toimivat nämä:
Ostin kaavoista pdf-versiot, jotka tulivat tilauksen jälkeen näppärästi sähköpostiin, ja tulostutin kaavat Sokkelissa isolle paperille. Kotoa löytyi opinnoista yli jäänyt iso skissipaperirulla (se on vähän niin kuin kuultopaperia), jota käytin sopivan kokoisten kaavapalojen jäljentämiseen, jotta tulostettuja kaavoja voisi käyttää myöhemmin uudestaan. Ainakin Kielo-kietaisumekosta olisi kiinnostava tehdä myös arkisempi versio, ehkäpä haalarimallina.
Kaavat ja ohjeet olivat englanniksi, mutta onneksi se ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. En avaa tähän yksittäisiä työvaiheita, koska ohjeet olivat maksulliset ja tekijänoikeuden alaisia.
Yleisellä tasolle voin kuitenkin kertoa, miten sovelsin ohjeita:
Elizabeth-mekko oli minusta kaikkein haastavin malli. Mekko koottiin monesta pienestä palasta ja saumojen piti osua nätisti yhteen. Suora ja tyköistuva malli ei antanut paljoa varaa virheille, vaikka kangas olikin onneksi varsin anteeksiantava…
Sovelsin alkuperäistä ohjetta näin:
- En tehnyt erillistä vuorta tai käyttänyt useampaa kangasta.
- Ompelin rintamuksen sisäpuolelle pehmeät kupit kevyeksi tueksi
- Tein sopivan väriset olkaimet ompelemalla kahtia taitetusta kapeasta satiininauhasta
- Ompelin olkaimet selän takaa ristiin – se teki meidän mielestä mekkoon nätin yksityiskohdan
Mekot vasemmalta oikealle: Kielo, upea häämekko, Elizabeth, Ailakki
Vasemmalta oikealle: Kielo, häämekko, Elizabeth, Ailakki
Kuvat (c) Sanna Vihervuori Photography
Ailakki-mallista noudatin alkuperäistä ohjetta vain yläosan osalta, ja sitäkin vain osittain:
- En tehnyt yläosaan vuorta, vaan taitoin reunat sisäänpäin
- Muutettiin ohjeen mukainen housumallinen alaosa toiveen mukaan polviin asti ylttäväksi kellohameeksi – tein siihen itse omat kaavat.
- Jos olisin ehtinyt suunnitella hiukan enemmän, olisin halunnut tehdä tähän myös taskut!
Ompelin oman mekkoni viimeisenä, koska sen ohje oli helpoin ja muokkaukset pystyi tekemään itse itselle, ilman että tarvitsi mekon tulevaa omistajaa malliksi.
Ja lisäksi tuo järjestys oli vähän varman päälle pelaamista. Jos vaikka mun 15-vuotiaana rippilahjaksi saama, hyvin kestänyt mutta kohtuullisen muovinen, ompelukone olisikin juuri tuolla viikolla sattunut kosahtamaan, koko ompeluprojekti olisi mennyt puihin. Joten ensisijaisesti piti minimoida se mahdollisuus, että muiden mekot jäisivät kesken.
Kielo-mekko oli lähestulkoon pelkkää suoraa ommelta, ja mukavasti vetoketjuton. Tykkäsin tästä paljon, mutta koin, että tyyli oli minulle sellaisenaan hiukan liian arkinen ja ”umpinainen”. Päätin lisätä säväyksen enemmän näyttävyyttä.
Sovelsin alkuperäistä ohjetta näin:
- Tein avonaisen selän
- Pitkät alaspäin levenevät halkiolliset hihat
- Helmaan yhden takasaumahalkion sijaan kummallekin sivulle halkiot
Vasemmalta oikealle: Kielo, Elizabeth, Ailakki
Kuvat (c) Sanna Vihervuori Photography
Viimeisteltiin kaikki omat juhlalookit oman maun mukaan, ei tehty mitään tiukkoja yhteisiä sääntöjä – kultaiset asusteet olivat teemaväri, mutta ei välttämättömyys.
Itse lainasin äidiltä kultaiset korkokengät, ja ne olivat sopivan matalat, että niillä jaksoi koko päivän.
Korvakorujen kanssa oli isompi dilemma, koska mekkoon ei oikein sopinut muut korut, halusin näyttävät kultaiset korvakorut. Mutta jostain syystä omistan lähinnä hopeisia ja puisia koruja. Lopulta törmäsin sopiviin vasta hotelliin sisään kirjautuessa: heillä oli aulassa myynnissä Guardian of Ocean -korvakoruja. Nämä Krokskärit olivat ihan täydelliset! Osa näiden korujen myyntituotosta menee Itämeren hyväksi.
Kokonaisuuden täydensi pitkästä aikaa siistiksi pyntätyt kynnet, joiden suhteen mut pelasti taitava Mestaritekijä-kilpakaverini Elia.
Kuvat (c) Sanna Vihervuori Photography
Vähän mekkopainotteisia tunnelmakuvia loppuun, näistä tulee niin hyvä fiilis, oli upea juhlapäivä! Tytöt näyttivät upeilta mekoissaan, ja palaute oli aika huikeaa. Nämä häiden virallisen valokuvaajan Sanna Vihervuoren ottamista lukuista kuvista poimitut otokset välittävät päivät fiilikset ja tunnelman täydellisesti, eikä morsiamen (tai minun, joka olisin muuten sijaismurehtinut asiasta, koska yleensä itse huolehdin asioiden ikuistamisesta) tarvinnut missään kohtaa murehtia kuvien onnistumisesta. Ammattilaiset osaa asiansa, ja me voitiin keskittyä rauhassa juhlaan! ♥︎
Oli tämäkin ompeluprojekti sitten taas koko sen vaivan arvoinen! Vaikka aikataulu olisikin voinut olla myös vähän järkevämmin suunniteltu.
Kiitos kaasoille tuesta ja luottamuksesta! Ja morsiusparille upeista juhlista. ♥︎
Jos valitsisit jokin näistä mekkotyyleistä, mikä olisi eniten mieleen?
//
Dokumentaariset hääkuvat & yhteiskuvat (c) Sanna Vihervuori Photography