DIY – Helminauha-nimikyltti puuhelmistä

Meillä oli Mestaritekijässä ns. ennakkotehtävänä rakentaa itselle itseä edustava nimikyltti.

Kaikkien osallistujien nimikyltit taisivat näkyä jaksojen alussa alkutunnarissa, ja osa on näkynyt myös mainoksissa.

Oman kylttini toteutusidea juontui tietysti – kuten varmaan varsin ilmeisestä – suoraan tästä Helmi-nimestä: pakkohan siinä olisi käyttää helmiä, tavalla tai toisella.

Halusin, ettei nimikyltti olisi liian ”tukkoinen” ja että nimi tulisi selkeästi esille. Myös puu valikoitui aika helposti työmateriaaliksi. Puuhelmien käyttäminen ei sen sijaan ollut itsestäänselvyys, ne vain sattuivat olemaan sopivassa koko- ja hintaluokassa.

Suunnittelin kyltin niin, että nimi muodostui rautalankaan pujotetuista helmistä, ja että kiinnitys tuli piiloon kyltin taakse.

Nimikyltin tarvikkeet:

• Puuhelmiä, omani olivat näitä 15mm kokoisia (käsittelemätöntä puuta)
• Maalia, omassa oli tätä helmiäisen sävyistä maalia (mutta jonkinlainen spray-maali olisi voinut olla helpompi vaihtoehto kuin siveltimellä maalattava)
• Paksuhkoa metallilankaa, yli 0,5mm paksuista
• Lauta tai muu puulevy
• Petsiä tai maalia, puulevyn sävyttämiseen
• Puuvillakankaan pala, petsin levittämiseen ja ylimääräisten poispyyhkimiseen
• Pihdit/leikkurit, rautalangan kääntämiseen ja katkaisuun
• Pora

Alustava suunnitelmakaavio:

Tuo yllä oleva kaavio oli alustava suunnitelmani, mutta toteutusvaiheet menivätkin sitten näin:

1. vaihe: Taustalevyn valmistelu

Tämä vaihe ei oikeastaan mennyt ihan niin kuin strömsössä.

Ajattelin aluksi, että teen kyltin puupohjan parista laudasta, jotka naulaan takana olevilla pienemmillä puilla yhteen. Laudat olivat vanhoja, ja niitä piti sahata oikein kokoisiksi ja hioa oikein kunnolla, tuntikaupalla. Ja sen jälkeen tietysti petsaaminen. No kävi niin, että tuli valittua vähän liian pitkät naulat – nekin olivat vanhoja – ja terävät päät tulivat kyltin etupuolelta rumasta läpi. Ne näyttivät niin rumalta, että oli pakko hankkia uusi lauta. Olin niin turhautunut, etten muistanut ottaa edes kuvia!

Ajan ja hermojen säästämiseksi hankin sitten uudeksi levyksi kerralla riittävän leveän levyn, ettei levylle tarvinnut muuta kuin sahata se oikein kokoiseksi, vähän hioa ja petsata.

Sävytyksen kakkosvaihtoehdona ajattelin myös laudan kalkkimaalaamista, mutta tällä tavalla petsattu lauta tuntui enemmän omalta. Samaa petsiä olen käyttänyt useammassakin huonekaluprojektissa, kuten tässä sohvapöydässä.

2. vaihe: Helmien maalaaminen

Tämäkään vaihe ei mennyt ihan niin helposti, kuin etukäteen ajattelin. Kuvittelin olevani näppärä, ja pujottelin helmiä valmiiksi rautalankaan, ripustin mattotelineeseen, ja yritin siinä roikottaen maalata. No se ei sitten ihan toiminut, en suosittele kokeilemaan. Voi olla, että myöskin sää oli huono maalin koostumukselle – oli koskean nihkeä kevätsää – mutta myöskään maalausasento ei ollut mukava…

Loppujen lopuksi hoidin maalaamisen vasta sitten, kun helmet oli pujotettu oikeaan muotoon.

…eli oikeasti 2.vaihe: Helmien pujottaminen rautalankaan

Pujottaminen oli käytännössä helppoa. Piti vain huolehtia, että kirjainten mitoitus menee kuten itse haluaa. ”Risteyskohdissa” pujotin rautalangan joistain helmistä uudelleen läpi, jotta kirjaimet pitäisivät muotonsa eivätkä ”purkaantuisi” esimerkiksi nostettaessa. Helmiä ei siis kannata pujottaa rautalankaan montaa etukäteen, vaan vain sen verran, kuin on matkaa seuraavaan risteämään.

3. vaihe: Uusi yritys sen maalaamisen suhteen

Pitää olla tarkkana, että menee kummallekin puolelle helmiä, koska ne saattavat pyöriä paikoillaan. Mielummin pari ohutta kerrosta kuin kerralla liian paksua, missä kestää ikuisuus kuivua.

Jälkiviisauksissani olen miettinyt, että jollain sopivalla spray-maalilla ohuilla kerroksilla maalaten näiden maalaus olisi voinut onnistua nopeammin ja tasaisemmin.

4. vaihe: Piilokiinnitykset poralla & rautalangalla

Asettelin helmikirjoituksen taustalevyn päälle, ja merkitsin levyn etupuolelle lyijykynällä kohdat, joista katsoin sopivaksi porata reiät levyn läpi. Reikien halkaisijan ei tarvitse olla montaa milliä, vaan vain sen verran, että reiästä saa rautalangan läpi.

Katsoin reikien paikat niin, että ne sijoittuivat suoraan helminauhan taakse, etteivät ne näkyneet etupuolelta katsoessa helmien takaa ollenkaan. Kiinnityksiä tarvitsee kirjainten ylä- ja alaosiin ja muihin löysempiin kohtiin sopivin välimatkoin, että kirjaimet pysyvät paikoillaan, kun rautalankalenkki kiertää takaa eteen ja uudelleen taakse, ja kiinnittyy levyn takapuolelle.

Nurjalta puolelta nimikyltti sai tässä tapauksessa olla epäedustavampi, koska se ei näkynyt minnekään. Ei siis paljoa haitannut, vaikka poranterä halkaisi mukanaan pienet palat levystä, ja vaikka tuo rautalankasekamelska oli aika levoton.

Olin valmistautunut niittaamaan rautalankojen päät kiinni levyyn, jos ne eivät olisi muuten pysyneet paikoillaan, mutta se ei ollut tarpeen. Kiersin eri rei’istä tulleet langan ristiin kiinni toisiinsa, ja koko komeus pysyi paikoillaan hyvin tukevasti.

En edes omista poraa, joten hätävararatkaisuna valmistauduin käyttämään kuumaliimaa, mutta onnistuinkin jotenkin saamaan nopealla aikataululla poran naapurilta lainaan!

Tämä rautalankapiilokiinnitys on kumminkin kuumaliimaan verrattuna huomattavasti pysyvämpi ja siistimpi.

Voisin hyvin kuvitella, että tällä tyylillä toteutettu nimikyltti voisi sopia esimerkiksi koristeeksi jonkun lapsen huoneeseen, tai jos on säänkestävä versio, niin vaikkapa kesämökin nimikyltiksi.

Mihinkähän tämän nyt sitten ripustaisi? Tarvitsisin tätä varten varmaan jonkun oman pajan, ateljeen tai työhuoneen, sellaiseen se sopisi. 😀

Tykkään kovasti näistä kuvista, jotka ystäväni Elli minusta Tampereella nappasi. Hymystä näkee sen innostuksen, joka tätä Mestaritekijä-prokkista kohtaan puhkui – ja samoin ilon onnistuneesta nimikyltistä!