Kisassa askarreltu versio 
YO-juhliin aidoista kukista tehty versio
Mestaritekijän toisena kisapäivänä (jaksot löytyvät täältä) meillä oli Pikapuhde-tehtävänä tehdä sesonki- tai juhlakoriste, ja minun juhla-aiheekseni valikoitui ylioppilas-/valmistujaisjuhlat. Tästä juhlasesongista ei helposti tule mieleen oikein muuta kuin ruusut ja valkoiset lakit. Mutta oikeastaan, sen enempää ei nyt edes tarvittu.
Juhlakoristeen ideana mulla oli suht yksinkertaisesti ”ruusuja lakissa” – joko aitoina, tai askarrellen.
Itse ohjelmassa nähdään tästä mun ideasta se askarreltu versio. Tein lakin valkoisesta ja mustasta kartongista, ruusut satiininauhasta, ja niiden päällä kevyt glitter-kerros. 1,5 tunnin aika ei millään meinannut riittää, ja ruusuja tulikin siinä ajassa aika vähän, eikä ihan niin näyttävinä, kuin olin itse ajatellut. Oli ensimmäinen kerta, kun niitä tein, eikä se sitten ollutkaan ihan niin helppoa, kuin olin ajatellut. 😀 Vihreä kreppipaperi avittaa hiukan siinä, että hattuun sai enemmän fylliä.
Mutta voitin tällä työllä kuitenkin kisassa tämän tehtävän! ♥
Siitä vaihtoehdosta, että koristeen teossa voi oikaista ja käyttää askartelun sijaan aitoja ruusuja ja lakkia, ei tainnut mahtua ohjelmaan mainintaa. Se versio pääsi mulla kuitenkin testiin heti muutama viikko kuvausten jälkeen. Toivottavasti tästä ideasta on jollekin tätä lukevallekin iloa!
Pikkuveljelläni oli viime keväänä ylioppilasjuhlat, ja pääsin sinne tekemään myös toisen version ruusulakista, eli sen ei-askarrellun version.
Tämä aidoista ruusuista ja lakista tehty juhlakoriste oli huomattavasti nopeampi tehdä, kuin askarreltu versio, ja lopputuloksesta tuli todella näyttävä.
Se oli kuin juhlapöydän kruunu!
Tarvikkeet:
- 5-6 kimppua ruusuja (riippuu paljon kimppujen ja ruusujen koosta)
- Kukkasieni (veteen kasteltava versio)
- Ylioppilaslakki (tai muu vastaava)
- Kelmua (tai muuta vedenpitävää)
- Sakset
- Käsipaperia (tarvittaessa lakin sisäpuolelle reunojen täytteeksi/tueksi)
Työvaiheet:
1. Ensin kelmutin lakin sisäpuolen huolellisesti. Käytin tässä omaa ylioppilaslakkiani, joka on jäänyt tarpeettomaksi sen jälkeen, kun sain teekkarilakin.
2. Valmistelin kukkasienen sen ohjeiden mukaan. Laitoin kylmää vettä ja kukkavirkiste/-ravinnepussin sisällön kulhoon, ja sopivan kokoiseksi leikatun sienen sinne imemään nestettä. Kun sieni oli ollut vedessä muutaman minuutin, asetin sen hatun sisään.
3. Leikkasin ruusujen päistä sopivan mittaisia pätkiä, ja tökin niitä hattuun. Tähän meni käytännössä kaikki ensimmäisessä kuvassa olleet ruusukimput, koska tein asetelmasta varsin tiiviin.
4. Ruusut painoivat jonkin verran hatun reunoja, jonka takia tunkin hatun reunojen sisäpuolelle mutta kelmun ulkopuolelle käsipaperimyttyjä, joka täyttivät ja tukivat hatun reunojen muotoa. Jokin muukin kun käsipaperi varmaan toimisi, mutta se oli se, mitä siinä kohtaa oli helposti käsillä. Tälläkin työllä oli yllättäen aika tiukka aikataulu, vaikkei kukaan tuomaroinutkaan lopputulosta. 😀
5. Lopuksi huolehdin, että kelmun reunat häivät piiloon hatun reunojen sisäpuolelle.
6. Mikäli kukkahattu ei mene samantien esille, sitä kannattaa säilyttää viileässä ja varjoisassa paikassa. Jos on epäily, että ruusut imevät samantien sienestä kaiken veden, voi myös harkita veden lisäystä. Siinä saa kyllä olla varovainen, ettei neste tule hatusta yli. Omastani tuli sen verran tiivis, että se oli aika helppo kantaa ja kuljettaa autolla juhlapaikalle. Vesitiiveys onnistui hyvin, eikä lakki vettynyt ollenkaan.
Variaatioiden osalta voisi ajatella, että tällainen juhlakoriste olisi helppo toteuttaa myös muissa väreissä – vaikka sateenkaaren väreissä, jos sävyvaihtoehtoja vaan löytyy – ja varmasti myös muilla kukilla kuin ruusuilla.
Juhlakoristeet on yksi mun lemppari askarteluaiheista, se voi olla minkälaista näpertelyä tahansa, ja sillä on jokin selkeä käyttötarkoitus: koristaa ja edustaa valittua teemaa. Koriste-diy-juttuja on täällä blogissakin nähty vuosien varrella muun muassa halloween-, joulu– ja talviteemoissa, ja milloin missäkin.
Tämä juhlakoriste säilyi vanhemmiltani saamani palautteen mukaan kuulema varsin pitkään hyvän näköisenä, ensin juhlatarjoilujen keskellä pöydässä ja myöhemmin sohvapöydän koristeena. Se oli myös sopivasti ”kissankestävä”, koska kissaa ei huvittanut syödä suht tiiviissä paketissa olevia terälehtiä samalla tavalla, kuin mitä se yleensä on muiden lehtivihreiden perään. 😀
//