”Kiitos kiitos, ja ei, en tuonut.” Tän kirjoituksen pointti ei nyt ole mikään koronahekumointi, vaan se, millaista on ollut palata Suomeen kaiken tän keskellä. Ja
”Väsyneen arkkitehtiopiskelijan selfie” aka muumion pää Firenzen arkeologisessa museossa. Mun oli tarkoitus kirjoittaa jo tammikuussa meidän joulusta ja uudesta vuodesta Firenzessä sekä mielenkiintoisesta Napolin reissusta,
Nyt on ollut vähän kaikenlaista meneillään, eikä suoraan sanottuna ole löytynyt aikaa kirjoittaa blogiin, vaikka useita otsikkoja ja kuvia onkin ollut valmiina. Joulukuun yksi kohokohta
Maanantaina oli niin kaunis päivä, että mulle tuli spontaani fiilis kirjoittaa siitä. Mun arki ei ole täällä mitenkään järin säännöllistä, ennemmin päinvastoin. Koska mulla ei
Mä en ole koskaan ajatellut, että olisin jotenkin aktivistityyppiä. Oon enemmänkin sellaista heittäytyjätyyppiä. Jos oon oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin miksi ei. Vähän niinkuin tämä
Täällä mä nyt oon! Kerroin kuukausi takaperin muuttavani Firenzeen puoleksi vuodeksi, ja nyt sen aika koitti. Reissasin Suomesta Pisan pikkuiselle lentokentälle lauantaina aamulla, ja raahasin sieltä
Firenze, kuten monet muutkin kaupungit Italiassa, on hyvin suosittu matkustuskohde. Se pätee niin lyhyen reissun turisteihin, kuin pidemmän ajan viipyviin ihmisiin, kuten opiskelijoihin. Vanha keskusta
Arkkitehti, bloggaaja, valokuvaaja, kirjoittaja, käsityöharrastaja, kehittäjäpersoona. Yhteen elämään voi mahtua useita unelmia, innostuksen aiheita ja tavoitteita.
Tämä sivusto on kanava kaikelle sille luovalle energialle, joka yhden ihmisen on tarve saada ulos systeemistään.
All Rights Reserved © HELMI HYTTI – helmihytti.fi – Est. 2012 – Website design by Digitoimisto Katica