Halusin koota kaikki Mestaritekijä-ohjelmassa 2.kaudella tekemäni työt eli mestaritehtävät ja pikapuhteet yhteen postaukseen.
Ehdin tehdä ohjelmassa kaikkiaan kuusi työtä, kolmen jakson aikana, ennen kuin putosin kilpailusta.
Kirjoitin jo joihinkin tekemiini töihin liittyviä ajatuksia instagramin puolelle. Tässä kuitenkin erittelin selkeämmin ajatuksiani ”TTT”:n avulla, eli ”Tarkoitus, Toteutus ja Tuomio”. 😀 Ideoiden ja tekniikoiden lisäksi avasin siis vähän myös sitä, mitä ajattelen niistä töistä, jotka menestyivät kisassa hyvin, ja minkälaisia ajatuksia aiheutti se viimeinen mestaritehtävä, jonka myötä putosin kisasta.
Esittelyjärjestys on, että ensin pikapuhteet (työskentelyaika 1 tunti 15 minuuttia), sitten mestaritehtävät (aikaa 3 tuntia).
Pikapuhteet olivat siis nopeampia ja pienempiä tehtäviä kuin mestaritehtävät, joihin sisältyi isomman vaativuuden lisäksi myös aina putoamisriski.
PIKAPUHTEET:
1. jakso: ”Omakuva” (käyttöesineessä)
Tarkoitus:
Osa ensimmäisistä tehtävistä tuntui olevan paljolti sellaisia ”kilpailijoiden esittelytehtäviä”, kuten tämä ihan ensimmäinen pikapuhde.
Lähdin tähän todella käytännöllisestä näkökulmasta: Missä ihmeen käyttöesineessä mä realisistisesti ajatellen jaksaisin katsoa omaa naamaani paria sekuntia pidempään? Jokin hassu jääkaappimagneetti tuntui olevan liian pientä tällaiseen, joten päädyin asiaan, joka kuvasti mua myös muuten: valokuva-albumi. Siinä yhdistyi samalla mun askartelija- ja valokuvaajapuoleni. Ja tällaisella oikeasti on jopa käyttöä – harrastan erityisesti polaroid-kuvien keräämistä tällaisiin mustiin albumeihin.
Toteutus:
Käytin työhön ainakin kartonkia, pahvia ja balsaa, sekä paksua alumiinilankaa, nauhaa ja liimaa.
Halusin kansista ja sivuista irroitettavat, jotta täyttäminen olisi helpompaa, joten käytön nauhaa ja paksua alumiinilankaa. Se on sopivasti pitävää mutta helposti auki taivutettavissa.
Kannen päällystin balsalla, joka muistuttaa vähän vaaleaa vaneria. Se on yleinen pienoismallimateriaali meidän arkkitehtiopinnoissa ja ylipäätänsä, joten se oli entuudestaan tuttua.
Tuomio:
Ihan niin siisti kannesta ei tullut kuin olin toivonut, koska aikaraja yllätti lyhykäisyydellään. Mutta pääosin olin tähän työhön ihan tyytyväinen. Toiminnallisuus toteutui. Ja ainakin se kuvasti hyvin mua itseäni, ja suurella todennäköisyydellä päätyy ihan oikeasti käyttöön täällä kotona.
2. jakso: ”Sesonki- tai juhlakoriste”
Tarkoitus:
Jokaisella oli tässä tehtävässä oma sesonki- tai juhla-aiheensa, jonka mukainen koriste oli tehtävä. Minulla oli aiheena yo-/valmistujaisjuhlat. Sen mukaisesti päätin toteuttaa ”ruusulakin”, eli valkolakin, jonka sisälle askartelin ruusuja.
Toteutus:
Tein lakin kartongista, liimaamalla ja teippaamalla (liima ei meinannut kuivua riittävän nopeasti). Lakin edessä oleva kultainen merkki on tarra. Ruusujen terälehdet tein suhteellisen leveästä satiininauhasta – niiden tekeminen oli kaikkein hitain osuus koko hommasta. Niiden sisäpuolella on puutikku, jonka ympärille kieputin & liimasin terälehdet. Sisällä oleva vihreä paperi oli kreppipaperia. Lopuksi tiputtelin päälle läpinäkyvää liimaa ja punaista glitteriä.
Tuomio:
Tämä oli varmuudella mun menestynein työ, koska voitin tästä tehtävästä kangasmerkin! Olin siihen myös muuten aika tyytyväinen, vaikka en ehtinytkään tehdä niin paljon ruusuja, kuin olisin halunnut. Korjasin sen harmin kuitenkin muutama viikko kuvausten jälkeen, kuten tein samasta ideasta vaihtoehtoisen version: veljen ylioppilasjuhlaan syntyi vastaava koriste aidosta lakista ja oikeista ruusuista. Siihen löytyy diy-ohje täältä.
Kuvaaja: Kirsikka Lyhteilä 
3. jakso: ”Keittiö kuosiin”
Tarkoitus:
Tämän tehtävän tarkoitus oli keksiä ratkaisu johonkin keittiön ongelma-alueeseen, esim. säilytykseen liittyen. Tämä oli mulle vaikea, koska lähdin taas etsimään aihetta omasta elämästä ja keittiöstä, enkä millään meinannut keksiä mitään sopivaa haastetta, johon olisin kaivannut korjausta.
Lopulta lähdin miettimään materiaalien kautta: mulla on tässä näitä viinipullonkorkkeja, mitä niistä olisi kiinnostavaa tehdä? Ja päädyin monitasoiseen telineeseen, johon voisi asetella kaikenlaista sipuleista hedelmiin tai vaikka herkkupöydän antimiin.
Toteutus:
Tein ensin telineen rungon parista kovapahvitasosta, ja ylimmän kupin puuhelmistä. Myös keskellä oleva tolppa oli kovaa pahvia. Tällä vältin sen, ettei tarvinnut alkaa säheltää puutyökoneiden kanssa, vaan saatoin pysyä askartelupöydän äärellä. Spray-maalasin koko komeuden mustaksi, ennenkuin aloin liimata siihen korkkeja.
Ohjelmassa sain tuomareilta kritiikkiä, että olisimpa käyttänyt vaneria enkä pahvia. Ja siis joo, toki, silloin siitä olisi tullut kestävämpi. Ajankäytöllisesti se ei tosin ollut mahdollista, koska en ole niin sujuva puutöissä, joten olisi käytännössä pitänyt olla valmiina oikean kokoiset vanerinpalaset. Ja luulen, että jos tätä olisi alkanut viedä vielä kestävämpään suuntaan, se olisi kyllä hypännyt laajuudessaan pikapuhdetasosta aika äkkiä mestaritehtävät-lokeroon.
Tuomio:
Työ jäi omasta mielestäni vähän kesken, koska olisin halunnut ehtiä liimaamaan vielä enemmän korkkeja, niin että myös alareuna olisi noussut samalla tavalla kuin toisen kerroksen korkkireunus. Mutta ei se pahaltakaan näyttänyt. Tykkään viinipullonkorkkien väreistä ja punertavista päistä. Musta puuhelmikori näytti vähän viinirypäletertulta, joka mielestäni sopi teemaan.
MESTARITEHTÄVÄT:
1. jakso: ”Mökkituliainen”
Tarkoitus:
Tästä tehtävästä mä pidin aika paljon! Ideana oli tehdä jonkinlainen tuliainen, mikä olisi mukava viedä jonnekin kaverin tai muun mökille tuliaiseksi.
Mietin kyllä tätäkin kamalan käytännöllisestä näkökulmasta: mistä itse pitäisin, jos joku haluaisi tuoda jotain tuliaisia mökille? Mistä voisi olla monenlaista hyötyä ja mitä olisi kiva katsoa? Tai jos tuliaisen saaja ei pitäisikään siitä, mikä olisi helppo kierrättää?
Päätin tehdä amppelin kokoisen korin, joka oli mahdollista ripustaa vaikka säilytyskoriksi ulos tai sisälle, ja sisälle voisi laittaa lähes mitä tahansa. Itse tein sinne sytykeruusuja, joista meillä ainakin olisi iloa niin takan kuin saunan tulipesän sytytyksessä.
Toteutus:
Käytin materiaaleina viinipullonkorkkeja, joihin porasin pystysuunnassa reiät, jotta niistä tuli vähän kuin isoja korkkihelmiä. Oli kyllä tosi hankala porata kiireessä suoraan, meni aika moni reikä vähän vinoon, mutta onneksi se ei haitannut pahasti. Pujotin korkkeja ja puuhelmiä vuorotellen rautalankaan, ja tein saman aikaan niistä pitkää spiraalia, ja kiedoin alhaalta ylöspäin ohuempaa rautalankaa, joka piti eri kerrokset kasassa. Korin pohja, josta työ alkoi oli pelkästään puuhelmiä. Se ei oikein erotu kuvista.
En käyttänyt tässä ollenkaan liimaa, mistä olen aika ylpeä.
Sytykeruusuista tuli steariiniin upottaessa sinisiä, mutta niissä oli jo valmiiksi sinertävän pahvin pohjasävy. Niiden tekoon löytyy netistä monia ohjeita. Tein ruusujen lisäksi myös ”sytykeserpentiiniä”, jossa ajatus oli ihan sama kuin kananmunakennoista tehdyissä sytykeruusuissa, mutta materiaalina spiraalille leikattuja wc-paperihylsyjä.
Tuomio:
Tykkäsin tästä kovasti! Ei ehkä maailman siistein toteutus, mutta kaikki sellainen menee kiireen piikkiin, ja pääasiassa työn ulkonäkö ja materiaalit on just mua. Käytännöllisyydestä puhumattakaan. Jos vaan jossain kohtaa saan tämän takaisin itselleni, niin todellakin vien sen mökille!
2. jakso: ”Haaveiden säästölipas”
Tarkoitus:
Tarkoituksena oli tehdä omaa haavetta selkeästi kuvastava säästölipas. Oli oikeastaan aika vaikea keksiä sopivaa haaveaihetta. Mietin aluksi, että omistusasunto taitaa olla se suurin haave, mutta se tuntui jotenkin liian ilmiselvältä ja konkreettiselta, ja enemmänkin jo suunnitelmalta kuin haaveelta. Ja niin tosiaan, nyt se ei enää ole edes haave vaan ihan totta. Sen sijaan Japaninmatkahaave, jota tekemäni työ edusti, on edelleen haave.
Toteutus:
Käytin säästölipastyössä pringles-purkkeja (1 iso, 2 pientä). Tein ensin korkkeihin kolikkoreiät ja maalasin ne mustaksi. Liimasin kahden purkin kylkeen vanhat ”vintage-kartan” palaset (japanilainen maailmankartta 1750-luvulta), mitkä olivat mielestäni kauniit.
Rakensin mustasta helmimassasta ”vuoria”, jotka samalla kiinnittivät purkit toisiinsa ilman että siihen tarvittiin liimaa. Yhden ”vuoren” sisäpuolelle piilotin toisen pienistä purkeista ”salakätköksi”: sen kannen sai työn alapuolelta auki, mutta päältäpäin sitä ei nähnyt ollenkaan.
Helmimassavuorelle rakensin pienistä vaaleanpunaisista ja pinkeistä lasihelmistä ohueen rautalankaan kieputtaen ”kukista notkuvan kirsikkapuun, jonka tumman kupariset juuret punoutuivat kiinni vuoreen”.
Tuomio:
Lopputuloksesta tuli mun mielestä aika hieno! Jos jossain kohtaa saan tämän takaisin, annan sen lahjaksi mun parhaalle ystävälle, jonka kanssa yhteistä matkahaavetta työni kuvasti. ♥
3. jakso: ”Kolmiulotteinen perhepotretti” (sukunsa mielenkiintoisesta henkilöstä)
Tarkoitus:
Tehtävän ideana oli tehdä kolmiulotteinen teos joko omasta perheestä, perheenjäsenestä tai jostain mielenkiintoisesta sukulaisesta. Se oli kaikin puolin haasteellinen aihe, vaikeampi kuin monet muut mestaritehtävät.
Päädyin valitsemaan tähän mielestäni kiinnostavan sukulaisen, joka oli taitava käsintekijä: isoenoni Hannun (1940-2019). Hannu oli puuseppä, ja hän asui Saimaalla saaressa, jonne pääsi vain veneellä. Ja hän myös rakensi työkseen muun muassa veneitä – siis jopa yli 250 kappaletta savolaismallista puista kilpavenettä! Ja sen sanottua ei ehkä yllätä, että hän oli myös yksinsoudun moninkertainen Suomen mestari. Mutta veneiden lisäksi teki muutakin, kuten taiteili upeita karhuja moottorisahalla ja näki kauniita ja kiinnostavia asioita kaikkialla.
Otin työn aiheeksi Hannun, veneet ja luonnon, ja päätin kolmiulotteisuuden tulevan taas käytännöllisyydestä: veneenpuolikkaan mallinen kevytrakenteinen hylly, jonka takaseinässä olisi valokuvia puupinnalle siirrettynä. Valokuvassa oli Hannu, putsaamassa kantarelleja, Saimaa ja oma talo, sininen taivas ja Hannun tekemiä eläimiä ja olentoja.
Toteutus:
Käytin taustamateriaalia vaneria, johon kiinnitin tulostamani valokuvan samalla tekniikalla, jolla tein tämän vanerikortin. Se oli kyllä varsin hidasta, liian hidasta tuollaiseen kisaan… Jälkiviisaus osaa olla joskus tosi ilkeää. Ja tiedoksi vaan, että jos puupinnan vahaa kynttilällä, kuten itse tein jotta valokuvapinnasta tuli siisti ja kiiltävä, niin siinä ei meinaa pysyä yhtään mikään liima tai muu. Enpä tullut ajatelleeksi ennen kuin koin sen siinä keskellä kisaa, haha!
Olisin halunnut tehdä hyllyn kokonaan puusta, mutta ajanpuutteen vuoksi jouduin tekemään kaarevat sivuseinät pahvista. Hyllyt tein vanerista, mutta ne ja muut pysty kannikkeet eivät millään meinanneet loksahtaa kohdalleen. Liima ja kalkkimaali eivät millään meinanneet kuivua, tai jos kuivuivat, eivät meinanneet pysyä, ei varsinkaan siinä vahamaisessa vaneripinnassa. Välillä tuli takapakkiakin, kun osia irtosi. Ei tosiaan mennyt niinkuin strömsössä.
Lopussa hylly oli kuitenkin jotenkin kasassa, ja somistin sitä vähän valkovuokoilla ja nopeasti pelkästä maalarinteipistä muotoilemallani karhulla.
Tuomio:
Kuten aiemmin kerroin, tämä oli tehtävä, jonka jälkeen putosin kisasta pois. Ja tiedän, että tämä olisi myös monelle muulle ollut raskas tehtävä pudota pois. Siihen liittyi enemmän kuin oma osaaminen: työ kuvasti toista henkilöä, ja tuntui pahalta, kun tällaisessa epäonnistui.
Olin hyvin ankara itseäni kohtaan, ja koin epäonnistuneeni suuresti. Minulla oli aika kunnianhimoinen suunnitelma, ja käytin työvälineitä ja tekniikoita, mitä en ollut ennen käyttänyt. Ja se tehtävän aika ei sitten vain yksinkertaisesti riittänytkään huolelliseen toteuttamiseen. Jouduin oikomaan tarkkuudessa, mikä johti siihen, että lopputulos näytti vähän huolimattomalta – ja siihen suuntaan yksi tuomarikin arvioi.
Idea oli kuitenkin mielestäni hyvä: se kuvasti hyvin sitä edesmennyttä sukulaista, josta halusin kertoa. Jälkeenpäin se oma itsensä tuomitseva fiiliksin on höllentynyt, kun kuvista ja tv-ruudulta katsottuna työ ei olekaan näyttänyt niin huonolta. Kuvan värit toistuivat kauniisti, ja venettä imitoiva muoto on tunnistettavissa. Uskallan ajatella, että Hannukin olisi ymmärtänyt työni hänelle tarkoitetuksi kunnianosoitukseksi.
Erityisesti mestaritehtävät muistuttivat minua jotenkin arkkitehtuurin pääsykokeista. Se aikaraja, vaativuus ja paineet. Pikapuhteissa se paine ei ollut sama, kuten ei voinut pudota. Oikeastaan koko kisakonsepti muistutti aika paljon niitä pääsykokeita: ne järjestettiin meillä aikanaan niin, että 4 koepäivää putkeen, ja kaksi yleensä 2 tunnin tehtävää per päivä, välissä lounastauko. ”Tuomareiden” tuloksia tosin joutui odottamaan niissä vähän pidempään kuin tässä kisassa, haha!
Pikapuheet ja mestaritehtävät sisältävät kyllä jos jonkinlaisia käsityöaiheita ja valtavasti erilaisia toteutustapoja.
Onko sulla tullut näissä tai muiden tekemissä töissä vastaan jo jotain suosikkeja? Tai jotain sellaista, minkä toteuttamista voisit itsekin kokeilla?
Itse jään ainakin isolla kiinnostuksella seuraamaan, mitä muut kilpailijat saivat myöhemmissä tehtävissä aikaan! ♥ Saatan myös ainakin joitain tulevia tehtäviä kokeilla itsekin, kun en niitä kisassa päässyt tekemään. 😀
Ps. Jos missasit kaikki uusinnat, vanhemmat jaksot löytyvät Discovery+ -palvelusta (toistaiseksi tosin vain maksullisilla tunnuksilla).