Luovuuden juhlaa – Merkittävät hetket tasan vuosi sitten arkkitehtikillan vuosijuhlilla

Tasan vuosi sitten, 7.3.2020, juhlittiin Tampereen arkkitehtikillan 50. vuosijuhlaa.

Se oli viimeinen iso juhla – siis jopa yli 400 osallistujaa – joka ehdittiin järjestää ennen, kuin kaikki isot juhlat peruttiin koronarajoitusten vuoksi. Ja isoksi onneksi itse juhla meni todella hyvin!

Tämän kirjoituksen on tarkoitus olla kuvin ja sanoin esitettyä tunnelmointia ja muistelua, ja sitä varten yhdessä toteutettujen projektien muistelua. Tämän juhlan rakentaminen käsitti nimittäin todella monta erilaista isoa tee-se-itse -projektia, ja niiden taustalla oli isoja inspiroivia näkökulmia! Postauksen tekstien kokoamisessa minua auttoivat TamArk50-juhlavuosivastaavina toimineet ystäväni Laura Nikkinen ja Mimmi Koponen, joiden käsialaa osa näistä teksteistä on. Kuvallisesti tätä juttua sävyttävät juhlamme dokumentoineiden TT-kameroiden valokuvaajien tunnelmalliset valokuvat (kuvaajien nimet postauksen lopussa).

Ja oikeasti juhla oli itselleni muutenkin merkittävä:

  • Olin juuri palannut Italiasta vaihdosta Suomeen, ja juhlassa näin pitkästä aikaa kaikkia opiskeluajan ystäviäni. Siinä oli lähestulkoon jotain euforista. Hymyilin ja puhuin niin paljon, että kasvolihakset olivat seuraavana päivänä ihan jumissa.
  • Olin ollut mukana juhlan järjestelyitä hoitaneessa juhlavuositoimikunnassa. Prosessi oli monilla tavoin ollut hankala ja raskas, ja sen parin vuoden projektin näkeminen koko komeudessaan tuntui todella hyvältä.
  • TamArk50-historiikin toinen painos julkaistiin vuosijuhlassa. Olin sen päätoimittaja, ja ensimmäisen painoksen kohdalla ehdinkin hiukan avautua täällä tällaisten vapaaehtoisprojektien haastavuudesta. Vaikka sitä ei juhlassa myytykään (olisi pitänyt, mutta sitä saa kuitenkin tilattua netin välityksellä), vastaanotto oli käsittääkseni hyvä. Videohistoriikki on vielä vaiheessa, koska vapaaehtoisprojektina se on saanut suosiolla jäädä tärkeämpien projektien taakse odottamaan vuoroaan. To Do -listalla edelleen, mutta sen verran aikaavievä homma, ettei kiireettömänä ole noussut sen listan kärkeen…
  • Juhlassa myönnettiin ensimmäistä kertaa Tampereen arkkitehtikillan ansiomerkkejä, ja minulla oli kunnia olla yksi sellaisen saaneista. En enää edes muista tarkalleen, mitkä olivat syyt tälle, se osuus on jo ehtinyt hämärtyä mielestä. Mutta ilmeisesti pääsyy oli pioneeritoiminta killan verkkosivujen kehittämispuolessa ja sosiaalisen median kanavien alkuun sysäämisessä. Vaikka en itse koekaan olleeni kiltatoiminnassa mitenkään erityisen näkyvä hahmo muihin verrattuna, niin tuntui silti todella hyvältä saada sille näkemälleen panokselle tunnustusta.

Loput killan juhlavuoden toiminnasta jäi käytännössä toteutumatta koronan takia, ja seuraavakin lukuvuosi lienee ollut varsin ”etäinen”. Mutta onneksi nämä juhlat ehdittiin pitää. Siirtäminen olisi ollut vaikeaa, ellei jopa mahdotonta…

Mutta nyt itse aiheeseen, eli juhlapäivän sisältöön!

Tasan vuosi sitten…

TamArk50 Juhlavuosivastaavien tervehdys 7.3.2020, juhlan ohjelmaesitteessä:

7+3+20+20=50

Merkittävä juhlapäivämme on vihdoin koittanut! Tervetuloa Tampereen arkkitehtikillan 50. vuosijuhlilla Kuivaamon korkean katon alle!

Juhlavuotemme on huipentumaisillaan! Ihanaa, että olet osana tätä hetkeä – osana tärkeää juhlaa! Juhlavuoden teemana on yhteisöllisyys. Teema näkyy fyysisesti itse rakennettuna juhlana tässä raakatilassa, Himmelimeri-nimisessä yhteisötaideteoksessa sekä myöhäisillan monipuolisessa artistikattauksessa, joka punoo yhteen Tampereen arkkitehtikoulun kuluneet viisi vuosikymmentä. Mainittakoon vielä, että valtaosa illan artisteista on Tampereen arkkitehtikoulun omia lahjakkuuksia. Olemme pyrkineet luomaan kodikkaan, lämpöisen ja luovuutta ruokkivan, arkkariperhemäisen, ilmapiirin, jossa kaikki voivat olla omia luovia ilottelijoitaan yhtä vapautuneesti kuin himassaan.

Meitä on täällä yli 400! Huikeeta! Juhlapäivämme on koonnut yhteen kauniin joukon eri vuosikurssien arkkitehtejä, arkkareita ja teekkareita, yhteistyökumppaneita sekä ystäviä. Tutustukaa, nauttikaa, hymyilkää, halikaa ja ennen kaikkea, pitäkää hauskaa!

Juhlahumuisin terkuin,
Laura & Mimmi

Juhlapaikan valintaperusteet, ja miten raakatilasta toteutettiin arkkitehtien luovuuden ilmaus:

Ajatuksia Hiedanrannan Kuivaamosta juhlapaikkana ja (rakennus)taiteen näyttämönä, Tampereen ’kuumana’ raakatilana:

Kuivaamo edusti vapautta – vapautta ilmaisuun, taiteelle, avoimelle ja luovalle mielelle. Kuivaamo mahdollisti omannäköisen ja luovan juhlan järjestämisen ja rakentamisen. Kuivaamon tila antoi mahdollisuuden yhteisöllisen juhlan rakentamiselle. Juhlan, jota kaikki, niin alumnit, opiskelijat kuin muut kiinnostuneet, pystyivät yhdessä rakentamaan niin edeltävänä keväänä ja kesänä, sekä juhlavuoden aikana.

Juhlapaikassa ja sen valinnassa oli siis kyse suuremmasta asiasta kuin pelkästään juhlien pitämisestä.

Kuivaamo juhlapaikkana herätti arkkareiden keskuudessa kaivattua pöhinää, ja oli jo itsessään kiinnostava kohde muuntumisen alla olevassa Hiedanrannassa. Kuivaamo oli välkehdintää. Se oli yllätyksellinen, ja tilallista hulluttelua mahdollistava paikka. Se loi hienon mahdollisuuden tehdä yhdessä jotain todella siistiä, miettiä arkkitehtonisesti oivaltavia ratkaisuja ja toteuttaa niitä 1:1, olipa kyse sitten lavastuksista, valaisimista, koristuksista, seppeleistä tai hatuista, tarjoiluista tai esillepanosta…

On totta, että juhlan rakentaminen Kuivaamoon vaati enemmän työtä, kuin jokin toinen paikka olisi vaatinut. Mutta kyse olikin ennemmän siitä, minkä puolesta ihmiset olivat valmiita tekemään enemmän töitä? Juhlapaikan valinnalla on iso merkitys, varsinkin arkkitehdeille. Paikat välittävät viestejä tehdyistä valinnoista.

Juhlapaikkavalinta kuvastaa valitsijansa arvoja, halusi sitä tai ei.

Valinta edeltää vastauksia koki yhteisöä koskeviin kysymyksiin: Millaisten juhlien ja juhlavuoden eteen olemme kaikkein valmiimpia tekemään töitä? Millaisista elementeistä ikimuistoiset arkkareiden vuosijuhlat koostuvat? Millaisissa juhlissa viihtyisimme parhaiten?

Juhlaa suunnitellessa haluttiin muistaa, että tällainen juhla on muutakin kuin seremoniamestareita ja teekkariperinteitä. Muun muassa yhteisöllisten juhlavuoden aikana järjestettävien työpajojen ja muiden tapahtumien järjestämisen kautta saatiin heräteltyä yhteisöllistä ja idearikasta arkkarimeininkiä ja positiivisista pöhinää, ja parhaimmillaan koottua tilataiteesta juhlapaikkaan koostettu ”elettävä / koettava / tilallinen näyttely”. Ne olivat puitteet, joissa saimme yhdessä juhlia ja inspiroitua.

Näin juhlasta rakentui konkreettisesti pala palaselta kaikkien osallistuneiden sukupolvien yhteinen juhla, jossa tehdyn työn jälki näkyi ja josta saimme yhdessä nauttia.

(Kuivaamo lopetti toimintansa vuoden 2020 aikana.)

Juhlatilaan käveltiin sisään pitkän käytävän läpi, joka pimeän tultua muuttui taianomaiseksi pilveksi.

Kyseessä oli Lauran suunnittelema ja apuvoimien kanssa toteuttama valaisinprojekti.

Kuljemme pilven läpi, jota leikkaavat eri kulmiin asetetut kapeat kuutamomaiset valokeilat. Pilvi erottaa hylätyn oloisen ja luonnon valtaaman sisääntuloalueen korkeasta ja juhlallisesti pukeutuneesta päätilasta.

Valaisinten materiaalina käytettiin budjetin rajallisuus huomioiden mm. maitokartonkia, foliota ja vaahtomuovia.

Vuosijuhlat koostui kokonaisuudessaan cocktail-tilaisuudesta, avajaisista, pääjuhlasta, jatkoista ja silliaamiaisesta. 

Pääjuhla avattiin juhlatilan ylätasanteella, jossa katsottiin ensin yhdessä historiikkivideon trailer ja kuultiin juhlan avaussanat – ja taisinpa itsekin joutua lavalle sanomaan muutamat sanat historiikista. Sen jälkeen avattiin verhot juhlatilaan, jonka kruunuun sytytettiin samalla valot.

Juhlatilan kruunu oli yhdessä toteutettu tilataideteos: HIMMELIMERI

Vuosijuhliemme pääjuhlatilan pöytien yllä komeili yli sadasta yksilöllisestä himmelistä koostuva ilmava taideteos – himmelimeri.

Tämä kolmiulotteinen yhteisötaideteos on eräänlainen yhteisen juhlan rakentamisen symboli. Se kuvastaa myös yhteisömme moninaisuutta, kekseliäisyyttä ja kauneuden tajua. Yhdessä olemme enemmän.

Himmelimeri rakentui puolen vuoden aikana erinäisissä avoimissa työpajoissa niin opiskelija- kuin alumnivoimin. Himmeleiden materiaalit olivat suurelta osin valmistettu lahjoitus- ja kierrätysmateriaaleista. Lämmin kiitos niin rakentajille kuin taideteoksen tekemistä tukeneille tahoille!

Juhlapöytiä koristi uudelleenkäytettävät nimikyltit, pöytäkyltit ja skaalatikkuja muistuttaneet kutsuviirit.

Isona teemana vuosijuhlan järjestämisessä oli ekologisuus ja ’maailman pelastaminen’ – tai ainakin siihen pyrkiminen. Mahdollisimman paljon juhlan järjestämisen tavaroista ja tarvikkeista, kuten pöydät, tuolit, astiat jne., oli kierrätettyjä tai lainattuja.

Nimikyltit, pöytäkyltit ja kutsuviirit edustivat aluksi kertakäyttöisyyttä, ja siihen haluttiin keksiä toinen ratkaisu. Jotain, josta olisi hyötyä jatkossa. Niin syntyi idea uudelleen käytettävistä nimikylteistä, pöytäkylteistä ja kutsuviireistä!

Kyltit ja viirit laserleikattiin vanerista, hiottiin, liimattiin sekä vasaroitiin kokoon.

Kylttien nimeämispinnat maalattiin liitutaulumaalilla. Nimikylttien jalka myös liitutaulumaalattiin, sillä se soveltui hyvin paikaksi kirjata allergiat ja erityisruokavaliot. Näitä kylttejä voi käyttää useita kertoja sekä vuokrata muihin juhliin. Harvalla killalla on nimikylttejä ja pöytäkylttejä yli 400 hengen plaseeraustarpeisiin! 

Kutsuviirit suunniteltiin skaalatikun hahmoisiksi, mutta kooltaan suuremmiksi, ja ne maalattiin valkoisiksi.

Nimettyihin pääsponsoripöytiin tehtiin lisäksi erityiset pöytäkyltit ja kutsuviirit, joihin oli kaiverrettu laserilla logot.

Juhlan plaseeraus esitettiin kolmiulotteisen magneettipöytäkartan avulla.

Idea kolmiulotteisesta magneettipöytäkartasta syntyi ajatuksista visualisoida juhlapaikan tilallisuutta ja samalla lähestyä suuritöistä plaseerausta ikään kuin pelin kautta. Samalla rakentui kestävä ja monikäyttöinen apuväline, jota on mahdollista käyttää myös jatkossa killan omiin juhliin, sekä vuokrata ulkopuolisiin tapahtumiin.

Taulun avulla plaseerauksen pystyy tekemään suuremmalla porukalla magneetteja siirtäen; pohtien jokaisen nimen kohdalla sopivaa yhteisöä, sekoittuneisuutta, näkyvyyttä lavalle ja niin edelleen.

Nimikylttien taustana toimi kirpputorilta ostettu vanha opetuskäytössä ollut liitutaulu.

Nimikylttien koko optimoitiin taustan mukaan. Kyltit sovitettiin ensin Illustratorissa olevaan liitutauluun, ennen kuin osia alettiin laserleikata vanerista. Kylttien takana olevat magneetit suunniteltiin siten, että ne upotettaisiin vanerin sisälle.

Pöytä-kappaleita esittäneet magneetit suunniteltiin korkeammiksi, kolmen vanerin paksuisiksi paloiksi, joiden ympärille mahtui sijoittamaan 6-henkisen pöytäseurueen. Kutakin tuolipaikkaa edustaneet nimikyltit olivat matalampia, kahden vanerin paksuisia paloja.

Magneetit hiottiin käsin, liimattiin ja liitutaulumaalattiin. Lopuksi magneetit nimettiin liitutaulutussilla kirjoittamalla. Valmis plaseerattu taulu pakattiin muoviin ja kuljetettiin pakettiautolla Kuivaamolle. Arkkitehtiosaston taideluokan maalaustelineet kannattelivat taulua. Kohdevalo asemoitiin. Ja niin kolmiulotteinen magneettipöytäkartta oli valmis juhlaan.

Juhlapöytien tunnelmavalaisijana toimivat tuikut, ja sitä edelsi suuri lasipurkkien keräys- ja putsausprojekti.

Illallispöydät tunnelmavalaistiin maailman pelastus -teeman mukaisesti lasipurkkeihin laitetuin tuikuin. Lasipurkit kerättiin yhdessä, ja niitä kokosivat niin juhlien järjestäjätoimikuntalaiset kuin muutkin kivat tyypit omista kotikierrätyksistään. Useat liottivat ja pesivät purkeista jo valmiiksi etiketit irti.

Lasipurkkeja haalittiin vuosijuhlien lähestyessä erilaisin keinoin: yksi erittäin onnistunut tapa oli sijoittaa keräyskori taloyhtiön lasinkeräyspisteen yhteyteen ja asettaa sen yhteyteen lappu, jossa esiteltiin mukavassa hengessä keräyksen tarkoitus juhlia varten.

Lasipurkkeja kertyikin yli viisisataa ja ne muodostivat pitkät välkkyvät valovanat pöytärivien keskelle.

Kuivaamolla oli mahdollista pitää elävää tulta, mikä on moniin muihin tapahtumapaikkoihin nähden poikkeuksellista. Purkeille oli myös juhlien jälkeen suuri kysyntä: Liki puolet annettiin seuraavana kesänä pidettäviin häihin ja loput ulkopuolinen varasi säilytykseen tulevien juhlien varalle.

Juhlan ruokatarjoilun viimeisteli vuodenaikoja kuvaava juhlavuoden jälkiruoka, pärelautasilta tarjoiltuna.

Pääjuhlan aikana nautittiin kolmen ruokalajin illallinen. Alku- ja pääruuista vastasi Arto Rastas Catering, ja ruoka olikin todella herkullista!

Vuosijuhlien moniaistisuutta ja omaperäisyyttä, taiteellisuuttakin, miettiessä heräsi ajatus omasta 50-vuotisjuhlajälkiruuasta, joka olisi meidän arkkarien näköinen, juhlien teemaan sopiva ja vielä mahdollisesti arkkarin tekemä. Sitä miettiessään vuosijuhlavastaaville nousi ajatus Anna Papinsaaresta, Tampereelta valmistuneesta arkkitehdista, joka perusti oman pop-up kahvilan nimeltä Sama Sama muutama vuosi aiemmin.

Häneen otettiin yhteyttä ja Anna suostui haasteeseen! Autettiin ainesosien hankkimisessa, jälkiruuan ideoimisessa ja esillepanossa. Järjestettiin ideointi- ja koemaistiaistapaamisia.

Jälkiruokaan haluttiin yhdistää ajallisuus, vuoden kierto – vuodenajat. Marjoja kerättiin Litukan siirtolapuutarhasta ja myös Annan äidin keräämiä marjoja saatiin ainesosiksi. Niitä käytettiin jälkiruuan täytteeseen ja koristamiseen (kesä), kuivatettiin syksyn värikkäitä lehtiä kirjojen ja lehtien välissä (syksy), suunniteltiin lumenvalkeaa kuorrutetta ja lohkomaista valkeaa suklaapurjetta (talvi) ja raikastettiin kuorrutetta limellä (kevään puraisu).

Lopuksi jälkiruoka-annokset aseteltiin syyslehtipedeille päreiden päälle.

Päreet saatiin lahjoituksena Jussi Kalliokoskelta; hän teki juhliamme varten kotiverstallaan Halsualla, Keski-Pohjanmaalla, jopa 420 pärelautasta.

Juhlan kulku sisälsi juhlavieraiden puheita ja sitsiperinteelle tyypillistä laulamista seremoniamestarimme johdolla. Jatkohumun avasi paritanssin tahtiin pyörähtely, ja illan ja aamuyön musiikkitarjonnasta vastasi mitä kiinnostavin kattaus eri aikakausien arkkaribändejä ja -esiintyjiä.

Tämä juhla oli yhteinen ponnistus, joka tuntuu joiltain osin luissa ja ytimissä edelleen.

Aika kultaa muistot. Ja erityisesti nyt aikana, kun tällaisen juhlien järjestäminen on vain etäinen unelma, tämän juhlan muistojen toivoisi kaikkien osallistuneiden mielissä olevan pelkkää kultaa.

Kiitos kaikille, jotka osallistumisellanne teitte tästä ikimuistoisen juhlan!

Toivotaan yhdessä, että tällaisten upeiden ja isojenkin juhlien aika koittaa vielä, mahdollisimman pian.

//

Kaikki kuvat (paria lukuunottamatta): TT-kamerat, Aaro Tuukkanen, Juha-Matti Hakojärvi, Konsta Ryösä ja Petteri Niemi

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *