Ihan sama, haluun tallentaa nää kuvat tänne muistoiksi siitä huolimatta, vaikka oonkin melkein kuukauden jäljessä. Ja hei, onhan tuolla ulkona jouluisampaa kuin koko joulukuussa yhteensä, lunta tulvillaan on raikas talvisää…
Joulu rakkaimpien kanssa läheisimpien kanssa, se on sellainen joulu, josta mä pidän.
Vaikka satunnaiset poikkeukset, kuten matkat joulunaikaan ovat mukavaa vaihtelua, mä pidän siitä tunnelmasta, kun vaan rauhoitutaan kotona joulunviettoon.
Heräillään pitkien yöunien jälkeen kuuntelemaan joulurauhanjulistusta ja syödään riisipuuroa, josta iskä jostain syystä aina pokkaa itselleen sen mantelin.
Päivän mittaan rapistellaan viimeisiä lahjoja paketteihin ja sniikkaillaan niitä vaivihkaa kuusen alle, valmistellaan kinkkua ja muita ruokia illaksi.
Illalla keräännytään lähimpien sukulaisten kanssa pöytään syömään ja avaamaan ja ihmettelemään lahjoja, joita on pakettikorttien mukaan antanut tonttu milloin miltäkin tutun kuuloisilta kaduilta.
Perinteinen kaava, jonka myötä ainakin mun on helppo uppoutua siihen joulufiilikseen, vaikka pari päivää takaperin sitä tunnelmaa ei olisi ollut mailla halmeilla.
Vähän ehkä tuntuu oudolta, kun meidän joulunvietossa ei tänäkään vuonna ollut mukana yhtään lasta. Lapset tuovat mukanaan ihan omanlaisensa innostuksen, muistan miten lapsena joulussa oli ihan omanlaistaan taikaa ja tunnelmaa, jota aikuisena on todella vaikea enää koskettaa – ellei joukossa sitten ole joku lapsi, jolle sitä jouluntaikaa haluaisi järjestää. Siitäkin alkaa olla jo aikaa, kun mun veljet oli niin nuoria…
Aikuisten ja teinimurkkujen seurassa ei ihan päästä siihen samaan, mutta onhan tämäkin omalla tavallaan mukavaa ja helppoa. Nyt sitä jouluntaikaa järjestetään kai erityisesti perheen vanhimpia ajatellen, kun vielä päästään viettämään joulua myös isovanhempien kanssa. Sitä kun ei koskaan tiedä, kuinka monta tällaista joulua on enää jäljellä.
Toisin kuin joulussa, uudenvuoden vietossa ei sen sijaan ole koskaan ollut mulle mitään erityistä.
Alaikäisenä vuodenvaihde tuli yleensä istuttua kotona, vähän sitä vanhempana joillain kavereilla notkuen tai ulkona pyörien, ja viime vuosina ihan vaan kaksistaan Roopen kanssa kotona.
Tänä vuonna oltiin ekaa kertaa viettämässä uutta vuotta kaveriporukalla: oli ilta, johon kuului hyvää ruokaa ja seuraa, hauska juomapeli ja yksi tähtisädetikku per nokka. Oli tosi hauskaa, nautin olostani täysin rinnoin siitä huolimatta, vaikka olin illan ainoa kuski.
Kerrankin uudesta vuodesta jäi oikeesti mukavat muistot!
Tai onhan ennenkin ollut mukavaa, mutta eri tavalla. Tää oli kokemus siitä, miten tuota juhlapäivää jatkossakin mielellään viettäisi.
Nyt kun kaikki nuo juhlapyhät ovat takana, odotan vaan sitä, että jonain aamuna töihin lähtiessä tai sieltä palatessa olisi jo/vielä valoisaa. Auringonvalo piristäisi niin paljon, että voisi lumestakin huolimatta tuntua keväiseltä.
Ensi viikolla alkaa kevään savikurssi ja uutena kokeiluna puutyö/huonekalujen entisöinti -kurssi, niitä innolla odotellessa voisi vaikka rakentaa viimein tuonne keittiön seinälle hyllysysteemin. Voiskohan sen viimein saada tänä viikonloppuna aikaiseksi… Saa nähdä, palaan aiheeseen kun ajankohtaista!
Mukavaa viikonloppua teillekin!