Pääsiskö jo talviunille, jooko?

Olipa kerran rakennusfysiikan tentti.  Ensin pänttäät sen mitä kerkeät. Priorisoit lukemisen juhlien ja blogin edelle, mitä nyt jossain tanssitunneilla on käytävä, kun esitykset ovat jo nurkan takana. Tehokkaat kolme päivää on jo hyvä saavutus, jos muutoin tunnet olosi lukutoukan vastakohdaksi, ja väsymystä vastaan taistelu vie ne suurimmat voimavarat.

Sitten meet tenttiin ja huomaat iloksesi, että siinä on jopa muutavia sulle sopivia tehtäviä. Monivalintaa, oikein-väärin -vastailua, tuttu esseeaihe ja ainakin osa selitettävistä termeistäkin vaikuttaa tutulta. Koe on kaksiosainen ja kummastakin osasta pitää saada vähintään 1/3 oikein päästäkseen läpi.

Oot saanut toisen osan tehtyä ja tunnet kerrankin olosi siinä määrin luottavaiseksi, että vielä kun jokaiseen saa vastattua edes vähän jotakin, niin on ainakin päässyt läpi. Se on se pääasia, että mokoma ei olisi enää tulevana keväänä vastassa, kun pitää keskittyä täysillä kandikursseihin.

Mutta sitten. Soi. Palohälytin. Siis ei helvetti. Porukka vilkuilee ensin toisiaan hölmistyneenä, kunnes pikkuhiljaa kaikki nousevat ja raahautuvat ulos. Ympärillä kaverit toivovat, että voi kun päästäisiin jatkamaan, tai että ainakin sen tähän asti tehdyn tentin voisi palauttaa…

Ja kerrankin mä toivoin samaa. Mutta eipä se tietenkään onnistunut: muutaman minuutin päästä palattiin sisälle saadaksemme vaan kuulla, että tentti on mitätöity ja uudesta tiedotetaan sähköpostitse myöhemmin.

Siis kuinka paljon tommonenkin oikeesti voi harmittaa! Ei se luettu aika hukkaan oo mennyt, mutta olisin vaan niin kovasti halunnut saada sen viimein pois alta… Mutta ei. Se oli sellanen tarina se, mutta se tentti on edessä edelleen. Samoin kuin yksi toinenkin mokoma, kun tommosen episodin jälkeen loputkin lukumotivaatiosta katosi sen sileän tien… No joo, aina ei vaan mee niinkuin Strömssössä.

Mutta oli miten oli, tää syyslukukausi alkaa kohta olla kuitattu. Nää viikot ovat olleet aika hulluja, ja siihen verrattuna mulla on kyllä ihan hyvä olo. Isommat palautukset runtattiin tyylikkäästi rytinällä valmiiksi, kun taas nää tentit ovat vähän se ikuinen murheenkryyni, kun tässä vaiheessa vuotta lukumotivaatio alkaa olla jo megalomaanisen alhaalla… Tälle viikolla on sinänsä mahtunut paljon kaikkea, lukemista, asuntonäyttöä, vuoden viimeisiä tanssitunteja ja joulunäytöstä, josta nuo yllä näkyneet potretit. Vielä parit koulujutut ja tanssiesitykset ens viikon alussa, niin voi viimein kääntää lomavaihteen päälle… Paitsi että hah, töissähän mä ne joulupyhien väliset arkipäivät vietän.

Eilen olisin vielä sanonut, että älkää hämääntykö noista lumisista kuvista, kun Tampereella on edelleen ihan mustaa ja märkää. Mutta sitten yöllä pyrytti maan päälle valkoinen matto! Nuo kuvat on otettu silloin kun sitä lunta oli viimeksi. Se taisi olla marraskuun puolella? Tuommonen kevyt lumikerros on niin kaunis, valaisee vähän tätä pimeyttä.

Mä en kyllä muutoin ole vielä yhtään joulufiiliksissä. Saa nähdä pilkistääkö se ollenkaan esiin ennen aattoa – mä en oo tavoistani poiketen tehnyt vielä yhden ainoata joululahjakaan! Kodin joulukoristelusta nyt puhumattakaan… Paitsi että tommonen minikuusi kyllä taivuttiin yllättäen ostamaan, vaikka muovikuusia vastaan vähän oonkin. Tuo osui sattumalta meitä ruokakaupassa vastaan, ihan eri hyllyssä kuin minne olisi kuulunut, ja se oli just sellanen sopivan yksinkertainen ja söpö, säkkikangaspäällysteisellä jalalla ja valmiiksi valaistettuna – ja maksoikin vaan kymmenen euroa. Siinäpä se seisoo, joulunurkassa tonttu ja tuikkurivit vierellään. Jouluherkkujen osalta oon kunnostaunut paistamalla jopa yhden pellillisen pipareita, ja sain siinä taas huomata omistavani vaan yhden piparimuotin. Sen sijaan Roopen vois mun puolesta kruunata joulutorttukuninkaaksi: hän on pyöräyttänyt tässä viime viikkojen aikana niin monta pellillistä joulutorttuja, että ne alkavat pikkuhiljaa tursuta jo korvista. 😀


Löytyykö teiltä jo joulufiilistä, vai onko se vielä hakusessa?  Ei paineita, mäkin odotan lähinnä tota lomantynkää, kiireettömyyttä ja pitkiä yöunia, paljon enemmän kuin koko joulua ylipäätänsä. :’)