Juhlistettiin eilen Roopen 21-wee synttäreitä vaatimattomasti mutta mukavasti kahdestaan kotosalla. Kyselin häneltä jo ajoissa, olisiko päivän suhteen ollut mitään erityistoiveita, mutta lopulta kaikki erityinen kiteytyi lähinnä juhlapäivän ruoka-antimiin: makean herkkukakun sijaan Roope toivoikin voileipäkakkua! Vähänkö kyllä ihmettelin, kun oon ite niin suuri makeiden herkkujen ystävä, ja yhdistän voileipäkakut muutenkin nimenomaan sellaisiin suurempiin juhliin, kuten valmistujaisiin… Mutta saamansa piti, kun sitä kerran toivottiin!
Leivoinpa siis ekaa kertaa elämässäni kinkkuvoileipäkakun.
Käytin apuna Pullahiiri -blogin ohjetta, mutta sovelsin sitä puolta pienempään kokoon – tarkoitus kun oli tehdä kakku, jonka kaksi ihmistä saisi pisteltyä poskeensa yhden viikonlopun aikana, ainakin melkein.
Leipä ja kostutus:
- Puolikas paketti ruispaahtoa
- Vedellä laimennettya sitruunamehua
Kinkkutäyte:
- Suunnilleen 150g kinkkusiivuja
- 100g maustamatonta tuorejuustoa
- 100g yrtti tuorejuustoa
- 50g creme fraishea
- Muutama lusikallinen maustekurkkusalaattia
- Mustapippuria
Paprikatäyte:
- Puolikas pienestä paprikasta
- Suunnilleen 50g kurkkua (sunnilleen 1/4 normikokoisesta)
- 100g yrttijuustoa
- 100g creme fraishea
- Mustapippuria
- Suolaa
Kuorrutus:
- 1,5 dl vispikermaa
- 100 maustamatonta tuorejuustoa
- Valkopippuria
- Suolaa
Lisäksi:
- Oman maun mukaan koristelu, esim. salaattia, kinkkua, herneenversoja…
- Tarvikkeista kakkuvuoka, elmukelmua, lisäksi esim. survin, pursotin
Vinkki: Mä ostin yhdet pakkaukset maustamatonta tuorejuustoa (200g), yrttituorejuustoa (200g) ja creme fraishea (150g), jotta sain ne tän kokoiseen kakkuun jaettua hyvin kaikkien eri osien kesken, ilman ylijäämää. Kuorrutukseen olisi tosin voinut sopia hiukan enempikin tuota maustamatonta tuorejuustoa, että mausta ei olisi tullut ihan niin kermainen.
1. Vuorain kakkuvuuan (tässä tapauksessa halkaisijaltaan 16,5cm irtopohjavuoka) elmukelmulla ja leikkasin paahtoleivistä reunat ohuelti pois.
2. Tein täytteet pilkkomalla pääainesosat pieniksi palasiksi ja survomalla ne sitten sopivaksi massaksi keskenään. Sain tuossa huomata, että sauvasurvin toimi hommassa paljon paremmin, kun blenderi…
Kannattaa muistaa tarkistaa maku maistamalla, että ehtii tarvittaessa lisätä mausteita!
3. Tein kakkuun kaksi täytekerrosta.
Aloitin asettelemalla alimman kerroksen paahtoleipiä kelmutetun vuuan pohjalle. Kostutin sen sitruunamehulla ja lapioin päälle kinkkutäytteen. Asettelin toisen kerroksen, kostutin ja lapioin paprikatäytteen.
Sitten vielä pohjaksi viimeinen kerros paahtoleipiä, kostutus ja kelmujen kääntämisen siihen päälle, niin kakku oli valmis asetettavaksi jääkaappiin vetäytymään yöksi.
4. Seuraavana aamuna sekoitin kuorrutteen (ensin vatkattiin kerma vaahdoksi ja sitten siihen se maustamaton tuorejuusto ja mausteet) ja pursottelin sen kakun päälle.
5. Asettelin koristeeksi aika hienovaraisesti ”kinkkuruusukkeita”, pätkittujä herneenverson palasia sekä salaattia. Yritin kyllä laittaa paprikaa ja sen sellaista väriä, mutta eivät ne vaan jotenkin sopineet kokonaisuuteen, eikä Roope oikein tykkää tomaatista, joten se ei sopinut valikoimaan… Mutta onneksi maku oli tosi hyvä tuosta yksinkertaisesta ulkomuodosta huolimatta!
Täällä tykättiin ja synttärisankari oli tyytyväinen! Ite en edelleenkään oo sitä mieltä, että voileipäkakusta olisi päihittämään makeat herkut, kuten sitä viime kevään suklaista ihanuutta, mutta nätti tästä kyllä tuli! Ja melkein saatiin se tuhottua matalaksi tässä parin päivän aikana, vaikka jäihän tota reilu neljäsosa mulle vielä santsattavaksi, kun piti jo heittää Roope takaisin kasarmille.
3 Responses
Mä en oo oikein voileipäkakkujen ystävä, vasta ihan viime aikoina oon oppinut tykkäämään kolmioleivistäkin. Jotenkin leipä ja majoneesit sun muut ei sovi yhteen, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa! Tosin – hyvin tehdyt voileipäkakut on varmasti tosi hyviä, harvemmin tulee sellasia syötyä!
Piti tulla vielä ihan kommentoimaan tänne alkupäähänkin kun eilen yön pimeinä tunteina sain kahlattua tämän blogin ihan sinne alkumetreille asti. Muutama päivä siinä kyllä meni, mutta eipähän mennyt ihan hukkaan! Mielenkiintoinen blogi kyllä – varsinkin tuo kaikki arkkitehtikouluasia! Melkein kaduttaa, kun en itse lähtenyt jollekin vähän visuaalisemmalle alalle! Mutta joo, tosi hienoja kuvia, nerokkaita diy-juttuja ja rennon mukavasti kirjotettua tekstiä! Jään seuraamaan!
Ps. Onko joku syy, miks tätä blogia ei voi lisätä noihin bloggerin sivupalkkeihin, lukuluetteloon? Lukijaks kyllä pystyy liittymään, mutta ite en jaksa käyttää blogger-syötettä, joten mieluusti ottaisin ihan oman blogin alapalkkiin nää kiinnostavat tapaukset! Nyt sitä ei kuitenkaan voi tehdä :<
Joo eipä noita usein tuu syötyä, jossain juhlissa pala tai kaksi mutta muutoin ei. 😀 Mäkään en pahemmin välitä majoneeseista, mutta onneksi tämän kakun täytteet olivat tuorejuustopainotteisia, koska ne maistuvat mullekin!
Ohhoh, aikamoisen urakan oot tehny! 😀 Mun on vähän vaikea lukea vanhoja juttuja, kun tyyli on siinä määrin muuttunut matkan varrella että nolottaa, mutta en silti halua poistaa niitä juttuja – eihän siellä mitään oikeastioikeasti noloa settiä ole, ja ovathan ne vanhat postaukset osa kasvutarinaa siinä missä joku päiväkirja olisi. Arkkitehtikoulutuksesta ei tosiaan turhan paljoa somessa settiä tule vastaan, ainakaan suomeksi, enkä itekkään tiedä montaakaan arkkariopiskelijoiden pitämää blogia. Mutta siis ihan huippua jos oikeesti pidit mielenkiintosena! Kiitos paljon kehuista! 😀
En ihan tiedä mitä tarkoitat, mutta äsken kun kurkkasin sun blogia, niin bongasin kyllä tämänkin blogin sieltä listasta? Ehkä se päivittyi jotenkin viiveellä tai jotain? 🙂 Anyway, jos toi ei ollut se mitä meinasit, niin toivottavasti ei oo pysyvä ongelma, koska en oikein tiedä miten pystyisin vaikuttamaan asiaan… :s
Ai kappas vaan, siellähän se tosiaan näkyy 😀 No, se varmaan sitten tuli sinne varmaan viiveellä, koska ei se siellä heti ollut kun piti tänne asti tulla päivittelemään. Kyse siis tosiaan oli tuosta, mitä itsekin totesit, eli ei syytä huoleen! 😀