Kevättä rinnassa

Onkohan nää tän vuoden ekat asukuvat? Eivät kai sentään, mutta ehkä kevään osalta ainakin! Überklisee otsikko, mutta totta joka sana – meinaten lähinnä sellaista fyysisestikin tuntuvaa, henkisesti kevyempää oloa, sillä eiväthän noi mitkään kovin keväiset kledjut taida olla. Tosin jos ottaa huomioon että mä kävelin parisen viikkoa sitten vielä toppatakissa, niin onhan toi kevyempi kerrospukeutuminen jo edistystä sinänsä.

Mä oon ihan välikausi-ihminen, vaikka ne niin kamalan vaikeita kausia ovatkin – siis pukeutumisen osalta, kuten kaikki varmaan tietävät. Saman päivän aikana voi olla yhdessä välissä tuulisen jäätävää, sataa aina kymmenen minuutin välein, olla kummallisen pysähtyneitä hetkiä jolloin tuntuu ihan lämpimältä kesäillalta, kunnes sitten loppujen lopuksi taivas sylkeekin räntää. Tällaisen päivän koin viimeksi tiistaina, ja se sää sopi aika hyvin mun muutenkin semmoseen härdellihösis deadline-kiire-palautus-huojennus-päivään.

Mun mielialat riippuvat todella paljon ulkona vallitsevasta säästä, siksi siitä tuleekin puhuttua niin usein. Nyt kun aurinko pysyy pidempään taivaalla eikä ole jatkuvasti ihan harmaata, mun päivät ovat paljon valoisampia. Onneksi tänä keväänä ei ole enää edessä kovin montaa pahaa deadlinea, joten alkavat kaikki tän alkuvuoden taakat muutoinkin vähän hellittää. Tuo tiistaina palauttamani rakennusopin duuni (eli semmoset rakennusluvan hakemiseen pätevät pääpiirustukset suunnittelemalleen saunarakennukselle) oli varmasti koko kevään rankin – varsinkin kun sen tekemiseen ei oikein meinannut löytyä mitään motivaatiota. Alkaa olla aika selvää, että about kaikki kiinnostaa enemmän kuin mikään talojen rakenteisiin liittyvä… Ehkä joku yhdyskuntasuunnittelu ja ”suuremmat linjat” voisivat olla enemmän mun juttu, jos loppuelämän uraa ajattelee. Vaikkakin tuota semisti ahdistavan kahlitsevaa ”elän jo loppuelämääni, oon 20-wee ja uraputkessa”-ajatusta pehmentäen, noiden suhteen on vielä aikaa muuttaa mieltään vaikka moneenkin otteeseen! En oo varma mistään, mutta eipä mulla oo kiire minnekään. Paitsi ehkä kesään. Ja oli se miellyttävää tai ei, lopulta teen kumminkin kaikki velvollisuuksiksi kokemani hommat loppuun asti, vaikka sitten harmaat irvessä ja kohta varmaan kroonistuva noidannuoli niskassa vihloen.

Yksi varmin kevään merkki kyllä lataa muhunkin virtaa kammeta itseni hiukan paremmalla tarmolla ylös, ulos ja ihmisten ilmoille – tänään nimittäin alkaa wappu!

Ja jotta ei yhtään enempää romaaniksi menisi (hah), jatketaan sään ja koulun lisäksi lyhyesti vielä yhdestä aiheesta: tästä blogista. Mä hauduttelen ajatuksia tähän blogiin liittyvistä muutoksista, jotka liittyvät lähinnä ulkoasuun ja yleiseen selkeyteen sisällön suhteen. Ja kuten yleensä, mun suunnitelmat menevät heittämällä yli mun omista koodaustaidoista, eivätkä mitkään Etsystä löytyvät suhtkoht sopivan edulliset valmisulkoasut vastaa riittävästi mun visioita. En siis tosiaan tiedä, mitä tästä lopulta tulee. Että pitääkö yrittää palkata joku konkari tekemään se rankin duuni mun puolesta, vai käytänkö kesästä monta viikkoa koodeja silmät ristissä tapittaen (ei tosiaan kiinnostais).

Mutta pointti on, että mun omat mieltymykset, maku ja tyyli ovat taas siinä määrin muuttuneet, että olisi hyvä, jos blogikin pysyisi niiden perässä. Ajatus on kylvetty, ja ennemmin tai myöhemmin se itää. Postausten aihepiirien suhteen tai tyylin ei siis ole mitään erityisempiä uudistuksia mielessä, mutta jos jollain on jotain toiveita, otan kyllä mielelläni ideoita vastaan!

(Kuvista kaunis kiitos Heinille!)