Joskus ei vaan tapahdu mitään maata mullistavaa, ja arki rullaa eteenpäin tasaisesti, sekä pienten mukavien kuin ikävien sattumusten ja olotilojen siivittämänä. Ajanhallintataitojen pyristellessä vielä joiltain osin ameebatasolla, tuntien tehokas käyttö voi olla aika vaihtelevaa – joinain päivinä homma rullaa ja asiat etenee, kun taas seuraavana saatat jysähtää sohvalle koomaamaan baltiarallaa kuudeksi tunniksi, vaikka oli tarkoitus alottaa illan aikana kolme eri projektia.
Eli joo, vaikea määritellä, oliko tämäkään hyvä viikko. Esimerkiksi keskiviikon vapaat tunnit tuhlattuani sain sättiä itseäni omasta saamattomuudestani, kun taas torstaina jaksoin puhkua tarmoa parikymmentä tuntia putkeen. Ja kun tänään vielä jaksoi aurinkokin paistaa (!!!), koko viikko kaikkine kurjinekin puolineen (vaikeasta tentistä lihasjumeihin ja saamattomuusmorkkiksiin, joista saa syyttää ihan vain itseään) sai jonkinmoisen kultareunuksen.
Mun kännykän kuoret saapuivat viimein! Vaihdoin joulunalla mun äidin vanhaan iphone vitoseen, joten siinä ohessa oli pakko luopua niistä mun neljä-ässän avaruuskuosisista suojakuorista, joita olin pitänyt jo lähes pari vuotta putkeen. Tilasin vuoden alussa Etsystä nämä kuoret, samalla kun tilailin muista paikoista mekkokankaita ja jotain vaatteita. Ja sitten siinä matkallaan noi kaksi onnetonta muovikuorta ottivat ja jumittuivat tulliin, haha! Oli siinä vähän ihmettelemistä, piti alvit maksaa ja niin edespäin, mutta päätyivät nyt lopulta sitten perille asti. Onneksi nuo ovat sentöön juuri sellaisia kuin toivoin.
(Tuon värikkäämmän kuoren kuvio on sitten akvarellipaletti, jos joku sattui ihmettelemään! Tuli tarve selventää, kun mun vanhemmat luulivat sitä joksikin mosaiikiksi, eikä Roopekaan osannut arvata…)
Kuka osaa pelata kyykkää? En mä ainakaan, mutta sen kuvailu on ihan hauskaa. Kohta on MM-kisatkin, sinnekin voisi mennä häröilemään kamera kourassa. Kyykkä näyttää mun mielestä vähän kuin väärin pelatulta pesäpallolta, kun se heitettävä maila muistuttaa vähän pesismailaa… Ton pelin kuvaaminen ei kyllä oo järin turvallista, ja pitäisi kokoajan pysyä valppaana ettei miltään kentältä lentäisi mailoja nilkkoihin.
Viime yönä tuli valvottua yhden pienoismalliversion kanssa, kuten instagramissa kerkesin jo eräällä tavalla mainita… Yöunet jäi vähiin, mutta jos ne arkena jonain päivänä jää, niin mieluiten juuri torstaina, että voi sitten kiriä velkoja viikonlopun aikana. Eikä mua toi valvominen harmita, kun kerran jotain edistystä sai aikaiseksi, vaikka tuo sauna-kahvila-hökkeli massoittelultaan vielä hakeekin muotoaan.
Tein tällä viikolla ekaa kertaa itse itselleni lounaaksi salaattia. Mun laiskat kokkailufiilikset jatkuu, en jaksaisi tehdä mitään, enkä ainakaan korjata jälkiäni. Salaatti oli siis aika helppo vaihtoehto, kun sinne pystyi heittämään sekaan äidin sunnuntaina mukaan lykkäämiä broilerin filepalasia. Ne äidin safkat onkin aikalailla mun ruokavalion pelastus, koska muuten eläisin varmaan mikronuudeleilla ja pakastepizzalla…
Aika hassua, miten pelkkä aurinkoinen perjantai voikin blurrata piiloon kaikki koetut ketutukset. Oli niin kaunis pastellinsävyissä leikkinyt taivas, kun auringonlaskussa ajelin Espoota kohta… Se ja sulava lumi antoivat jonkinlaista toivoa kevään koittamisesta. Että jos tämä viikko ei vielä kokonaisuudessaan ollutkaan niin mitä mainioin, niin ainakin siinä oli paljon aineksia siihen, ja ehkä pään sisällä ne muistikuvatkin muuttuvat hyviksi, jos pyrkii keskittymään niihin parhaimpiin puoliin. Sellaista hyväaikeista itsensä huijaamista.
Koomailetteko tekin talviunien toivossa, vai mitä teidän helmikuunne alkuun kuuluu? On niin kovin hiljaista täällä, että pistää miettimään.
6 Responses
Aaaah rakastan tota viimeistä kuvaa!
Ihan hemmetin kiireistä täällä päässä, tuntuu että teen koko ajan, mutta mitään en saa aikaiseksi. Toisaalta taas illat kuluu juurikin telkkaria katsoessa…. En tosin vieläkään tajua, että on jo helmikuu! 😀 Aika sekavassa talvihorroksessa siis täälläkin.
Siitä tuli kyllä aika onnistuneen iloinen yllätys ollaakseen vain nopeasti kännykällä räpsäisty kuva auton kyydistä! 😀
Tunnen huojennusta etten oo yksin tän talvihorrosolon kanssa. 😀 Mulla on ollut digiboxi huollossa koko tammikuun, ja mä neropatti sitten hommasin netfliksin, etten ihan jäisi ilman "yksinäisten tylsien iltojen seuraa"… Joopa joo, koita siitä sitten päästä eroon kun jumitut johonkin hyvään sarjaan ja sitten vaan kattoo ja kattoo niitä jaksoja putkeen eikä osaa lopettaa ollenkaan, vaikka olisi tärkeämpääkin tekemistä. D: Yngh…
Sun kuvat on aina nii kauniita <3 Btw love you hair babes <3
Vooi kiitos paljon Leena! <3 :> Purr.
Täh, toihan on selvä ihan selvä akvarellipaletti! 😀 ja ihania kuvia jälleen kerran (itellä toi uuden tai noh puol vuotta vanhan järkkärin käyttö ei oo sitten yhtään vielä hanskassa….)!
No niin mustakin!! 😀 Tosin ymmärrän kyllä että kiiltävä pinta saattoi hämätä, ja että ei kai noi voi sitä tunnistaa jos eivät koskaan ole akvarellipalettia käyttäneet, ainakaan tuon näköistä… mun mummi voisikin tunnistaa, pitää siltä kysyä. 😀 Kiitos paljon! Tää talvi on ollut mulle tosi epäinspiroiva valokuvailun suhteen, ja nää kuvat mitä täällä blogissa nähdään edustavat lähes kaikkia niitä kuvailuhetkiä, joita mulla edes on ollut. :'D Uskon että sullakin lähtee yhteistyö sen kameran kanssa rullamaan, kunhan kevään myötä kuvausolosuhteet muuttuvat talviolosuhteita mukavammiksi, niin silloin siihen järkkäriinki on mukavampi tutustua kunnolla. 😀