Pari vuotta sitten aloitin mun ylioppilasmekon ompeluprojektin tekemällä omien mittojeni mukaisen sovitusnuken.
Tuo nukke on tänne Tampereelle muutettuani seissyt lähinnä vaatehuoneen nurkassa, koska muita vaateompeluprojekteja ei ole ollut, eikä mun yksiössä ole sille sopivampaakaan säilytyspaikkaa. Ja oikeastaan nukke ei edes ole aikoihin ollut kovinkaan edustuskuntoinen, vaikkei tähän mennessä olekaan ollut tarvetta kiinnittää asiaan huomiota.
Vaikka se silloin nukkea tehdessä rullailtu teippikerros oli tukeva, ja täytteeksi tungettiin sanomalehtiä, se ylioppilasmekon sifonkilaskostelu kaikkine nuppineulapistoksineen teki kyllä tehtävänsä. Mun sovitusnukke hoiti mallikkaasti sen homman, jota varten se aikanaan tehtiin, mutta kyllä tuoksinnassa ryhtikin lysähti, vatsa painui rutuille ja rinnat kuopille, ja joidenkin teippien reunat alkoivat repsottaa.
Näin siis ennen uuden mekkoprojektin aloittamista oli luonnollista kiinnittää ensin huomiota tuohon sovitusnukkeen.
Yksi korjausvaihtoehto olisi kai ollut avata nukke jotenkin ja täyttää sitä enemmän, jotta ryhdistä tulisi taas tukevampi. Toisaalta, kun nuken yläosaa tuki ja nosti, ryhtikin palautui. Päätinkin sitten yrittää korjata tilanteen ihan vain uudella kerroksella leveää maalarinteipillä.
Haastavaa tästä olisi tullut, mikäli mä en silloin aikoinaan tunkenut nuken sisään sitä henkaria. Ilman sitä mä olisin tarvinnut toisen henkilön pitelemään nukkea suoraksi ojennettuna sen aikaan, kun olisin pyöritelly pyöritellyt sen ympärille teippiä. Henkarin avulla pystyin tukemaan ja suoristamaan nuken teippailun ajaksi jalkoineen päivineen vaateripustimien tankoon!
Yksi vajaa rulla ei ihan riittänyt viimeisteltyyn lopputulokseen, mutta auttoi taltuttamaan pahimmat ongelmakohdat. Tämän päälle voi jo alkaa mallailla kankaita, joten taidan viimeistellä tuon ryhti- ja pintakorjauksen myöhemmin.
Oli nukessa korjattavaa tai ei, kannattaa muistaa mitata itsensä ja nukkensa ennen kuin alkaa tehdä kaavoja nuken mukaan. Väärän kokoisella sovitusnukella ei tee itselleen sopivia vaatteita, joten jos mitat eivät mätsää, on parempi tehdä kokonaan uusi nukke. Eivät ne mitat mullakaan ihan täysin täsmänneet, mutta riittävän lähelle kuitenkin (koska kaikeksi onneksi tässä oli kyseessä vain yläkroppa, haha). Ainoa kaavoja tehdessä huomioitava, kevään 2013 jälkeen kasvanut kohta oli rinnanympärysmitta – enkä voi sanoa, että olisin siitä yhtään pahoillani, haha. 😀
2 Responses
''Pari vuotta sitten'' herrajumala, onko tästäkin muka näin kauan! Olin ihan varma että tuosta sovitusnukkepostauksesta on ehkä puoli vuotta… Oon siis oikeesti lukenu sun blogia kaks vuotta!
Aaah oon niin huojentunu etten oo ainoa, joka ihmetteli tuota! Mun piti useammin kuin yhden kerran laskea noita vuosia ennen kuin pystyin toteamaan, että kyllä siitä vaan on jo noin pitkä aika. 😀 Niin paljon kaikkea tapahtunut sen jälkeen, että aika on tainnut juosta… Ja hei tosi ihana muuten kuulla että oot noin pitkään pysyny mukana! Arvostan paljon. 🙂