#Lumisadekohina

Mustavalkoinen neulos näyttää lähestulkoon sellaiselta teeveen kohinalta, joka lähestulkoon särkee silmiä. Taustallekin saatiin vähän lumisadetta, onneksi turvallisesti ikkunan toisella puolen. (Kuvailusta kiitos Mariannalle!)

Oikeastihan tuo on Roopen villapaita, jonka ostin hälle joululahjaksi. Mä vannon, ettei mulla silloin ostohetkellä ollut mielessä lainata tuota (ainakaan ihan heti), mutten nyt osannut vastustaa kiusausta, kun tuon olohuoneeni sohvalta yksinäisenä löysin. Eikä se pituudestaan huolimatta edes näyttänyt ihan laatikolta mun päällä, kun neulos oli niin löysää, ettei se korostanut mulle lätkäpelaajan hartioita.

Eipä mulla tuosta asusta sen enempää sanottavaa ole, oli mukavaa vaihtelua tän epäinspiroivan talven keskellä, mutta yritän olla omimatta itelleni kaikkia Roopen ihanimpia villapaitoja. 😀  Lainaatteko te koskaan (kysymättä) kumppaninne vaatteita? Tai vaikka sisarustenne? Mä en veljien vaatteita lainaisi, mutta äitin kanssa voidaan joskus vaihdella joitain vaatekappaleita, kun on ollaan niin samankokoisia. On iso harmi, ettei myös jalankoko ole sama!

Istun tällä hetkellä ArchiCad -luennolla (se on sellainen mallinnusohjelma), ja on vähän pää tyhjänä, kun valvoin viime yönä pitkään yhden mun suunnitelman parissa. Tai siis myöhään, jos vertaa viime päiviin, kun mun epätoivoinen yritys on ollut nukkua riittävästi, ettei veto lopu kesken. Yleensä päivärytmissä pysyminen on vaikeinta on iltapäivisin, kun tulee semmonen voimakas päiväunille houkutteleva väsymyspiikki, vaikka sen läpi selvittyään yleensä iltaa kohden jotenkin piristyykin.

Mutta sainpahan nyt yöllä aikaiseksi edes jonkinlaisen varteenotettavan suunnitelman, sille luonnoksia ja räkämallin (=viritelmä paperista ja teipistä). Meillä kun on tänään välikritiikki arkkitehtuurin ammattikurssin rakennuksista, eli saunoista, jotka sen tehtävän kuvitteellisessa projektissa sijoitetaan Konsulinsaareen. Se on muuten oikeastaan paljon isompi saari, kuin miltä se kartoissa ja ohikulkiessa näyttää..!