Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet vauhdilla, mutta tuntuneet samalla ihan loputtoman pitkiltä. Jo tän kevätkauden ekan kouluviikon tiistaina musta tuntui siltä, kuin olisi ollut jo perjantain vuoro. Ja kun se ensimmäinen perjantai sitten viimein koitti, mä olin ihan loppu. Poikki. Kuitti. Finito. Niin täysiä päiviä mulla on ollut, niin paljon asioita mulla on pyörinyt samanaikaisesti päässä. Ja koska mä oon sellaisen oman itsensä täyspäiväisen kuormittamisen suhteen jokseenkin tottumaton, mä annoin sen kaiken melkein päästä liiaksi niskan päälle. Viime viikon alussa näin jo stressiuniakin, kuten että multa katkesi kolme yläetuhammasta, enkä siitä herätessänikään ollut heti varma, ovatko ne hampaat vielä suussa vai eivät. Ja taas perjantaihin menessä olin niin naatti, ettei meinannut jaksaa edes hymyillä.
Meillä ei siis tosiaan ollut mitään hidasta liukuvaa laskeutumista takaisin opintojen ja arjen syövereihin. Ei kai se mua oikeastaan yllättänyt, mutta empä mä siihen osannut erityisemmin valmistautuakaan. Tosin hyvä että varoitin täällä jo jokseenkin ajoissa, että mun pitää sitä priorisointia opetella, vaikka se blogipostailun takkuamista meinaisikin, koska nyt toi koulu pyörittää mua ja mun aikatauluja siinä määrin, että on vaikea ehtiä tai edes jaksaa panostaa kaikkeen, mihin haluaisi. Käytännössä mulla ei ole montaa kurssia, mutta ne ovat tehtävämääriltään laajoja ja vaativat paneutumista – ja epäoleellisena sivupointtina, kaikissa suunnitellaan saunoja. Kerron niistä varmaan joskus myöhemmin lisää, kunhan saan ensin jotain konkreettista aikaiseksi. Mutta noiden kurssien kylkeen mulla on muun muassa niitä joulukuulta lykkäämiäni tenttejä ja niihin lukemista, ja uutena lisänä meidän killan raadin toimia kokouksineen, kun kerran yhdeksi toimihenkilöistä päädyin.
Jotkut kuvista on viime torstain Betoni-exqulta, jonka varrella muun muassa seurattiin seminaaria, jossa paljastettiin vuoden betonnirakenne 2014 -voittaja (yllä kuvassa).
Mainitsemisen arvoista, että kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Käytännössä ihan vain lainatakseni tuon yhden Rakenneopin kurssiin liittyvän kirjan, joka tuolla kuvassa keskimmäisenä seisoo, mutta päädyinpä sitten keräilemään ihan muuten vain myös joitain muita satunnaisia arkkitehtuuriin liittyviä kirjoja. Vähän sillä ajatuksella, että josko ne kiinnostaisivat, jos vaikka olisi joskus aikaa vain olla ja lukea, ehkä myös inspiroitua ja löytää uusia puolia itsestään…
Onneksi sain viime viikonloppuna kunnolla levättyä ja nukuttua pois niin univelkoja kuin stressiä, että tähän kolmanteen viikkoon pystyi lähtemään paremmalla mielellä. Koska opiskeluasenne ja motivaatio ovat tällä hetkellä tosi hyvällä mallilla, olisi kurjaa jos nekin romuttuisivat ihan vaan siksi, että hyvä fiilis litistyy kaikkien paineiden ja stressikuorman alle.
Ja vaikka tää saattaa kuulostaa pahalta, oon aika iloinen voidessani rehellisesti myöntää, että oon tällä hetkellä motivointuneempi näiden opintojen suhteen kuin mitä pitkiin aikoihin tai koskaan ennen! Siitäkin huolimatta, että mua kovasti houkuttaisi vain nukkua koko tyhmän talven yli tai nyhjätä sohvalla tuijottamassa Downton Abbeyn jaksoja (koska oon ihan koukussa siihen) ja mutustaa kaikkea helppoa hyvää, koska motivaatio ei ihan oikein ulotu vielä terveysintoiluun asti.
Saatan palailla tänne juhlamekko-ompeluprojektin tunnelmissa loppuviikosta, jos vaan tenttilukemiset antaa myöten. Mekon malli on päätetty ja kankaatkin ostettu, eli pienesti on jo päästy alkuun..!
Ja hei! Jos tätä sattuu lukemaan joku joka harkitsee arkkitehtiopintoja (tiedän että teitä aina silloin tällöin tänne eksyy), vinkkaan, että arkkitehtiopiskelijoiksi hakeville tai sitä harkitseville on vastikää avattu oma sivustonsa, arkkitehdiksi.fi, joka toiminee hyvin yhteen tuon pääsykokeisiin keskittyvän dia.fi -sivuston kanssa. 🙂