Tiet on pelkkää luistinrataa ja pakkanen nipistelee naaman punaiseksi. Meinaan turhautua joka kerta kun yritän kävellä ulkona paikasta A paikkaan B, ja matkanteko on pelkkää sutimista ja liukastelua. Oon jo ihan kyllästynyt talveen, vaikka se ihan nätiltä voikin näyttää. Nää kivat talvit kuvat otin viime viikon tiistaina, kun läksittiin maastoon tutustumaan paikkaan, jonne suunnitellaan yhteen kurssiin (rakennusopin perusteet) liittyvä kouluduuni.
Mutta keskitympä tässä postauksessa nyt näihin kuviin ja niiden kuvailussa käyttämään objektiiviin, enkä vielä arkikuulumisiin. Venähtää muuten liian pitkäksi tämä höpötys, ja olisi tosi kiva vaihteeksi ehtiä nukkua vähän viittä tuntia pidemmät yöunet… Huomenna olisi herätys jo seitsemältä (yäk), kun lähdetään ”Betoni-exqulle” Otaniemeen.
Yksi mun opiskelukavereista vaihtoi vastikää kameravarustuksensa tähän samaan Fujifilmiin, joka mullakin on käytössä. Hänellä päätyi myös turhanpantiksi sellainen perus kittiobjektiivi, 18-55mm zoomi (kokonimeltään Fujinon XF 18-55mm F2.8-4 R LM OIS normaalizoom), joka tosin poikkeaa niistä Canonin vastaavista muun muassa paremmalla valovoimalla, ja siinä missä niitä Canonin kittejä tyrkytetään jollain kirppiksillä lähes puoli-ilmaiseksi pois, tällä on uutena hintaa reippaasti yli puoli tonnia.
Mä sain tuon objektiivin lainaksi testiin, ja nää kaikki kuvat on sillä räpsittyjä. Tosi hyvä objektiivihan se on, kyllä huomaa että on laadukkaampi kitti kuin se Canonin aikoinaan. Mutta kyllä tuo silti vaikutti jokseenkin ylihinnoitellulta, ja koska oon jo niin tottunut kuvamaan kiinteällä, zoomittomalla objektiivilla, ei sellaisella kuvaaminen tuntunut enää yhtään luontevalta. Pidin kyllä siitä laajakulmaisimmasta kuvalaajuudesta, mutta ihmekös tuo, kun laajakulmaobjektiivin hankinta on muutenkin ensimmäisenä listalla ”joskus sitten kun on viimein varaa”. Mutta parempi se lienee panostaa sitten kunnon laajakulmaobjektiiviin, kuin ostaa joku, josta en ole ihan varma, tulisiko sille lopulta oikeasti edes käyttöä. Tämän objektiivin zoomi ei loppujen lopuksi ole mitenkään kovin pitkä, laajakulmassa esiintyy tappiin käännettynä jonkin verran vääristymää, ja mun nykyinen objektiivi voittaa tän ylivoimaisesti valovoimassa. Sisällä hämärässä kuvaaminen ei siis tällä oikein onnistunut, mutta noista ulkona auringonlaskussa kuvattujen jäljestä tuli oikein kaunista. Ja se mikä tässä erityisesti loisti, oli älyttömän nopea ja hiljainen automaattitarkennus.
Mua kysyttiin muuten vastikää yhdelle vähän virallisemmalle kuvauskeikalle, josta oon aika täpinöissäni! Siitä intoutuneena mittasin, kuinka kaukana mun pitää oikeasti siitä kuvattavasta kohteesta seistä, että aikuinen, normaalin mittainen ihminen mahtuu kokonaisena mun omalla objektiivilla (35mm) kuvattuun vaakakuvaan. Tulos: reilun kuuden metrin päästä. Auts. Siinä ei parane olla selkä seinää vasten. Tuon zoom-objektiivin laajimmalla aukolla (18mm) vastaava tulos oli kolmisen metriä. Paljon inhimillisempi siis, ei tarvii huutaa että kuvattava kuulee kuvaajan ohjeistukset.
Kokeilin myös akkukahvaa, mutta jotenkin tuntui oudolta ottaa tuohon runkoon semmoinen niin paljon lisää kokoa tuova elementti, kun yksi suuri syy tuon nimenomaisen kameran hankkimisessa on juuri se, että se on parempi mutta ei suurempi. Eikä mulla oikeastaan akkukahvalle tällä erää käyttöä olisikaan, ja irrallisen vara-akun mukana kantaminen ei paljoa painolastia lisää.
11 Responses
Canonin kittilinssiä tyrkytetään todistetusti myös ilmaiseksi. "Lattialle heittäminen on parasta, mitä Canonin vakiolinssillä voi tehdä" -Tuntematon Canonisti
-M
Ou nou, haha! :—-D
Hei! Osaisitko sanoa millasilla väreillä kannattaa piirtää mustalle paperille? 🙂 kun tuntuu että tavalliset puuvärit oli liian haaleat 🙁
Kynissä voi olla jo eri merkeissäkin paljon eroja, mutta ainakin pehmeillä kynillä saa yleensä paremmin väriä paperiin kuin kovilla, samoin kuin suuremmat pigmenttimäärät aikaansaavat niitä runsaampia sävyjä. Esimerkiksi akvarellikynät voivat jo toimia mustalla paperilla paljon paremmin kuin kovat puuvärit, niitä itsekin oon yleensä käyttänyt, ja esim. pastelliliidut ovat toinen hyvä vaihtoehto, ehkä jopa vähän tehokkaampikin. Niitä on niin kovia kuin pehmeitä ja kumpienkin pitäisi toimia, vaikka jälki voikin olla hyvin erilaista. Se on aika tottumuskysymys, millaisella ite tykkää piirtää, mutta yleensä vaikkapa jostain taidetarvikeliikkeestä kyselemällä voi saada paljon täsmällisempää tietoa aiheesta (mäkin tarkistin nää faktat yheltä kaverilta joka semmosessa on työskennelly.) 🙂
Oi kiitos kattavasta vastauksesta 🙂
Täytyy kyllä sanoo, että näissä kuvissa laatu on ehottomasti paljon parempi mitä tuolla canonin vastaavalla saa.. Ite kuvaan sillä, kun ei oo omaa kameraa (vielä) ni ei viiti ostaa objektiiviakaa. Mutta joka ikinen kerta kuvatessani tuskailen tuon kanssa, varsinki nyt talvella ku valoo on muutenki vähän. Halua ja intoo ois kuvata mutta tuo kittiputki kyllä syö sitä intoo aika paljon 🙁
Mä en oo sillä Canonin kitillä kuvannut kuin viimeksi joskus silloin reilut pari pari vuotta sitten, ja onneksi se aika kesti lähinnä kesän, koska tosiaan se valovoiman uupuminen oli suurin ongelma muuten ihan kätevässä objektiivissa… Näin talvisaikaan hämärrä on vaikea kuvitella, että sillä olisi ilman pätevää salamaa edes mahdollista saada selkeitä saatika rakeettomia kuvia. :/
Tuo toisiksi viimeinen kuva on niin kaunis! Ihanasti kimmeltää lumi ja nuo haalean violetit sävyt tuo kivan tunnelman.
Kiitos! Lumen kimallusta on joskus tosi vaikea tallentaa (varsinkin silloin kun se kimaltaa pimeässä katulampuista eikä luonnonvalosta), oli kiva kun se kerranki onnistu! 🙂
Mielettömän upeita kuvia!! <3
Voi kiitos paljon! :>