VIDEO: Arkkarin iholla vol 3 +ajatuksia tiimityöskentelystä

Kolmatta päivää pukkaa. Onneksi kuvasin tän tuolla viikolla, kun oli vähän rauhallisempaa. Nää viikot alkaisivat käydä aika ahtaiksi, kun muutenkin meinaa aika käydä vähiin ihan kaiken kanssa. Eli ymmärtänette tämän hetken tahmeaa postaustahtia. Mulla on vähintään seitsemän postausta jonossa, odottamassa että saisin aikaa niiden toteuttamiseen.

Kouluun liittyen, oon tässä parin päivän sisään käynyt aika syvää itsetutkistelua ja kavereidenkin kanssa keskusteluja liittyen pari- ja ryhmätyöskentelyyn. Kuten on saattanut tulla ilmi, mä lämpeen koulutöille aika hitaasti ja oon usein aika viime tipassa tekemässä niitä. Mua auttaa se pieni paine ja kiire, saan tehokkaammin asioita aikaiseksi. Ja jos on paljon aikaa, mun raakileiset ajanhallintataidot eivät osaa herätä, enkä sitten osaa ryhtyä ajoissa töihin.

En ilmeisesti kunnolla edes ryhmätöissä. Enkä mä ole aikaisemmin itse tajunnut tätä. Jokainen suhtautuu koulujuttuihin vähän eri tavalla, jotkut ajattelevat niitä kouluympäristön lisäksi myös kotona vapaa-ajallaan, toiset voivat sulkevat ne helposti pois ajatuksistaan. Mä osaan tuon jälkimmäisen vähän liiankin hyvin – se on yksi syy siihen, että otan aika harvoin stressiä oikein mistään. Ei se silti meinaa, ettenkö mä välittäisi. En vain ole tullut aiemmin ajatelleeksi sitä, etteivät kaikki muut ole samanlaisia. Eikä se ole tullut kenenkään kanssa puheeksi aiemmin, kukaan ei ole sanonut, että mun pitäisi kehittää tätä puolta mussa. Osallistua enemmän, ääneen. Nyt kun sitä ajattelee, niin eihän näin tämmöstä näin tiivistä pari-/tiimityöskentelyä ole koskaan opetettu missään. Toki kouluissa on aina ollut välillä ryhmätöitä, mutta mitä mä ite muistan, se on aina ollut sellaista vähän puolivillaista, ei niin vakavaa.

Mä en ole ennen tajunnut, että oon olisin ollut huono parityöskentelijä. Epäaktiivinen. Jos ja kun oon tätä ollut, jos en ole osallistunut niin intensiivisesti kuin toinen olisi toivonut, niin kukaan ei ole koskaan sanonut sitä mulle. Ja oon vaan naiivisti kuvitellut kaiken sujuvan kuin tanssi. Kuvitellut osallistuneeni hienosti, ollut tyytyväinen. Samaan aikaan toinen onkin voinut repiä hiuksia päästään ja kuvittella, että oon välinpitämätön ja laiska. Huono pari, se, joka tekee vähemmän ja antaa toisen johtaa. Että koko homma meni päin mäntyä.

Toki siinä on kaksi puolta, toinen on sokea ja toinen mykkä. Mä oon liihottanut omissa maailmoissani enkä ole huomannut, että mun osallistuminen ei ole ollut riittävän hyvää. En siis yksinkertaisesti ole tajunnut, vaikka muutoin kyllä tuntisin huonoa omatuntoa siitä, että toinen on tehnyt enemmän töitä. Toisaalta toiset osapuolet eivät ole osanneet tai uskaltaneet avata suutaan osoittaakseen tyytymättömyytensä ja toiveensa tiimityöskentelyn parantemisesta, jonka vuoksi asia ei ole edistynyt.

Nyt on hyvä kun tää tuli ilmi, niin osaan vastedes ottaa tän asiaan huomioon ja kehittää tätä puolta itsessäni, ajanhallintataitojen ja ammatillisen osaamisen lisäksi. Tiimityöskentely on kumminkin tärkeä osa koko alaa, kuten montaa muutakin.

Neuvona kaikille, joilla on tai tulee tiimityöskentelytilanteita vastaan: jos ootte tyytymättömiä tiiminne työjakoon, ottaakaa se puheeksi mahdollisimman pian. Kuunnelkaa parianne ja antakaa myös itse palautetta parillinne, jotta hänkin osaa huomioida sinut.

Älkää pelätkö toisen suuttuvan, korostakaa että tarkoitatte sanomaanne nimenomaan työparina ettekä meinaa loukata. Toisen suuttumisen pelko tai vastaava lienee yleisin syy, miksi tällaisista epäkohdista sitten ollaan hiljaa. Mutta mä ainakin toivon, että olisin kuullut tästä jo viime keväänä. Koski se mitä tahansa, palautetta on yleensä ikävintä kuulla takautuvasti – on raastavaa kuulla niin myöhään, kuinka toista on jäänyt painamaan joku sellainen asia, jota itse ei ole tajunnut. Kun taas jos sen palautteen saa ajoissa, se voi herätellä häntä ja auttaa ymmärtämään toista, yrittämään muuttaa tapojaan ja laittamaan prioriteetit kuntoon, jotta samantapaiselta kitkalta jatkossa vältyttäisiin.

Mutta onneksi kaikki on nyt ihan hyvin, muutenkin kuin vain mun oman pään sisällä.

Saa avata keskustelua, millaisia tiimityöskentelijöitä te olette? Kuten sanottu, mä luulin olevani hyvä tiimityöskentelijä enkä ilmeisesti kokonaisuudessaan sitä olekaan ollut, joten luonnehtisin ennemmin, että kyllä musta vielä tulee hyvä tiimityöskentelijä.