Makeaa mahan täydeltä

Mä yritän pitää tässä kuussa jonkinmoista säästövaihdetta päällä, ja siihen sitten kuuluu muun muassa kaupan hyllyillä houkuttelevien herkkujen välttely ja niiden korvaaminen ennemmin jollain kotitekoisella makealla. Siitä onkin kohtalaisen pitkä aika, kun oon viimeksi mitään mainitsemisen arvoista leiponut leiponut, varsinkin jos vertaa siihen, että joskus leivoin aika jatkuvasti.

Oon tässä parin viikon sisään tehnyt pari kertaa marenkeja, ja kun ne ovat jopa aika hyvin onnistuneet, ajattelin kirjoitella niistä tännekin. Paistamiseen kuluvaa aikaa lukuunottamatta näitä on aika nopeaa vääntää sellainen yhden pellillisen satsi.

Monissa ohjeissa ainesmääristä saisi aikaan aika hillittömän määrän näitä, joten puolitin ohjeen: kaksi valkuaista (huoneenlämpöisistä munista), desi sokeria ja ripaus vaniljasokeria. Vaikka aineksia ei ole montaa eri, hiukan toisistaan eroavia ohjeversioita löytyy monia. Mä vatkasin valkuaisen ensin kohtalaisen kuohkeaksi vaahdoksi, sen jälkeen heittelin sokereita sinne pienissä erissä sekaan jatkaen samalla vatkausta, kunnes vaahto on sen verran kiinteää ettei irtoa ja putoa, vaikka kulhon kääntäisi nurinkurin. Ja helposti käsipelillä onnistuu tämän taikinan vatkaus, ei vaadi mitään konetta.

Sivelin leivinpaperille hiukan oliiviöljyä ennen kuin tursutin marengin siihen. Jossain ohjeessa sanottiin sen auttavan marenkeja irtoamaan sitten helpommin, mutta näistä kyllä tuli sen verran kiinteitä, että tuskin niiden irroittamisessa olisi muutenkaan ollut ongelmaa. Edellisellä kerralla pidin marenkeja lähemmäs tunnin suunnilleen sata-asteisessa uunissa, ja sillä oon saanut aikaiseksi semmosia marenkeja, että ehkä vain pari pellin reunalla sijainnutta raukkaa jäi sisältä hiukan tahmeiksi.

Näistä tein vähän pienempiä ja vain reilu puoli tuntia riitti, kun ne näyttivät jo saavan pintaan väriä ja hiukan halkeilevan. Se saattoi johtua sokerista, joka ei ihan täysin sulanut taikinaan. Eipä se lievä halkeilu ainakaan mitenkään maussa vaikuttanut. Jätin mokomat vielä noin puoleksi tunniksi hiukan avattuun uuniin 50 asteeseen kuivumaan. Olisivat olleet syömäkelpoisia aiemminkin, mutta kun niin monessa ohjeessa kehoitetaan antamaan niille aikaa olla uunissa, niin annoin sitten minäkin (sen verran mitä nyt maltoin).

Herkkua oli ja sillä se pahin makeannälkä tyydytettiin. Emmä näistä osannut säästellä, vaan imaisin koko pellillisen mahaani siinä yhden illan aikana. Tuossa kuvan mariskoolissa (joka on siis sellainen pieni eikä normikokoinen) niitä on siis vain osa koko satsista. Pitäisi varmaan joskus kokeilla värjätä näitä hiukan, niin voisivat olla aika hyvännäköinen ja kevyt herkku vaikka jossain illanvietossakin, eivätkä pelkästään yhden hengen yksinäisen illan suupaloiksi.

Ylitse jääneistä keltuaisista voi muuten pyöräyttää nopeasti ja helposti esimerkiksi kauralastuja, kun laskee kaksi keltuaista yhdeksi munaksi. Siihen lisäksi 2 dl kaurahiutaleita, noin desi sokeria, 50g voita, 1rkl vehnäjauhoja, suunnilleen 0,5 tl vaniljasokeria ja 1tl leivinjauhetta, sekoittaa taikinan ja viskelee klöntteinä leivinpaperille, uuniin pariin sataan asteeseen 5-10 minuutiksi, ja voilà.