Lapsena joulu oli jotain aivan muuta kuin nykyään.
Se oli silloin vain niin puhtaasti iloista, huoletonta, taianomaista ja onnellista aikaa.
Toki se on nykyäänkin jotain noista, mutta ainakin taianomaisuus karisi aikalailla sitten siinä iässä, kun jouduin lopulta hyväksymään sen karun totuuden, ettei joulupukki ole oikeasti olemassa. Vaikka pitkään jaksoinkin uskoa, valehtelematta ainakin kymmenenvuotiaaksi, että vaikka meillä käykin huonoja tekopukkeja niin oikeasti siellä Korvatunturilla on ihan sellainen oikeakin joulupukki, vaikka se ei meidän luona kerkeäkään käydä.
Tässä luukussa palataan kuitenkin mun lapsuuden joulujen maisemiin, kun kaivoin äidin ja iskän kätköistä vanhoja valokuvia ja skannasin ne koneelle – tarkkuus on mitä on, mutta tunnelman välittymistä se ei estäne. Vuosiluvut ovat aika todella hämärän peitossa, mutta yritin niitä noihin vähän arvioida. Lähinnä sen perusteella, kuinka suuri meidän perheen kuopus oikein on milloinkin.
Minä ja Lauri jonain jouluna, joko 1999 tai 2000, pelataan Kurre-peliä. Se taisi olla meidän lempparipeli silloin pieninä.
Joulu 2001, joulu jolloin Henri ei ole ihan vielä syntynyt. Minä ja Lauri täpinöissämme pukkia vastassa.
Samaa vuosi kuin yllä, joulupöydästä siirrytän lahjojen jakoon.
Joskus silloin piparkakkutalon tekeminen oli meidän perheessä jokavuotinen tapa.
Joulu(ja) väliltä 2000-2002, en osaa sanoa onko sama joulu vai ei, kun mulla on kummassakin sama paita, mutta Laurin hiustyyli on vaihtunut.
Joulun viettoa ja lahjojen jakoa mummilassa, luultavasti joulu 2000.
Samaa joulua. Ai vitsit tuo otsitukka oli söpö.
Joulu 2002, sisaruskuva pukin sylissä.
Piparkakkutalon tekoa, luultavasti vuotta myöhemmin, kuin mitä tuossa ylemmässä piparkakkutalo kuvassa.
Lahjojen jakohärdelliä, luultavasti vuonna 2003.
Joulupöydän herkkuja lähisuvun ympäröimänä, sama vuosi kuin yllä.
Meillä ei koskaan ole jouluina tapahtunut mitään erikoisia tapahtumia, kaikki on yleensä olleet terveinä eikä onnettumuuksia ole sattunut.
Mitä nyt jonain jouluna joulupukin koputtaessa oveen ja veljien juoksiessa kauhealla kiireellä ovelle, Lauri tuuppasi vahingossa Henrin päin seinää, jonka vuoksi pieni huusi kuin rantapiru koko pukin vierailun ajan… Näitä joulukuvia etsiessäni tulin kääntäneeksi ympäri laatikollinen valokuvia, jotka ajattelin järjestää ja skannata koneelle, jos vain saan aikaiseksi. Oli jotenkin ihana katsella niitä kuvia ja fiilistellä itsekseen niihin liittyviä muistoja ja tunnelmia, ne muistuttivat mulle, kuinka onnellinen lapsuus mulla – tai oikeastaan kaikilla meidän perheen penskoilla – on ollut.
Näiden kuvien katselu palautti myös mieleen sen, kuinka paljon rakastan viettää joulua läheisten ihmisten ympäröimänä.
Viime joulu Teneriffalla ei tuntunut oikealta joululta, vaikka virkistävä kokemus olikin – ja ensimmäinen joulu, jonka vietin myös Roopen kanssa. Tämäkin joulu on ”epätavallinen”, vaikka toki edes joidenkin sukulaisten kanssa & Suomessa vietettynä vähän normaalimpi, mutta toivon kovasti, että ensi joulu päästäisiin viettämään sillä perinteisemmällä kaavalla.
Millaisia muistoja teillä on lapsuutenne jouluista?
Tajusin vasta vähän aikaa sitten, että joulukalenterin puoliväli on jo ohitettu… Kauheeta että aika kuluukin yhtäkkiä tosi nopeesti! Mulla on enemmän ideoita luukkuihin, kuin aikaa toteuttaa niitä. Mutta ainakin jää jotain säästöön ensi joulua varten, tein sitten silloin joulukalenteria tai en. 🙂
4 Responses
Voi eii, tavattoman ihania kuvia! Noissa kuvissa on sellainen ihana, jouluinen sekasorron tuntu. :3 Omista lapsuuden jouluistani muistan sen, että yhtenä vuonna meidän joulupukilla oli karvahattu ja joskus joulukuusi oli (pikkuveljen ja kissan takia) pöydällä.
Kiitos❤ Haha niinpä! Meilläkin kissa tuppaa tappamaan kuusta ja sotkemaan joka paikan neulasiin. 😀
oooi, meilläkin oli pienenä toi kurre-peli, tais tulla joululahjaks joskus jos oikein muistan ! 😀 ihana postaus, tulin hyvälle mielelle tästä! (–:
Se oli hauska peli, ja riittävän simppeli että pystyi pikkuveljen kanssa pelaamaan. 😀 Tosi ihana kuulla, kiitos!❤