Mä en yleensä kirjoita mitään ruuasta, koska en jaksa panostaa siihen. Kun suurimmassa osassa blogeja kaikki safkakuvat on aina niin viimeisen päälle, nätisti aseteltuja kaikkine terveellisine rehuineen sun muineen, en tosiaan näe tarvetta tunkea tänne yhtään kuvaa mun makaroonilaatikosta ja vesilasista. 😀 Esteettisyys ei ole huipussaan, kun päämääränä on vaan saada pikaisesti jotain murua rinnan alle. Leipomusten kanssa on vähän eri asia, oon niin perso leivonnaisille että niitä väkertää ihan eri asenteella, kuin tylsää ja mahdollisimman yhden hengen talouden arkiruokaa. Vaikka periaatteessa voisin joskus tehdä jonkun postauksen siitä, mitä mun ruokalista yleensä pitää sisällään, jos vaikka viikonajan pitäisi jotain ruokapäiväkirjaa – kiinnostaisko sellanen ketään muuta kuin mua?
Kokeilin kuitenkin taannoin mulle uutta ruokalajia, johon tykästyin aikalailla: porkkanaperunasosekeitto.
Helppo ja edullinen, ja kaiken päälle vielä terveellinenkin. Epätavallista mulle, joka tykkään kaikesta lihasta jota voi paistaa paistinpannulla… Hehkutin tätä Roopelle, joka kutsui sitä vauvanruuaksi ja ihmetteli, selviinkö muka tosissaan vaan jollain rehumössöllä. No joo totta, koostumus on aika vauvanmössömäinen, mutta mun mielestä tää on kyllä ihan nappivalinta kevyeksi lounaaksi tai vaikka alkupalaksi moniosaiselle aterialle. Ootteko te kokeillu?
Sekoitin kiehuvaan veteen kasvisliemikuution, keitin porkkanoita ja perunoita reilut 20 minuuttia ja testasin kypsyyttä välillä haarukalla. Otin keittämisen jälkeen talteen osan keitinvedestä.
Mössäsin vihannekset tommosella sauvasurvimella vai mikälie onkaan.
Lisäsin mössöön jonkun verran mustapippuria sekä talteen ottamaani keitinvettä. Keiton koostumusta pystyy säätämään veden määrällä, ite tykkään vähän kiinteemmästä mössöstä kuin vellistä. Lopuksi sekoitin joukkoon puolet Koskenlaskijasta, joka suli helposti lämpimään mössöön. Se antaa makua koko muuten niin porkkanan dominoimalle sopalle.
Itse leivoin porkkanamössölle kylkiäisiksi sämpylöitä.
En yleensä osta ollenkaan leipää kaupasta, vaan leivon itse, jos siltä tuntuu. Yleensä teen sellaisia pehmeitä vaaleita vehnäsämpylöitä, mutta näihin laitoin myös suurelta osin sämpyläjauhoja, joka sisältää sekä vehnää, ohraa, ruista että kauraa.
Mä tein noiden tummalla merkittyjen aineksien mukaan. Lämmitin maidon kädenlämpöä kuumemmaksi ja sekoitin suolan ja hunajan. Sekotin kuivahiivan pieneen määrään vehnäjauhoja ja sekoitin maitoon. Sitten lisäsin vehnä- ja sämpyläjauhoja plus vähän kaurahiutaleita, kunnes koostumus oli sopivan kiinteä. Plus lisäsin toki sen 50 grammaa voisulaa. Annoin kohota jonkun aikaa ja muotoilin palluroiksi. Annoin kohota vielä pellillä vähän aikaa ja tungin sitten uuniin noin 15 minuutiksi 225 asteeseen.
Tällaisista lounaista mä nautin viime viikonlopun (varsinkin kun tein niin isot annokset tota mössöä ja sämpylöitä), jonka vietin ensimmäistä kertaa Tampereella enkä Espoossa. Syötävän hyvä kokonaisuus, varsinkin kun lisää päälle tuoreen suomalaisen omenan ja Sadepäivän ilo -teetä. ♥
Mulla on muuten meneillään itselleni asettama kevyt haaste vähentää kokiksen jatkuvaa litkimistä. Se on vain jotenkin ollut helppoa ostaa aina kaupassa käydessä pari pulloa kokista, kun kahden pullon litrahinta on niin paljon halvempi kuin yhden pullon… Loogista. Käytännössä mä en ajattele sitä terveydellistä puolta, vaan sitä, etten halua olla riippuvainen kokiksen kofeiinista tai mistään muustakaan. Löytyykö ketään muuta, joka voisi sanoa olevansa ”riippuvainen” kokiksesta tai pepsistä?
10 Responses
Mää voin sanoa olevani riippuvainen kokiksesta. Varsinki näin porukoilla asuessa sitä tulee litkittyä päivittäin kun iskä nyt sattuu sitä ostamaan kaupasta ku se tietää, että juon sitä. Se menee niin ruokajuomana kuin ihan muutenkin janon yllättäessä. Asuin muutaman kuukauden pois kotoa ja sillon sitä ei tullu ostettua kaupasta, johtui varmaan siitä, että piti itse maksaa ruokaostokset. 😀
P.S. Sadepäivän ilo on parasta teetä ♥
Hyvältä näyttää ja varmasti maistuukin.
Itse tein kasvissosekeiton juuri niin, että paahdoin kasvikset ensin uunissa.
Ihanan erilainen ja mahtava maku! Suosittelen.
-miessisustaja
Itse rakastan linssikeittoa yli kaiken! Näyttää samalta kuin tuo sun porkkanakeitto, mutta siihen tulee linssejä, porkkanaa, inkivääriä ja ilmeisesti jotain chilitahnaakin tms. Äiti aina tekee sitä, ja on tosi terveellistä! Vähän tulista, mutta se on ihan hyvä vaan tällasena kylmänä flunssakautena. 😀
Oon viimeaikoina miettiny jotain uutta ja helppoo kokattavaa (tuntuu siltä et aina teen kanakastiketta ja spagettia/riisä, jonku salaatin tai sit jotai valmismaksalaatikkoo vaa mikroon). 😀 Tää kuulostaa helpolta ja hyvältä vaihtoehdolta mun ruokavalioon!
Nam<3 Sosekeittojen ystävänä vinkki! Kannattaa kokeilla laittaa sekaan valkopapuja, niin tulee ihan täyttävä ja monipuolinen ateria (jos ignooraa vihreän.. xD). Nimenomaan valkopapuja, koska muut pavut värjäävät keiton tosi inhottavan väriseksi. :S
Ja ruokapäiväkirja kuulostaa ainakin mielenkiintoselta 🙂
Sonja Kaisa Mirjami: Haha, ihana kuulla etten oo ihan yksin! Mä en porukoilla asuessa niin paljoa kokista juonut, kun sitä ostettiin vain viikonlopuiksi, mutta nyt omassa kodissa on ollut niin vapaata että oon vaan sen kummempia ajattelematta aina ostanu pari pulloa ja lipittäny niitä yksikseni. Ja sitten oon menny viikonlopuiksi Espooseen ja siellä on ollut lisää kokista, josta ihan vaan periaatteen vuoks taistelen mun veljen kaa. 😀 Niin on!♥
miesboksi: Kiitos kehuista ja vinkistä, pitääkin joskus kokeilla tota! 🙂
Lilja: En oo varmaan linssejä about koskaan syönytkään, meillä ei niitä kotona koskaan kai tehty. 😮 Kiitti vinkistä, voisin joku kerta kokeilla jotain tollasta! Tosin chilin ja tulisten makujen kaa oon aika herkkä, saa nähä miten siihen sais makua laittamatta kumminkaan liikaa kaikkea. 🙂
nikdy hyv: Haha mulla on aika sama, tuntuu että paistan aina kermaisen kastikkeen hunajamarinoiduista kanafilepalasista ja keitän simpukkapastaa niiden kaveriksi, tai sitten tomaattista jauhelihakastiketta ja spagettia. 😀 Pikku hiljaa niihinkin kyllästyy, että uudet ruokatuttavuudet tekee kyllä terää. 🙂
Anonyymi klo 18.14: Kiitos vinkistä! Mä oon tosi arka papujen suhteen, en yhtään tykkää niistä kokonaisina jos niitä on vaikka jauhelihakastikkeessa, mutta ehkä ne menis soseena muiden vihannesten seassa. 🙂 Kiva kuulla, voisin siis miettiä sellaisen toteuttamista!
Sosekeitto on meillä ihan suosikkiruoka, mun pikkuveljet haluaa sitä aina 😀 Ite laitan vähän enemmän perunaa ku porkkanaa, Sillon se on vähän pehmeämmän makusta. Laitan kans yhen tai kaks sipulia, niistä tulee kivasti makua! Ja mausteista muskotti sopii porkkanan kanssa hyvin 🙂 Koskenlaskija on kyllä huippua, sillä ei saa ruokaa pilattua…
Mäkin oon aina rakastanu sosekeittoja, joskus ala-asteikäisenäkin vielä litsasin äitin tekemät keitot haarukalla mössöksi ja sain kuulla kuittailua siitä kuinka syön vauvanruokaa 😀 Nyt myöhemmin suosikiks on noussut samantapainen keitto, johon tulee perunan ja porkkanan lisäksi vielä kukkakaalia ja vihreetä salaattia (kuulostaa kummalta mustakin haha). Osa kukkakaalista menee muitten mukana soseeksi, mutta osa jätetään ihan paloina soseen joukkoon lillumaan, niin on sitten vähän jotain pureskeltavaakin 😉
Ihana blogi, Helmi 🙂 Mä oon täällä ihan motivoituneena ja inspiroituneena sun jutusta! Ehkä mä haenkin sinne Tampereelle ykkösenä, how knows? Mut mä ainakin jään seuraamaan tätä kyseistä blogiyksilöä, oot yks pirteys 🙂 t. valmennuskurssikamu-aino
Anonyymi klo 23.50: Kiva kuulla. 🙂 Mäkin ostin sipulin sitä varten että olisin sen laittanut joukkoon, mutta unohdin mokoman kokonaan. 😀 Totta puhut!
Nennu: Haha! Kiitti vinkistä! 🙂
Aibu: Ainooo moi! Ihana kuulla!♥ Jooo hae tänne täällä on mukavaa. 😀 Jeejee, onnea sulle kevään hakuihin valmistautumisien sun muiden kanssa. 🙂