Reilausrinkan syövereissä – Mitä pakata mukaan interrailille

Tämän postauksen julkaisuaika on etukäteen ajastettu.Monissa paikoissa netissä ohjeistettiin, että reilaamaan kannattaa lähteä puolitäydellä rinkalla. Vaikka mä kuinka yritin, niin en mä osannut estää sitä täyttymistä. Mutta niin kauan kuin jaksan kantaa kaiken sen mitä mukaani otan, en jaksa murehtia, vaikka ylimääräistä tilaa kaikelle matkamuistotilpehöörille ei olisikaan. Voihan niitä vaikka postittaa kotiin, jos kuljetustilaa ei löydy.

Tässä kuitenkin listaa siitä, mitä kaikkea oikein pakkasin mukaan meidän interrailille. 

Ja kuten sanottu, mä yritin olla kriittinen, ja pakata vain tärkeimmät mutta kuitenkin kaiken tarpeellisen. Miten voikaan pelkkä pakkaaminenkin olla jo näin vaikea…

Sain lainaan Laurin joskus vuosia sitten partiossa käyttämän rinkan, se oli juuri sopivan kokoinen. Toinen kassi toimittaa päiväkassin virkaa, sain sen ylppärilahjaksi kummisedältäni: vesi- ja ilmatiivislaukku, jonka vetoketjua on vaikea saada auki. Suojaa siis niin säiltä kuin taskuvarkailta. Ja tuo väri nyt muutenkin karkoittaa kaikki, mutta käytännöllisyys meni nyt ulkonäön edelle. Lisäksi vielä yksi kangaskassi, ja rulla muovikasseja.

Piti valita mahdollisimman monipuolia vaatekappaleita, joten muun muassa ne liukuvärjätyt shortsit saivat epäkäytännöllisen värinsä vuoksi sanoa heihei. Mukaan päätyivät lököshortsit ja kahdet erilaiset farkkushortsit, yhdet mustat farkut ja yhdet pitkälahkeiset lökärit.

Näistä oli niin vaikea päättää, mitä ottaa ja mitä ei. Karsinnassa jatkoon pääsivät neljä erilaista perustoppia ja kaksi solmullista t-paitaa, kaksi pitkähihaista, yksi tuubitoppi ja yksi kyljistä avoin toppi.

Sukkakasa, monenmoisia alushousuja pusseissa, kahdet rintsikat, yksi valkoinen bandeau sekä mustat bikinit.

Hellemekko ja playsuit, molempiin sopiva vyö sekä varmuuden vuoksi yhdet sukkahousut.

Partioaitasta mukaan lähtenyt ihana hellehattu, ohut huivi, yksi neuletakki, nahkatakki, converset ja ballerinat, joista viimeisenä mainittujen sisäänajo on vielä vähän kesken…

Perus hygieniatarvikkeita, joista vain tuo Dove -vartalonpesuaine jäi harmittamaan, kun en tajunnut ottaa jotain pienempi purkkista. Ja tuossa Proactiv -purkissa on oikeasti sisällä Aqualan L -perusvoidetta, jota käytän meikinpoistoaineena.

Meikkejä, joista ruksit näyttävät, mitä kaikkea sitten myöhemmin kuvan ottamisen jälkeen karsin pois kyydistä. Tuun siis käyttämään korkeintaan ripsaria ja vähän kulmiin ehkä väriä, meikkivoiteella peitän vaan tummat silmänaluset, jos niistä jonkun takia tulisi ihan järkyttävät. Ja huulipuna on niin pieni, että miksikä sitä ei ottaisi mukaan. Kun ei kerran silmämeikkiin painota, voisi vaikka punata huulia.

Vähän ”lääkelaukun” sisältöä: rakkolaastareita, tavallisia laastareita, paria eri särkylääkettä sekä käsidesi.

Satunnaisia eri suuntiin tungettuja tavaroita: pieneen tilaan menevä pyyhe, uudet aurinkolasit niiden hajonneiden ikäloppujen tilalle, matkapäiväkirja päällään sama käsidesi kuin tuolla aikaisemmin, käsipyyhkeitä ja e-pillerit. Ja hiusharja, kynsisakset, korvatulpat, linkkuveitsi sekä vajaa vessapaperirulla. Kaikkea ”entä jos mä sittenkin tartteen” -tarpeellista.

Tärkeää elektroniikkaa, kuten kamera, objektiivit (3), laturi, vara-akku, muistikortit (tavallinen ja Eye-Fi), iphonen laturi sekä naurettavan nopeasti akkunsa kuluttaville älypuhelimillemme matkalaturi, eli sellainen jolla voi ladata akun, vaikka ei olisi pistorasiaa lähellä.

Ja kaikkein tärkeimmät: passi, interrail-passi, ja matkavakuutuskortti, plus kartta, iphone ja lompakko, jossa vähän käteistä sekä Visa Electron ja Visa. Jälkimmäinen piti hommata, koska kuulema ilman luottokorttia on vähän vaikea pärjätä joissain paikoissa. Mutta koska tämän ikäisille ei oikein luottokortteja myönnetä, piti hommata rinnakkaisluottokortti.

Tärkeät asiakirjat skannattiin, jotta ei oltaisi niin suuressa kusessa, jos joutuisi vaikka taskuvarkaan iskun kohteeksi ja passi lähtisi kävelemään.

Matkavakuutuskin piti erikseen hankkia. Siinä samalla tuli selväksi, että mulla ei oikeastaan ole ollut matkavakuutussuojaa millään reissulla 14-vuotiaasta ylöspäin, sillä vanhemmat olivat eläneet siinä uskossa, että kuulun niiden jonkun yhteisen vakuutuksen piiriin ainakin täysi-ikäiseksi asti, ja senkin jälkeen myös silloin, kun matkustan perheen kanssa. Ehei, se olikin lakannut jo 14-vuotiaana, ja mun toinen broidikin on jo kohta 16… Hurja tuuri, ettei ole tapahtunut millään reissulla mitään ikävää!

Kuvista puuttuvat ainakin ohut sadetakki, rinkan yli vedettävä sadesuojahommeli sekä kaksi eri kokoista munalukkoa. Roopen rinkan sisällöstä on omaani verrattuna joitain eroavaisuuksia, häneltä löytyy muun muassa rahavyö.

Vasta matkan päällä huomaa, minkä asian otti turhaan mukaan ja mitä sitten taas olisikin tarvinnut. Turha sitä on etukäteen murehtia.