Muutama kuva suunnilleen kuukauden takaa, äitienpäivänä valkovuokkojen maailmanvalloituksen aikaan napattuja räpsyjä.
Kuukausi sitten luin matikkaa, ompelin mekkoa, yritin säästää ja suunnittelin sekä interrailia että ylioppilasjuhlia.
Kuukausi sitten mä pakoilin matikan lukemista ja stressasin siitä kokeesta, yo-mekosta, hiusten väristä, lopullisista yo-numeroista, raha-asioista, matkajärjestelyistä ja monesta muusta asiasta.
Kuukausi sitten tuli vihdoin se kauan odotettu kevät, mutta mä elin lähinnä sisätiloissa ja missasin kevään ensimmäiset merkit. Kaivoin vuosi sitten ostamani jopon esiin, meinasin mennä sekaisin kaikkien huuto.net -kohteideni kanssa, ja muokkasin blogin ulkoasun vähän raikkaampiin sävyihin. Seurasin Suomen pärjäämistä lätkässä, lainasin naamani kummisedän vaimon nettisivulle yhteen kuvaan ja katselin, kuinka äiti harjoitteli kotona sisällä golf-lyöntien linjaa pölyhuiskun avulla.
Kuukausi sitten mulla ei ollut tarkkaa havaintoa siitä, millaista elämäni kuukautta myöhemmin oikein olisi.
Eikä sitä loppujen lopuksi voikaan todella tuntea todeksi muuta kuin sen hetken, jota elää. Vaikka toki nykyhetkikin voi joskus olla ihan epärealistisen ihmeellistä ja ihanaa. Muistatteko yhtään sellaista hetkeä elämästänne?