CHINA, part 8 – Henkitie ja jäähyväiset

Mun oli tarkoitus saada tää tänne jo eilisen puolella, mutta tuon videon kanssa meni sen verran kauan etten ihan onnistunut. Tämä on viimeinen Kiina-postaus, jossa on mukana lähinnä vain omaa materiaaliani. Jälkeenpäin saattaa tulla vielä kokoelmavideopostausta, mutta kyseinen video ei ole omatekemäni eikä vielä valmiskaan, joten jää nähtäväksi saanko sitä tänne ollenkaan (toivottavasti kyllä).

Lähtöä edeltävän päivämme ohjelmaan kuului siis tuo aiemmin kertomani Kiinan muuri -käynti, sekä tämän postauksen vierailu ”Henkitiellä”.

Kyseessä oli siis sellainen himskatin pitkä kävelytie, jonka reunoilla oli jotain symbolisia patsaita, ja josta sivulle päin vuorten juureen on haudattu menneiden aikojen keisareita. Me ei kuitenkaan päästy vierailemaan niillä haudoilla, koska ne on niin huonokuntoisia (lähes kaikki niistä hävitettiin kulttuurivallankumouksen aikana punakaartikiihkoilijoiden eli Maon pikku fanien toimesta).

Viimeinen näkymä Kiina muurilta ennen kohteen vaihtamista.

Siellä oli sisällä iso kilpikonnapatsas, jonka eri kohtien koskettaminen lisää onnea eri asioissa, tyyliin ”taputa takapuolta, onnetar tuo sulle mammonaa” tai jotain sen suuntaista.

Meillä oli mukana opas, joka luennoi aiheesta englanniksi kovasta tuulesta särisevän mikrofonin kautta. Mitään ei oikein jäänyt mieleen, sillä keksin juuri niinä hetkinä että ainiin, mun kamerallahan voi myös videokuvata!

Äh, ei se kovin järkevä keksintö kyllä ollut, sillä kun jäähyväistilaisuudessa koululla päättäväisesti kuvasin koko rehtorin puheen alusta loppuun, myös muistikortti sanoi sopimuksensa irti…

Loputtomalta näyttänyt ja tuntunut tie.

Seiso, istu, seiso, istu…

Muut unohti mut vessaan ja lähti menemään, mökötin vähän aikaa ja kaveri ”lohdutti”, kuva © Elisa 

Tässä vaiheessa mun kameran muistikortti oli jo tyhjä… Ryhmäkuva © Jessika

Jäähyväiset pidettiin siinä samassa luokassa, johon me yleensäkin kokoonnuttiin. Mukana oli koko meidän suomalainen porukka, suurin osa host-perheiden jäsenistä ja oppilaista, sekä kiinalaisen host-koulumme opas ja rehtori. ”Juhla” käsitti lähinnä puheita eri näkökulmista: meidän rehtori, heidän rehtori (jonka puheen tulkki käänsi englanniksi), meidän oppilaat (lyhyt puhe kiinaksi) ja heidän oppilaat (lyhyt puhe englanniksi).

Lopuksi kummatkin oppilasryhmät lauloivat myös lyhyet laulun kotikielellään… me laulettiin Asikkalan Asikkalan puiset rattaat. 😀 Sen jälkeen otettiin yhteiskuvia ja lähdettiin host-perheiden koteihin nukkumaan viimeisen yön yli ennen aikaisin aamulla häämöttävää lähtöä.

The Project China -kurssi on lähes ohi.

Meillä on vielä yhteinen tapaaminen, johon kokoontuu Kiina-porukan lisäksi myös vanhempia ja opettajia katsomaan. Esitellään meidän eri aihealueista koottua e-kirjaa (meitsi on talousporukassa), paljon kuvia ja luultavasti se ylempänä mainitsemani Jessikan kuvaama video. Mutta kaiken sen jälkeen koko projekti on pulkassa ja kaikki ryhmäläiset ovat ansainneet elämysmatkamme lisäksi kaksi lukiokurssia kartuttamaan sitä 75 kurssin minimimäärää.

Kiitos kaikille meidän Kiinan matkaa näiden postauksien kautta mukana eläneille lukijoille, toivottavasti nautitte näiden katselemisesta yhtä paljon kuin minä näiden tekemisestä!

Kahdeksan kappaletta kohtalaisen massiivista postausta tästä kaikesta materiaalin määrästä saikin irti. Jos jokin jäi mietityttämään, niin muistakaa että sekä kysymykset (vastaan niin hyvin jos osaan) kuin kommentit ovat tervetulleita. 🙂

Ihanaa sunnuntaita (taas, mihin ihmeeseen ne lauantait aina livahtaa!?) kaikille, mä lähen nyt töihin imuroimaan ja jynssäämään vessoja. Onneks tuolla ei oo ketään ulkopuolisia mun lisäksi, ei ainakaan kukaan tuu ja ihastu muhun ja mun huolettomaan verkkarit&likainen tukka -lookkiin, kuten siellä toisessa duunipaikassa. Joo, siis mitä helvettiä miehet, joku raja…