Kolme, kaksi, yksi… KIINAAN !

Vielä muutamia tunteja Suomen maan kamaralla, lento lähtee tänään iltapäivällä. Vedin tossa pienet itkupotkustressiraivarit, koska kaiken muun mentyä putkeen mulle selvisi, ettei meillä ole mulle mitään isoa & siistiä laukkua, vaan jouduin valitsemaan sellaisen pienen siistin ja sellasen isomman mutta vanhan, vaikeen ja ruman laukun väliltä. Ja koska oletan tuovani paljon tuliaisia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuo jälkimmäinen…

Siitäpä se riemu repesi. Innolla sitä odottaessa, että jumitun sinne Kiinan isolle lentokentälle kun laukun minipyörät hajoo alle enkä jaksa vetää saatika kantaa sitä rotiskoa yksin…. Lohduttavat sanat eli kettuilevat järjenäänet ovat saaneet vastauksekseen mun suusta päässeitä leijonan karjaisuja. Oon (vähäsen) pahoillani. Ja syytän tota räjähdyksen lailla iskenyttä matkastressiä.

No mut joo. Tuliaiset on paketoitu ja kohta myös pakattu. Ostin kolme muumimukia (Arabia), joista yksi oli vasta Iittalan myymälään samana päivänä myyntiin tullutta mallia ”Taikametsä”, toinen oli ”Hurraa!” ja kolmas oli keltainen Niiskuneiti-muki – oletan, että ”minun kiinalaiseni” (eli kiinalaisopiskelija jonka perheen luona asun) on tyttö. Jos ei, niin ainakin joku saa naurut – minä.

Sitten pari sellaista muumi-lasia, suomalaisesta kirjakaupasta englanniksi upeilla valokuvilla varustettuna Suomesta kertova kirja, Marimekosta keittiöpyyhe, patalappu sekä servettipaketti, jokainen Marimekolle ominaisilla desingeilla varustettuna. Lisäksi vähän ainakin jossain määrin suomalaisia makunautintoja ihan meidän lähi-Prismasta: Fazerin sininen -suklaalevy ja Fazerin angry birds-, turkin pippuri- ja mariannekarkkipussit. Mun sisäinen jäynänhenki haluaa nähdä, kun ne maistaa noita turkkareita.

Joko tässä on nyt ihan liikaa tai liian vähän tai sopivasti tuliaisia, en tiedä enkä haluakaan tietää. Oon tyytyväinen ja väsynyt ja ällöttävä laukku odottaa pakkaajaansa.

Ihana isoisäni (huom. ei ole sarkasmia tuossa ihanassa – tällä kertaa) oli vaatinut hommakseen käydä vaihtamassa mulle käteistä euroista yuaneiksi, mutta liioitteli ihan överisti ja vaihtoi mulle tuplasti sen verran, kuin mitä sanottiin että maksimissaan kannattaa sitä rahaa ottaa mukaan.

Ei kai sais valittaa että on liikaa rahaa mukana, kun yleensä valitetaan että on liian vähän, mutta hei oikeesti… 3300 yuania törsättäväksi, kai mä sitten voin tulla sieltä feikki-louis-vuitton-kokoelman kanssa himaan, tai mitä nyt sitten keksinkään. 😀 Jotkut järkevät sanoo että voihan ne aina vaihtaa sitten takaisin euroiksi, jostain en halua kuunnella niitä.

Mun pää on täynnä lauseita jotka alkaa sanalla ”toivottavasti”.

Toivottavasti mun matkalaukku ei lahoo alle.
Toivottavasti lentokone ei putoo.
Toivottavasti siellä ei sattui tänä aikana maanjäristyksiä tai siltojen hajoomisia. Toivottavasti mun tän lyhyen matkan host-perhe on ihana.
Toivottavasti ne ymmärtää mun kömpelöä englantia.
Toivottavasti en nolaa itteeni mitenkään älyttömän pahasti.
Toivottavasti ne tykkää mun tuliaisista ja musta.
Toivottavasti saan otettua upeita kuvia.
Toivottavasti säät on hyviä, ei liian kuumia eikä kylmiä tai sateisia.
Toivottavasti tästä tulee mahtava reissu.
Toivottavasti mä saan tänä yönä edes vähän unta.

Paha sanoa, mitä nää postaukset tulee olemaan tän matkan aikana. Tietääkseni kaikki Googleen liittyvät sivustot (blogger, gmail, jne….) on estetty Kiinassa…. Eli vaikka meillä on koulun kautta iPadit mukana, en voi taata, että saan postattua mitään ennen kotiinpaluuta (to 10.10.). Mutta meni sitten siihen asti tai ei, kaikesta huolimatta hei hei eli Zài jiàn!

—

ps. Tämän meidän Kiina-reissun opintopäiväkirjamainen blogi löytyy alla olevasta linkistä. Sinne kirjoittavat niin ryhmän oppilaat kuin opettajat, tosin pienellä viiveellä noista Kiinan netin palomuureista johtuen…

theprojectchina.blogspot.fi

Ja jos jollekin on jäänyt tän matkan idea epäselväksi, niin kyseessä on meidän lukion yhteiskuntaopin Kiina-kurssiin liittyvä noin viikon mittainen opintomatka, jonka aikana asutaan kiinalaisissa perheissä ja tutustutaan mm. kiinalaiseen arkeen, lukioon, joihinkin yrityksiin sekä tietenkin kulttuurikohteisiin.

Kerron teille omista kokemuksistani täällä omassa blogissani, mutta muiden henkilöiden näkökulmia löytyy sitten tuolta The Project China -blogista, mikäli syttyy syventää kiinnostusta aiheeseen. 🙂