6kk häihin – Mikä tilanne suunnittelussa?

Enää on jäljellä vähän reilut kuusi kuukautta häihin, ja aika ajoin mun stressikäyrä tekee nousupiikkejä. 

Muuten varmaan ottaisin chillisti koko sen ajan, kun oon täällä Firenzessä, mutta jotkut facebookin hääryhmät nostavat paineita: välillä tuntuu, että olisi jotenkin ihan myöhässä jo asioiden varaamisen ja suunnittelun kanssa. Joillain, joilla on paljon myöhemmin häät kuin meillä, tuntuu olevan jo lähes kaikki valmiina, tai ainakin suunnitelmat jo huomattavan pitkälle meihin verrattuna. Ei kannattaisi vertailla, nyt on ymmärrettävästi muuta mielessä. Mutta helposti noita lukemalla tulee sellainen olo, että olisi kamala kiire.

Yritin omia hermojani tasoittaakseni listata vähän ylös, mitä meillä on ja mitä puuttuu.

Check-listan valmiit asiat:

• Päivä on päätetty
• Save the Date -kortit eli ennakkokutsut tehty ja lähetetty
• Vihki- & juhlapaikka löytyy
• Catering on varattu
• Hääkuvaaja on valittu 
• Mun sormukset on valmiina

Isot linjat on siis pitkälti kunnossa. Ja lyhyesti sanottuna, budjetti meinaa jo näiden kanssa ratketa liitoksistaan, vaikka paljon vielä myös puuttuu…

Meidän hääsuunnitelmista puuttuu/on kesken:

• Bändi

Mä tein ennen catering-firman ja hääkuvajan valintaa pitkät excelit, joissa kartoitin paljon hintoja ja tarjontaa. Koska meillä ei ole suoraa mielipidettä bändin tyylistä, budjetti on sen kohdalla tiukempi, eikä täydellistä ole tullut hopeatarjottimella nenän eteen, sama kartoitus pitää tehdä myös bändeille. Nakitin Roopen selvittämään näitä, koska mä en jaksa.

Sen verran on selvää, että kuitenkin halutaan ihan livebändi sinne juhlaan pelkän spotifyn sijaan. Se on tosi iso tunnelmanluoja, tiedän sen useiden vierailemieni häiden perusteella. Spotifylla voi varmaan ihan hyvin jatkaa sitten bändin jälkeen yöhön, jos porukalla vaanriittää meininkiä.

• Kampaaja (& mahd. meikkausapua)

Tämä on vähän kinkkisempi. Mä haluan, että voidaan valmistautua rauhassa juhlapaikalla se hääpäivän aamupäivä. Siellä on mukavat tilat, ja paikka sopii hyvin pienen porukan laittautumiselle, fiilistelylle, valmistelulle, oleskelulle, syömiselle.

Näin ollen en halua mennä minnekään kampaamoon laittamaan hiuksia, vaan tarvitsisin tekijän sinne juhlapaikalle… Sama meikkaamisen suhteen. Osaan käytännössä tehdä meikin, ja osa on ehkä parempikin tehdä itse, mutta joissain jutuissa en pistäisi pientä apua pahitteeksi. Ja samat asiat koskevat myös kaasoani, jonka toivon olevan silloin aamulla samaan aikaan laitettavana.

• Mun mekko ja muut asusteet

Totta puhuen, mä menin ja tilasin pari päivää sitten netistä mekon. Täysin vastoin suunnitelmiani ja kohtalaisen extempore, ja vailla hajua, onko se saapuessaan todella sitä, mitä ajattelin. Mutta design ja hinta puhuivat puolestaan, ja päädyin tähän. Siitä huolimatta, että tällanen tapa hankkia mekko tuntuu oudolta, vähän kuin silittäisi kissaa vastakarvaan…

Kirjoitin häämekkojen testailusta syksyllä, ja vuoden vaihdetta kohden aloin miettiä tosissani, että miten mulla jää aikaa mekon hankkimiseen, kun kotiin palatessa on reippaasti alle 5 kuukautta häihin ja tilausajat on aika pitkiä. Joten toisaalta tää antoi mulle hetkellisen mielenrauhan siltä paniikilta, että löydänkö mä oikeasti sopivaa mekkoa sopivalla hinnalla. Koska kaikki joihin oon tykästynyt on maksanut yli 1500 euroa, enkä millään halua maksaa niin paljoa.

Jos käy niin, ettei se tilattu mekko sovi, pitää keksiä muuta. Joku uusi paniikkiratkaisu ehkä, sen näkee sitten. Uskon kuitenkin, ettei tää mekko koidu suureksi tappioksi, koska vaikkei se sopisi mulle, se varmasti sopisi jollekin muulle – varsinkin, kun sitä ei ole hinnalla pilattu.

Muista asusteita en jaksa vielä edes ajatella.

• Miehen puku ja muut

Näillä ei ole niin suuria toimitusaikoja kuin häämekoilla, mikä on hyvä puoli. Ehditään vielä miettiä. Oikeasti en tiedä miesten juhlapukeutumisesta oikein mitään. Yksi firma (Gasell GP) on esiintynyt edukseen muissa yhteyksissä ja saanut kehuja, joten se ainakin käydään katsastamassa sitten kun palaan Suomeen.

• Miehen sormus

Tilataan suurella varmuudella samasta paikasta kuin mun sormukset – eräästä paikallisesta tamperelaisesta korupajasta. Tai saa nähdä, onko se jo hankittuna siinä kohtaa kuin palaan. Käytiin me kyllä täällä Firenzessäkin yhdessä kaikki Ponte Vecchion koruliikkeiden näyteikkunat tarkkaan läpi, mutta niissä ei ollut käytännössä yhtään miesten sormuksia tyrkyllä.

• Kutsut suunnittelematta

En ota stressiä. Suunnittelen ne sitten ite jossain välissä. Päivä on ilmoitettu jo ennakkokutsuilla, oikeat kutsut ehtii ihan hyvin parin kuukauden päästä, eikö?

• Koristelut ja kukat

Pinterest-ideoinnista huolimatta palaan näiden miettimiseen vasta sitten kotona Suomessa… Ongelma on todennäköisesti korkeintaan se, että mulla on liikaa ideoita koristelujen suhteen.

• Muut avoimet asiat & kysymysmerkit

Mitähän muuta. Ne perus avioliittoasiat, esteiden tutkinnat sun muut hoituu kyllä ajallaan.

Paljon on vielä auki. Edes lopullinen vierasmäärä ei taida olla tarkalleen tiedossa. Toivottavasti ennakkokutsut päätyivät perille, postiin tuntuu näinä päivinä olevan vähän hankala luottaa. Vieraslistan muodostaminen on muutenkin hankala osa. Järkevän rajoissa pidettävän vierasmäärän takia ei luonnollisesti voi edes kutsua ihan kaikkia kavereita… Mutta se onkin eri aihe.

Lisäksi pitäisi miettiä juhlapäivän kulkua ja ohjelmaa. Tavanomainen hääpäivän kaava on mulle paljon selkeämpi asia kuin Roopelle, koska mulla on niin monia häitä takana. Sitten on päätettävä biisejä, jotka soittaa vihkiseremoniassa. Ne esitetään on ilman laulua, joten vaatii vähän enemmän miettimistä.

Ja jossain kohtaa pitää miettiä tarkemmin syöminkien menua. Onneksi sillä ei ole kiire. En vaan ole vielä varma, mistä hommataan kakku, vai tulisiko se myös cateringilta… Kakuille persona haluaisin jonkun tosi hyvän, vähintään yhtä hyvän kuin mitä oli kaverin häissä. Se oli taivaallista. (Kuvan kakku ei liity asiaan.)

Oonkohan mä unohtanut jotain olennaista? 

Se on se mikä yleensä eniten häiritsee. Se fiilis, kuin olisin unohtanut jotakin. Sanokaa, jos tulee jotain mieleen. En harrasta hääoppaita, harrastan rennosti ottamista aina siihen asti, kunnes tajuan unohtaneeni jotain tai olevani myöhässä. Silloin harrastan pienimuotoisia paniikkeja ja pikaisia ratkaisuja.