(Tän postauksen otokset on muuten taas filmikuvia kaikki, oli ihanan värikylläinen filmi ja onnistuneita otoksia!)
Mun kaasovalinta oli heti alusta asti selvä, että se on mun ystävä Ona, joka ottaa homman haltuun. Ja vaikka sitä varten ei erikseen olisi edes tarvinnut kysyä, haluaako hän olla mun kaaso – koska se vaan oli jo ihan selviö – musta olisi ollut kamalan hauskaa silti kysyä sitä jollain mukavalla tavalla.
Olisin halunnut ideoida ja koota sellainen ihanan omaperäisen ja itsetehdyn ”Tuletko kaasokseni?” -lahjan.
Tai jotain muuta sellaista ihanaa mitä Pinterestikin on pullollaan. Lahjojen värkkääminen on muutenkin kivaa puuhaa. Mutta lopulta tajusin, ettei mulla ole mitenkään aikaa. Italiaan lähtöön on enää hetki, ja historiikin kokoaminen vie kaiken mun vapaa-ajan.
Oltiin aiemmin jo ajateltu, että jokin yhteinen pieni reissu tässä kesän aikana olisi kiva ehtiä tehdä. Ja kun lopulta saatiin päätettyä, että lähdetään risteilylle, mä päätin muodostaa siitä vähän kuin sellaisen kaasolahjan.
Oon kerran aikaisemmin ollut vähän vastaavanlaisella kevyttä luksusta tihkuvalla risteilyllä, ja halusin jakaa tän saman kokemuksen oman ystävän kanssa.
Matkapäivät päätettiin sen osapuolen mukaan, jolla on vuorotöitä ja vapaapäivät millon sattuu, siinä missä toisella oli sopivasti kesälomaa.
Tehtiin vaan matkapäätös sen verran myöhään, ettei vapaita hyttejä ollut enää Helsinki-Tukholma-Helsinki välille jäljellä yhtäkään.
Vain menosuuntaan oli, jotenkin päätettiin, että lähdetään Helsingistä ja palataan Turkuun. Ihan hyvin sieltä pääsee vaikka junalla takaisin. Ja ehtii olla vähän pidempään Tukholmassakin, Turun laiva kun lähtee monta tuntia Helsingin laivaa myöhemmin takaisin.
Laiva irrotessa satamasta me aloitetttiin illallisella No name -maisteluravintolassa, jossa syötiin yhdeksän ruokalajia + keittiön tervehdykset, sekä jokaiseen ruokaan sopiva juoma. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Olin kokeillut samaa ravintolaa kerran ennenkin, ja tällä kertaa oli tietenkin ihan erilainen menu kuin viimeksi, ja sitä myötä ihan erilaiset makukokemukset.
Illallisen jälkeen päätettiin lähteä spa-osastolle, jonka olemassa oloa en aiemmin ollut edes tajunnut.
Siellä saunottiin, lilluttiin, porealtaassa ja hemmotteltiin itseämme erilaisilla kuorinta-aineilla sun muilla, jotka olin ottanut mukaan.
Mä olin myös valinnut meille sellaset hytit, jollaisiin ei koskaan opiskelijabudjetilla tai ryyppyristeilyllä olla eksytty.
Tyylikäs kahden hengen hytti tosi leveällä, pehmeällä sängyllä menomatkalla, ja vielä vähän parempi, ikkunalla, jääkaapilla ja kuohuvalla varustettu hytti paluumatkalla. Oli tarkoitus nukkua, ettei aamuheräämiset olisi niin tuskaa, mutta hankalaahan se on kun juttua riittäisi vaikka miten pitkäksi aikaa.
Tukholmaan oli luvattu sadetta, märkää ja kylmää, mutta jotenkin noi ruotsalaiset on niin hannu hanhia, että sekin ennuste toteutui osittain vasta jälkimmäisellä puoliskolla päivää, ja muuten saatiin nauttia tosi kauniista päivästä.
Pääasiassa vaan käveltiin ja fiilisteltiin päämäärättömästi ympäri kaupunkia. Ei oltu suunniteltu mitään suurta päiväohjelmaa, käytiin muutamissa putiikeissa mutta pyrittiin välttämään turhaa rahanmenoa. Mitä nyt yks häämekkoliike kurkattiin ja yks mun lemppari sisustusliike Fat Cat House & Garden (mainittu myös aiemmin parin vuoden takaisessa postauksessa Tukholman Second hand-, vintage ja design -liikkeistä joista itse tykkäsin).
Viimeiseksi ennen laivalle paluuta pysähdyttiin Fotografiska-museoon, joka oli jälleen upea kokemus.
James Nachtweyn Memoria -näyttely oli suorastaan pysäyttävä. Valokuvaajan elämänkerta oli vaikuttava. Sellainen valokuvaaja mä haluaisin olla, jos haluaisin olla dokumentaarinen valokuvaaja. Haluaisin dokumentoida totuutta.
Illalla lähdettiin seilaamaan paluumatkalle kohti Turkua. Syötiin siellä vähän erilaisessa ravintolassa, jossa alku- ja jälkiruoka kerättiin upeista buffeteista ja pääruoka tilattiin listalta. Ai että, se oli melkein parempaa kuin se maistelumenu, vaikka siitä kovasti pidettiinkin. Tässä oli enemmän valinnanvaraa ja sai syödä niin paljon kuin jaksoi, muttei kuitenkaan ollut mikään ihan halpis risteilybuffet.
Saavuttiin Turkuun ihan liian aikaisin aamulla, teki mieli vain kääntää kylkeä. Turkuunkin oli luvattu sadetta, mutta ei me sitä ehditty nähdä, päinvastoin. Käveltiin joenrantaa keskustaan ja roikuttiin kahvilassa aamukoomassa niin pitkään, että tuli sopiva juna, jolla palailtiin pääkaupunkiseudulle.
Siihen päättyi se retki, tällä kertaa ihan ilman laivasta myöhästymistä tai muita kommelluksia.
Kiitos matkaseurasta Ona! ❤