Pukeudun joskus päähuiviin, ilman ideologista tai uskonnollista syytä – miksi?

Huivit osaa olla tosi tyylikkäitä.

Mulla ei liity vaatteiden käyttöön tai tyyliin mitään ideologioita. Käytän sitä, mikä mun mielestä näyttää hyvältä ja tuntuu mukavalta. Jos jotain, niin sitten koitan panostaa ekologisiin arvoihin ja kotimaiseen tuotantoon, mutta muuta tausta-ajatusta ei kyllä löydy.

Huivin kietaiseminen päähän ei tarkoita sitä, että haluaisin edustaa mitään ryhmää tai mielipidettä mistään.

Huivi on helppo kuljettaa mukana. Se ei vie paljoa tilaa, ja sillä voi tarpeen vaatiessa suojata sekä kaulan, pään että hartiat. Niin auringolta kuin kylmältä.

Ja mä ainakin tarvitsen suojaa molemmilta. Käytännöllisten syiden lisäksi huivit osaa olla myös kauniita.

Jos et tiedä, miksi haluan suojautua auringolta ja suosittelen sitä muillekin, kannattaa lukea kuukauden takainen kirjoitukseni ”7 syytä, miksi EI kannata ottaa aurinkoa”.

Mulla on tosi herkät korvat. Ne jäätyvät naurettavan helposti.

Siis niin helposti, että saatan jo elokuun lopun pienessä viileässä tuulen vireessä tarvita pipon päähäni. Ja kuljen muutenkin pipo päässäni about 75% vuodesta. (Ja neulotut pipot ei muuten käy, jos tuuli pääsee niistä läpi.) Nykyään pystyn hiukan pidentämään pipotonta aikaa isojen kuulokkeiden avulla, mutta ei niilläkään pitkälle pötkitä. Eikä niitä viitsi käyttää muutoin kuin silloin, jos on yksin.

Joskus joudun käyttämään pipoa sisälläkin, jos ilmastointi on ”liian kovalla”. Ja korvia suojaavaa pantaa jopa ryhmäliikuntatunnilla, kun sen voimakkaan ilmastoinnin lisäksi liikkuu niin vilkkaasti, että viima käy korviin. En myöskään voi esim. pyöräillä ilman, että korvat on suojattu.

Kuulostaako naurettavalta? Ei se oikeastaan ole. Varsinkin, kun korvien jäätyminen ja niiden sen jälkeinen lämpeäminen aiheuttaa sellaisen olon, joka muistuttaa jonkinlaista päänsäryn ja oksetuksen välimuotoa. Ja koska se ei yleensä mene ihan heti ohitse, on parempi ennakoida.

Huivi toimii kesällä hyvin pipon korvikkeena, kun sen voi tarpeen vaatiessa vetäistä pään ympärille. 

Huivi kulkee mulla mukana lähes aina. Viimeksi lauantaina huivi pelasti mun päivän, kun Suomenlinnakierroksella tuuli yllätti niin voimakkuudellaan kuin viileydellään, vaikka mantereella oli mukavan lämmintä. Samalla se suojasi liialta auringolta mun korvia, joihin olin unohtanut laittaa aurinkorasvaa.

Hatut ja huivit ovat omiaan suojaamaan pään aluetta. 

Hattujen kanssa on vaan se ongelma, että ne meinaavat lähteä aika helposti lentoon, jos on yhtään tuulisempi sää. Ja joissain kaupungeissa tuntuu tuulevan aina, kuten vaikka Helsingissä. Että jos ei halua kiinnittää hattuaan kuminauhalla leuan ali, huivi on toinen vaihtoehto.

Itse mietin, että pitäisi hankkia jokin vähän siistimpi ja ohuempi huivi, ja opetella kietaisemaan noita jotenkin näppärästi päähän. Viimeisin päähuiviratkaisuni varmaan näytti juuri siltä, mitä se olikin – hätäinen hutaisu.

Asianmukaisella huivilla ja pienellä harjoittelulla lopputulos voisi näyttää hätäratkaisun sijaan edes jokseenkin tyylikkäältä. 

Enkä näkisi yhtään mahdottomana tunkea sinne huivin sisään tarvittaessa hiuksiakin, jotka tuuli saa tosi tehokkaasti takkuun, kun sille päälle osuu.

Oon aiemmin kokeillut tehdä itse sellaisia pienempiä asustehuiveja / huivipantoja (joiden solmimista ja päässä pysymistä helpottaa rautalanka). Mutta tällaiset paremmin suojaavat huivit ovat aika eri asia.

Miksi halusin kirjoittaa aiheesta? Eikö tää ole ihan yleistä tietoa?

Halusin kirjoittaa tästä, koska mua ärsyttää, miten päähän kiedotusta huivista vedetään samantien johtopäätöksiä.

Oon pari kertaa huivin päässä pitäessäni saanut joiltain kavereilta kommenttia, että ”tommosta Lähi-idän tyyliä vai?” 

Tai jotain sinne päin. Tiedän, että ne kommentit on sanottu lähinnä vitsinä, ehkä yllätyksestä normaalimmasta poikkeavaan tyyliä kohtaan. Mutta on niissä itänyt myös totuuden siemen siitä omasta ennakko-olettamuksesta. Että jos oot nainen ja sulla on päässäsi huivi, oot Lähi-idästä tai muslimi. Ei sitä pahalla meinattu, mutta yleistäminen ärsyttää.

Oon yleensä heittänyt takaisin, että eiköhän tää päähuivien käyttö oo ollut osa suomalaistakin yhteiskuntaa jo iät ja ajat. Ainakin mitä vanhoja valokuvia on uskominen, se on ollut ennen ihan normityyliä. Käytännöllinen vaate jo vuodesta keppi ja pettu.

Ja silloinkin, kun me lapsena sonnustauduttiin pääsiäisnoidiksi, meille puettiin päihin huivit. Jotta oltaisiin kuin vanhoja naisia, ”noitia”, huivi oli olennainen osa sitä asua.

Mielikuvansa kullakin. Mulle itselleni tulee tän tyyppisistä päähuiveista mieleen enemmän tyylikkäät pariisittaret kuin mikään uskonto tai pääsiäisnoidat.

Ihan mielenkiinnosta, mikä sulle tulee ekana mieleen? Jos vaikka katselee näitä tän postauksen kuvia.

Vaikka oikeasti. Oli siellä huivin alla sitten jokin ideologia, uskonto, helposti jäätyvät korvat, sytostaattihoitojen aikaansaama kalju tai ei vaan yhtikäs mitään erikoista tai edes mielenkiintoista, niin mitä hittoa se loppupeleissä muille kuuluu. Jos yleistää, lokeroi tai tuomitsee jonkun turhankin helposti ja nopeasti ulkokuoren perusteella, se kertonee enemmän siitä tyypistä, joka toista arvioi, kuin siitä kohteesta ikinä.