Oletko koskaan muuttanut mieltäsi jostain tuotteesta, koska se olikin jotain tiettyä merkkiä?
Aluksi et ollut kiinnostunut tai väri ei ollut sinulle sopiva. Mutta kun selvisi, että se onkin merkkiä xxxx, niin ooh, kyllä kiitos, eihän tää hinta sitten ollutkaan liian korkea.
Musta reppu, jossa on taskussa kolme valkoista raitaa. Ja Adidaksen logo. Jos siinä ei olisi sitä logoa eikä merkki olisi silmin nähtävissä, vaikuttaisiko se ostopäätökseesi?
Oli kyse sitten juuri Adidaksesta, Nikesta tai jostain muusta trendimerkistä, väitän, että se vaikuttaa.
Kukaan ei ole tälle immuuni. Brändien tuotteistaan luomat mielikuvat vaikuttavat alitajuntaisesti.
Huomasin tän yhtenä päivänä bussipysäkillä seisoessani, kun satuin kiinnittämään huomiota vähän kauempana seisoneen tytön vaatteisiin. Sillä oli valkoraidoin varustettu musta reppu, enkä aluksi ajatellut mitään. Sitten havainnoin siinä olevan Adidaksen logon, ja eka ajatus oli, että ompa kiva asu.
Hämmästyin omaan ajatuksenkulkuani. Vaikuttiko se merkki mun mielipiteeseen jostain vaatteesta? Siis mun, joka oon omasta mielestäni hyvin merkkiriippumaton ihminen, joka ennemmin välttelee kuin ihailee logotuotteita. Ei oo todellista.
Entä valitsisitko mielummin valkoiset uudet tennarit jotain tuntematonta merkkiä vai valkoiset Niken tennarit? Veikkaan, että valtaosa valitsisi jälkimmäisen, ainakin jos hinnassa ei olisi paljoa eroa. Tosin, merkkituotteista maksetaan usein jopa kirpparilla ylihintaa.
Ihmiset ovat keskimäärin valmiimpia maksamaan enemmän tuotteesta, jonka merkissä on statusarvoa.
Vai minkä muun takia Iittalan laseissa yritetään säilyttää niitä tarroja? Miksi kalliissa merkkilaukuissa pitää olla se logo niin näkyvissä? Eihän se merkki aina ole mikään takuu laadusta tai kestävyydestä. Eikä tietyn pisteen jälkeen myöskään se hinta.
Eihän se käytännössä kosketa mua, mihin ihmiset käyttävät rahansa. Mutta henkilökohtaisesti koen aika naurettavaksi maksaa pelkästä merkistä, jos tiedostaa, ettei se oikeasti ole parempi kuin kohtuuhintaisempi vastaava ”logoton” tuote.
Joskus sitä ei tiedä etukäteen. Äiti osti kerran useamman satasen maksaneen Guessin untuvatakin, kun ajatteli se olevan sitten varmasti laadukas. Vielä mitä, se puski untuviaan saumoista ulos jo samana talvena. Mun samaan aikaan ostama 50€ Onlyn toppatakki on kestänyt paljon paremmin, vaikka oon käyttänyt sitä paaaljon enemmän.
Moni brändi on ryvettynyt skandaaleissa ja sen statusarvo on siksi heikentynyt.
Jotkut ovat onnistuneet säilyttämään asemansa kämmäilystä huolimatta, eivätkä ihmiset muista koko mokailua – tai eivät tiedä, tai ovat kuin eivät tietäisikään. Jotkut merkit ovat lähes pakollinen tunnusmerkki, jotta on jossain porukassa uskottava. Ainakin mitä joidenkin juttuja kuuntelee, näyttää sosiaalinen paine puskevan siihen suuntaan, mitä olisi vähän kuin pakko omistaa.
Ainakin jos kuulee mitä yläasteikäiset puhuu. Milloin pitää olla Ponkesin pipoa, Hollisterin vaatteita ja jonkun tunnetun merkin tennarit. Elänkö mä jotenkin eri maailmassa tai virheellisessä kuvitelmassa, kun en muista, että itsellä olisi koskaan ollut samanlaista? Tai että olisin varsinkaan vaatinut vanhemmiltani, että vaatteiden pitää olla jotain tiettyä merkkiä. Ehkä tiettyä väriä joo, mutta ei sillä merkillä ollut väliä. Ehkä pitää vielä varmistaa tää äidiltä.
Erilaisissa ihmisryhmissä eri merkit ovat kuin tunnukset ryhmään kuulumisesta. Eri ikäisillä on vähän omansa. Ja jossain porukoissa koko brändimerkittävyys on ihan omissa sfääreissään.
Kukin käyttäköön omat rahansa siihen mihin itse haluaa.
Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi ollut aika monttu auki, kun teininä kesätöissä työkaveri kertoi käyttävänsä kaikki palkkarahansa kalliiseen laukkuun. Puhumattakaan siitä, kun näitä esitellään blogeissa. Ihan kuin kalliit merkkituotteilla saisi elämästä korkeatasoista high lifea ja blogista sitä myötä myös.
Ei mulla riitä ymmärrys.
Toisaalta, en myöskään tuomitse. En mäkään ole mikään pyhimys, vaikka tän aiheen kyseenalaistankin.
Vaikka en tykkää logollisista tuotteista enkä keräile merkkilaukkuja, mullakin on omat kompastuskiveni.
Jonkin aikaa sitten mun tarvitsi ostaa uusi tietokone, ja päähänpinttymä oli, että sen pitää olla iMac. Selitin itselleni niin, että ”sitten kaikki laitteet synkkaa yhteen ja että oon käyttänyt Applen koneita jo vuosia”…
Muutenkin helppo valinta, kun sen perustaa aiempaan kokemukseen ja tottumukseen, yhdistettynä tuotteen visuaaliseen miellyttävyyteen ja mielikuvaan erityisesti suunnittelijoille (ja muuten samoja hommia tekeville) sopivasta käyttöliittymästä.
Osa siitä on täysin brändin luomaa arvoa eikä todellista arvoa.
Olisinko pärjännyt edullisemmalla? – Todennäköisesti kyllä.
Oliko hinta älytön? – Ainakin jos Roopelta kysyy, kyllä. Samalla rahalla olisi kuulema rakentanut vaikka supertietokoneen.
Kaduttaako? – Ei. Tää oli kuitenkin myös tosi tarpeellinen hankinta.
Kuka maksoi? – Minä.
Hankintoja tehdessä on hyvä esittää itselleen tällaisia kysymyksiä. Jos hinta on älytön, pärjäisit edullisemmalla, eikä sulla ole taloudellisesti kestävää pohjaa tehdä niin kallista hankinta, kannattaa koko ostoksen teon järkevyys todellakin kyseenalaistaa.
Ei oikeesti kannata ajautua osamaksu- tai pikavippikierteeseen vaan sen takia, että kaiken nyt vaan ”on pakko” olla jotain tiettyä merkkiä.
Tähän tietokonetapaukseen on hyvä verrata sitä, kun ostin ensimmäisen hiukan kalliimman (kolme numeroisen summan maksaneen) laukkuni viime talvena. Mulla ei ollut yhtäkään siistiä mustaa laukkua, ja halusin aikaa ja käyttöä kestävän mustan laukun. Etsin sopivaa tosi pitkään. Se löytyi lopulta paikallisesta nahkakenkä-& nahkalaukkupajasta, huokui ”ajattomuutta ja tyyliä”, eikä ollenkaan tyrkytä merkkiään.
Brändinsä silläkin on, mutta se ei tyrkytä sitä muiden ihmisten silmille. Tekijänsä logo on siinä pieni ja huomaamaton.
Joskus saattaa ostaa vahingossa ”logotuotteita”, eli jotain tiettyä merkkiä huutavia tuotteita ilman, että sitä edes heti tajuaa.
Mä ostin tosi nätin kukkakuvioisen tuulitakin, ja vasta tuotteen tultua mulle selvisi, että sen selässä onkin aika iso Adidaksen logo. Ugh, onneksi se peittyy jos kantaa reppua selässä…
Ehkä nolompi versio tästä samasta on se, kun teininä ostin lomareissulta käsilaukun. Siinä oli mun mielestä siisti kuvio. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että se kuvio olikin sellaista feikki-Guess -kuviota. :’)
Voi väittää, ettei ole kiinnostunut merkeistä, mutta ne vaikuttavat myös alitajuntaisesti.
Sitä ei aina tajua, jos ei ole valppaana. Tekee niitä hetken mielijohteen ostoksia tunteen perusteella. Saattaa katua jälkeenpäin – tai kulkea vain eteenpäin sen tunteen viemänä.
Kokosin tästä muutaman ajatuksen listaksi:
Brändikyseenalaistamisen muistilista
- Suosittu brändi ei takaa laatua, eikä korkea hinta kestävyyttä.
- Liian halvan hinnan takana on yleensä tuotantoketjussa ikäviä yksityiskohtia.
- Tavaran määrä ei takaa onnea, eikä kallis maku ole synonyymi hyvälle maulle.
- Kotimainen merkki ei ole tae kotimaisesta tuotannosta.
- Tarjonta vastaa kysyntää ja kysyntää ohjaa mainonta, mutta kysynnän määrittelevät kuluttajat.
- Kuluttajien yhteisellä toiminnalla voidaan muuttaa markkinoiden suuntaa ja painopisteitä, voidaan luoda uusia trendejä, viedä brändejä alas tai nostaa ylös.
- Sosiaalisen median aikakaudella suurten ihmismassojen yhteinen liikuttaminen on mahdollista saada aikaan jopa yhden ihmisten voimin, jos kasvualusta on sille henkisesti valmis.
- Itse merkit eivät ole mikään varsinainen pahuus, mutta ihmismassojen sokeus niiden vaikutukselle voi tehdä pahaa.
- Vaihtoehtojen etsiminen auttaa kartoittamaan, mikä on jonkin tuotteen oikea arvo ja mikä jonkin tietyn valmistajan brändin nostama hinta.
Nää mulle tuli mieleen, mutta saa täydentää, jos keksitte jotain lisää tähän listaan! 🙂
Teetkö sä ostosvalintoja siksi, että jokin on jotain tiettyä merkkiä?
Tai onko sulla jotain suosikkimerkkiä, jota tuet ilolla?
– – –
Joo tota, postaustahti on nyt ainakin tän kuun loppuun ihan luokkaa etana, koska töiden määrä on niin iso. Kuun vaihteessa on yks iso deadline, niin katotaan josko sen jälkeen ehtisi taas kirjoitella… Harmittaa, mutta just nyt ei oo töiden, koulutöiden ja omien töiden päälle yhtään vapaa-aikaa. Hyvä jos kerkeää edes nukkua. :S Mutta aurinkoista ja vähäsateista syksyä teillekin!
21 Responses
Yleensä en oo kiinnostunut merkkituotteista, ostan yleensä, varsinkin vaatteissa, halpaa ja huonosti kestävää. Perustelen sen sillä että samalla rahalla kun ostaisin laadukkaan ja kestävän, voin ostaa kolme halpaa jotka yhdessä kestää saman verran, ja sitten ei niin haittaa vaikka sotkisin tai rikkoisin sen. 😀 Ainut kallis ostos oli 500e kengät, joista olin haaveillut vuosia ja viimein säästin kesätyörahoista sen verran ja ostin ne. Enkä kyllä kadu vielä näin neljänkään vuoden jälkeen. Ehkä mun periaatteena on se etten kulje muodin ja trendien mukana, mutta jos jostain tuotteesta jää moneksi vuodeksi sellanen tuo on pakko saada niin sitten en tarvi ostopäätökseen enää järkisyitä vaan voin ostaa sen hyvällä omallatunnolla.
Aika eri toimintatapa kuin mulla, mutta ymmärrän kyllä idean. 😀 Mä en halua ostaa halpaa jos tiedän, ettei se ole yhtä kestävää, oli kai joku sanontakin että halpa käy köyhälle kalliiksi. :') Kai siinä on myös se eettinen ajatus, kun yritän monissa ostoksissa noudattaa sitä, että yks kestävä riittää, kengissä, takeissa, jne. Toki jotkut perusvaatteet on vähän niin ja näin, aina ei oo aikaa etsiä eettistä ja kestävää vaan on helpompi ottaa se joku halvempi tuttu merkki. Esim. mukavat (istumatyöhön kelpaavat) farkut ei oo yhtä kestäviä kuin jäykemmät farkut, vaan niiden elinkaari on yleensä maksimissaan vuoden. Mutta mulla on sama tuon kanssa, että jos on joku asia jonka todella haluan, voi sen ostaa ilman huono omatuntoa – kunhan taloudellinen puoli on kondiksessa. 🙂 Trendien aallonharjalla en oo ikinä kulkenut (korkeintaan vahingossa), enkä tee hankintoja niitä miettien.
Merkki ei merkitse muulta osin mitään, paitsi miten yritys merkin takana on läpinäkyvä ja osallistuu myös luonnonsuojeluun. Adidas esimerkiksi tekee kenkiä merestä kerätyistä muovijätteestä. Ehkä siksi, jos jotain uutta ostan, ostan Adidasta. Muuten en osta mitään uutta. Sille ei ole myöskään tarvetta, sillä luon oman tyylini tekemällä vanhoista vaatteista uusia. Revin auki niin merkittömät kuin merkilliset vaatteet. Vain tuo ekologisuus sekä eettisyys kiinnostaa.
Hyvä periaate! Sulla riittääkin intoa ja taitoa luoda itse. 🙂 Pisteet siitä, itsekin tekisin mielelläni enemmän samaa, jos siihen olisi aikaa. Jos tulee yritys, joka tekee uusia normivaatteita vanhoista vaatteista, oon tosi kiinnostunut. Ihan kuin olisin jostain lukenut, että tällaista olisi jossain kehitteilläkin…
On meillä Remake, Plan B, Globe Hope ja Outi Pyyn tuotantoa kannattaa seurata. Tai nuo on ainakin ne, jotka parhaiten tunnetaan. Seppälällä oli remake mallisto jossakin vaiheessa.
Tosi lupaavaa, seuraan mielenkiinnolla! Outi Pyy taisi olla se mistä tulin jotain lukeneeksi, ja jäi siitä mieleen. 🙂
Olipa hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Huomaa itsekin kun on kaupassa töissä, että osa ihmisistä tekee ostopäätöksen vain hinnan perusteella, kosmetiikassa etenkin. Kaksi voidetta, toinen kalliimman brändin ja toinen edukkaamman. Hintaeroa voi olla monia kymppejä, edukkaampi sisällöltään parempi ja hoitavampi, mutta monille on iskostunut vain mieleen se että halvalla ei voisi saada hyvää.
Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit! 🙂 Totta muuten, en edes tullut ajatelleeksi kosmetiikkaa! Oon niin pihalla siitä skenestä, etten tiedä oikein mistään meikeistä mitään. 😀 Käytän tällä hetkellä lähinnä Lumenea, kun heiltä löytyy riittävän vaaleaa meikkivoidetta, ja mun suosikkipuutteri ja -ripsari. :'D
En osta merkin vuoksi. Ostan enemmänkin juurikin arvojen, kotimaisuuden (tutkin toki taustat ;)) ja luonnonmukaisuuden perusteella. Ehkä yksi sellainen, missä merkkiin tulee sinällään kiinnitettyä huomiota ovat kengät, koska tiedän, että tietyn merkkiset ovat juuri sopivia omalle jalalle 🙂 (inhoan muutoin kenkien ostamista)
Tosi hyvät arvot, yritän näitä samoja itsekin parhaani mukaan painottaa! 🙂 Kengät on kyllä haastavat, jos on tosi tarkkaa mikä sopii. Mäkin oon suutarin suurkuluttaja, jotta saan vanhoista hyvistä kengistä enemmän elovuosia irti!
Tosi hyvä postaus! Itsessäni huomaan sen, että esimerkiksi merkittömästä collegepaidasta en maksaisi paria kymppiä enempää, mutta heti jos toitottaa jotain merkkiä, niin kappas hinnalla ei ole enää niin suurta merkitystä – mikä on aivan naurettavaa! Aivan sama juttu laukuissa, en merkittömästä laukusta montaa sataa (saati tuhatta) maksaisi, mutta merkkilaukussa hinta ei niinkään haittaa 😀
Hinta ei todellakaan kerro laatua – pitäisi satsata laatuun, oli merkki sitten mikä tahansa 🙂
Kiitos! 🙂 Haha just näin! Mutta se on hyvä kun sen tiedostaa, koska sitten sen osaa myös kyseenalaistaa! "Onko tää oikeasti tän arvoinen, haluanko mä tän todella" on hyviä kysymyksiä kysyä ennen kuin ostaa jotain vain siksi, että siinä komeilee joku trendikäs logo.
Ja sitten vielä kun tietäisi todella, kuinka kauan ne laadukkaiksi tituleeratut tuotteet todella kestävät verrattuna heikommiksi oletettuihin versioihin, ja se kestävyys suhteutettuna tuotteen hintaan. Ne faktat mua kiinnostaisi, ja varmasti montaa muutakin. Sitä vaan vähän vaikea saada tietää koko laajuudessaan, tarvittaisi hitommoinen tietokanta, joka perustuu tuotetietoihin ja käyttäjäkokemuksiin ja sisällyttää eri tuotantoerät jajaja… oon vähän miettinyt tätä. :'D
Mä ainakin haluan väittää etten ole kamalan merkki-uskollinen tai mene brändien perässä :–D Poikkeuksena tosin Adidas, jonka lenkkareista tykkään erityisesti niiden ulkonäön vuoksi ja aina tennareita ostaessa kallistun addun suuntaan. Koen että Adidaksen kengät on laadukkaammat kuin samanlaiset 'kopiot' vaikka H&M:ltä. Vaatteissa mulle merkitsee paljon enemmän miltä vaate näyttää kuin että mitä merkkiä se on ja mun vaatteet onkin ostettu monista eri paikoista, kirppateilta ja ketjuliikkeistä. Toisaalta haaveilen toki siitä että olisi rahaa sijoittaa esimerkiksi mun mielestä laadukkaampiin 'merkki'vaatteisiin, kuten Leviksiin tai vaikka & other storiesin villapaitoihin. Nyt kun miettii, voi olla että luulen näiden merkkien olevan laadukkaampia kuin H&M, vaikkei näin ehkä ole? Brändäyksen ja hinnoittelun perusteella nämäkin mielikuvat olen itselleni luonut. Yksi kategoria elämässä missä suosin tietoisesti 'merkkivaatteita' on urheilu ja ulkoilu vaatteet :—D Rakastan laadukkaita urheilu/ulkoilu vaatteita ja ne tulee aina ostettua joltain merkiltä, eikä h&m:ltä. (käytän näköjään h&m koko ajan esimerkkinä haha). Tässä kategoriassa todellakin uskon että brändi=laadukas=korkea hinta.
Itse en oo koskaan oikein ymmärtänyt merkki/luksus laukkuja, enkä varsinkaan niitä jotka huutaa sitä logoa :—D välillä tuntuu myös siltä, etta vaikka niistä saa maksaa itsensä kipeäksi niin se ei todellakaan takaa laatua. Enemmänkin vain statusta.. Apple-merkki on musta vähän sama homma! Toivottavasti en loukkaa kun sanon tämän, mutta mulle on tullut jotenkin missioksi olla ostamatta Applen tuotetta juuri sen takia, että samalla rahalla saa muulta merkiltä paremman tuotteen!
Mutta niinhän se on, brändit vaikuttaa meihin ihan super paljon! Ja ne mielikuvat mitä niihin on iskostunut on todella pitkäkestoisia ja niitä on vaikea muuttaa. Tää oli tosi mielenkiintoinen ja hyvä postaus :—)
Nonii. 😀 Mä oon kyseinalaistanut juuri sen, onko ne laadukkaammiksi oletetut tuotteet oikeasti sen parempia, vai onko se vaan se brändin vaikutelma. Kun on aika yleinen juttu, että edullisemmat ketjukauppavaatteet ja jotkut vähän korkeammassa hintaluokassa olevat vaatteet tehdään samassa tehtaassa ja samoista materiaaleista, mutta myydään eri merkin alla, ja hintaeron muodostaa sen brändin vaikutelma siitä laadukkuudesta. Tai näennäisestä laadukkuudesta verrattuna edullisemmalla hinnalla myytävään…
H&M on hyvä esimerkki, koska se mielletään edullisemmaksi ja heikompilaatuiseksi kuin muut, vaikka todellisuus ei olisi sitä. On hämmentävää tajuta, miten voimakkaasti ne brändien luomat mielikuvat vaikuttavat. :0
En mäkään, en vaan ymmärrä vaikka kuinka pinnistelisin. 😀 Haha et tosiaan loukkaa, en oo apple-uskovainen ja nään heidänkin tuotteissaan jatkuvasti heikkouksia ja parannettavaa. Oon vaan niin pitkään käyttänyt iphoneja ja mulla on ehtinyt olla kaksi eri applen läppäriä vuodesta 2010 eteenpäin, että on silleen luonteva ja helppo jatkaa samaa rataa, kun tuttu käyttöliittymä. Js kaikki on kuitenkin kestänyt niin hyvin, ettei oo mitään käytännön valittamista. Osin tää jatkumo johtuu kyllä siitä, että tää uusi tietokone oli ensimmäinen tämmönen oma iso elektroniikkahankinta, jonka tein itse omalla rahalla, ilman että oli mikään lahja tms edes osittain. Ja harkitsisin sitä ihan hirveän pitkään. Jos taas just nyt tarvitsisi ostaa uusi kännykkä, niin todellakin tutkisin kaikki potentiaaliset vaihtoehdot läpi, enkä tuhlaisi rahaa vain kalliista brändistä muodostuvan hinnan vuoksi. 🙂
Sain muuten tän uuden koneen kaupanpäällisinä 300 euron kuulokkeet, joita ne ikinä ostaisi itse. Tiedän, että ne olisi käytännössä varmaan satasen arvoset jos ne arvottaisi spekseiltään, mutta se brändilisähinta siinä on suolainen. :—D Mutta kun kerta ilmaiseksi sai niin miksipä ei, en valita. :')
Kiitos paljon pitkästä kommentista Reetta! <3
Mulla oli TÄYSIN samat perustelut Applen kohdalla kuin sulla! Juurikin tuo synkkaus.
Toisaalta Applella on kyllä se valttikortti (tai oli ainakin silloin 5 vuotta sitten, kun ostin oman koneeni), että tietoturva on parempi kuin PC:llä. 🙂
Noni, en oo ainoo! 😀 Totta, toi tais olla yks vahva peruste aikoinaan kun mulle ostettiin eka macbook (se oli söpö valkoinen, muistelen lämmöllä). Menin silloin lukioon, enkä että olisin mitenkään kärttänyt macia, tarvitsin vain toimivan koneen. Eikä siinä vaiheessa edes olisi ollut riittävästi omaa rahaa moiseen, saatika paljoa sanavaltaa niin isoihin hankintoihin. Vanhemmat vaan katsoivat, että se olisi hyvä, ja sille tielle sitten oon jäänyt.
Sain mun eka iphonen samoihin aikoihin joskus lukiossa, se oli mun yhden sukulaisen vanha iPhone 3G. Se edusti helppoudellaan siinä määrin hyvin, että jonkun ajan päästä meillä siirtyi about koko perhe applen luureihin, kun niillä meni hermo lumioiden jatkuvaan takkuiluun. :—D
Kiva postaus! Enitenhän tässä varmaan vaikuttaa brändäyksen osalta se, onko varaa tai arvostaako ihminen itse brändejä. Jos ei ole brändiuskollinen millekään ei varmaan kokeile mitää kalliimpaa ikinä. Itse tykkään tietyistä kalliimmista tuotteista joiden pohjalta saatan kokeilla muita kalliimpia tuotteita, mutta tietenkin minulla on kosmetiikan osalta ne tietyt vakiot jo ja sitä "lempi kulmakynää varten on tullut rämmittyä halvimmat paskat ja kalleimmat surkeatkin versiot" eli ei se suosikkikynä syyttä maksa sitä kolmeakymppiä ja ole lancome 😀
~ Finnlandsnorsk
Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit! 🙂 Totta tuokin. Joskin joskus ne, joilla ei olisi varaa kalliisiin tuotteisiin tai sen rahan voisi käyttää järkevämmin muuhun, nimenomaan haluavat törsätä niihin kalliisiin merkkituotteisiin, koska niiden brändi houkuttelee mielikuvalla luksuksesta jne, ja ihmiset haluavat olla sitä, mitä se merkki edustaa.
Sinänsä ei ole kyse siitä, arvostaako ihminen niitä brändejä, koska sana "brändi" itsessään tarkoittaa niitä merkkiin liitettäviä mielikuvia, jotka muodostuu osin alitajuntaisesti. Ne mielikuvat voivat kuitenkin olla negatiivisia tai positiivisia, ja siihen voi vaikuttaa se, jos joku tuote nojaa voimakkaasti siihen omaan merkkiinsä tai logoonsa, ja sen maineeseen ja tunnettavuuteen. Joillekin sellainen aiheuttaa vastareaktion, osa kyseenalaistaa (itse kuulun näihin), mutta valtaosa näkee tunnetun & kalliin merkin automaattisesti ns. parempana vaihtoehtona, kuin vähemmän tunnetun ja edullisemman.
Mun mielestä erityisesti kasvatus ja kaveripiiri vaikuttaa paljon siihen, miten ihminen suhtautuu merkkeihin ylipäätänsä: ovatko ne ns. tarpeellinen asia, jolla haluaa ilmentää itseään tai jonka avulla tuntee kuuluvansa paremmin johonkin joukkoon, vai onko ne omassa elämässä ja valinnoissa täysin irrelevantteja. Luonnollinen väylä ihmisillä oppia tällaiset on näkemällä mallia, erityisesti lapsena seuraamalla ne jää helposti ja huomaamatta takaraivoon normaaliksi koettuina toimintatapoina. Moni toimii huomaamattaankin samaan tapaan kuin vanhempansa, vaikka toki niitä opittuja malleja voi myös oppia kyseenalaistamaan. 🙂
Esim. meidän perheessä ei koskaan priorisoitu merkkivaatteisiin, eikä mulle oo jäänyt mieleen, että lapsuudessa olisi hehkutettu mitään merkkejä (okei, ehkä tupperwarea), joten en oo koskaan saanut sellaista esimerkkiä, että merkkivaatteet on jotenkin parempia tai tavoite. Vanhempia ei kiinnostanut ne asiat, joten itsekään en siihen oppinut. Toisaalta äiti käytti aina Lancomen ripsaria (jota oon siksi itsekin jossain vaiheessa käyttänyt), joten siihen liittyvä positiivinen assosiaatio lienee suurin syy, miksi itsekin tykkään siitä merkistä kovasti. 😀
Noniiiin! Nyt vihdoin pääsin itsekin kommentoimaan! Tää oli meinaan sen verran mahtava postaus 🙂 Mä olin meinaan juuri sellainen sokea brändiuskovainen, apua. Laitoin rahaa merkkiin, koska noh, merkki. En tullut edes ajatelleeksi, että se saattoi olla samaa rytkyä kuin H&M:n merkittömät. Ajattelin, että brändin on pakko olla hintansa arvoista ja saatoin valita vaatteeni nimenomaan sen perusteella, vaikka vaihtoehtoja oli. Maksoin helposti kaksin, jopa kolminkertaisen hinnan. Voi kuinka pilvilinna sitten romahti, kun lopetin muotibloggaamisen ja opettelin elämään ympäristöystävällisemmin. Suurin osa merkkivaatteistani oli samaa materiaalia ja tehty samassa paikassa kuin moni peruskaupan vaate, ainoana erona oli logo ja sekös vitutti. Vaatteet menivät kyllä hyvin kaupaksi, ei siinä mitään. Myöhemmin myin myös kaikki laukkuni ja vielä isomman osan vaatteistani, koska en laittanut niille enää samanlaista arvoa. Nykypäivänä kulutan rahaani kirppareilla materiaali mielessä, ihan sama mitä merkkiä ja kenen tekemää. Opin kyllä kantapään kautta, ettei raha tuo tyyliä tai laatua elämään, ellei sitä osaa käyttää oikein 🙂
Mahtava teksti ja tärkeä puheenaihe, kiitos siitä 🙂
Hyviä pointteja! Sen verran haluaisin vielä kommentoida ohi aiheen ja aivan myöhässä, että brändäyshän on kaikkialla, ja myös ne "hyvät firmat" brändää tuotteitaan ja itseään. Taisit tarkoittaa tässä pääasiassa merkkituotteita, mutta mulle tuli lukiessa mieleen, että brändätä voi tosi monella eri tavalla. Jotkut firmat keskittyvät brändäämään tarjoamalla mielikuvia luksuksesta tai ylivoimaisuudesta, jota ei tavan käytössä loppujen lopuksi huomaa muuten kuin omassa päässä. Toisaalta olen ollut viime aikoina aivan fiiliksissä Partioaitan markkinointitavasta ja siitä, kuinka vakavissaan he haluavat brändäytyä asiantuntijuudella, laadulla ja yhteisöllisellä palvelulla. Vaikka kuluttajana olenkin haltioissani saamastani palvelusta ja lisäarvosta, on firman lopputavoite lopulta sama: parantaa myyntiä ja omaa markkina-asemaa. Siinä mielessä brändit ovat jotenkin pirullisia: tavallaan totta mutta sitten kuitenkin strategista laskelmointia tuloksen parantamiseksi. Ja sitten kuitenkin joidenkin firmojen tarjonnan voi allekirjoittaa, toisia taas ei niinkään.
Kaiken ei-asiaan liittyvän jälkeen tunnustan heti, että olen varsin brändiuskollinen. Jotkut merkit vain puhuttelevat (kas hei Artek!), ja sitten pitää vain keksiä perustelut sille rahan hassaamiselle. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka välillä tarkastelisi omia brändisuhteitaan vähän kriittisemminkin, joten kiitos tästä tekstistä ja muistutuksesta! 😀
Tosi hyvä postauksen aihe! Tässä taannoin olin etsimässä itselleni sellaisia kävelyyn sopivia lenkkareita, vihaan kaikenmaailman merkkikenkäjuttuja. Mun huomion kiinnitti pari nuorta tyttöö jotka oli kokeilemassa kenkiä siinä mun vieressä ja ne keskusteli tosi kummallisesti aiheesta. Toinen niistä oli, että hän sai niistä hänen siinä jalkaansa mallailemista kengistä (Air maxeista) rakkuloita, siinä toinen kaveri sano sitten siihen, et joo mäki sain niistä ekoista mut sit niist toisista ei tullu nii pahoi. Oli ihan super lähellä et oisin huomauttanu et rakkaat lapset kengät pitää ostaa oman jalan mukaan ja jos niistä saa rakkuloita, se ei oo hyvä vaikka oiski mitkä maailman merkkikengät (saati kun niistä maksaa satasia). Olin jopa vähän järkyttynyt. Itse päädyin kuitenkin sitten Niken Free Run -kenkiin (kävin just tarkistamassa). Nämä oli hyvät, kevyet jne, siksi ne valitsin. Seuraavana päivänä näin kavereita ja en edes ollut kiinnittänyt huomiota, mutta kahdella heistä oli samat kengät, he olivat et ai säkin oot nyt ostanu Noi. En ees tiennyt näilläkään olevan minkään maailman merkitystä. Oon kai nyt sit ainakin tällä kertaa jotenkin vahingossa "cool", vaikka sitä yritinkin välttää 😀 Oikeestaan ihan ihanaa etten jaksa välittää kaiken maailman kenkätrendeistä.