Ylpeästi kalkkilaivan kapteeni – Ajatuksia aurinkotietoisuudesta

Aurinkoisina kesäpäivinä meidän pihanurmi on täynnä aurinkotuoleissa ja piknikpeitteillä loikoilevia ihmisiä. Katselen niitä ikkunasta ja harmittelen, etten vieläkään oo saanut ostettua uusia aurinkolaseja. Vanhoista katkesi sanka. Tai ole ne linssit muutenkin jo ihan skraadeilla.

Eipä sillä, että tänä kesänä aurinkoa olisi muutenkaan kovin paljoa näkynyt. Korkeintaan kahden käden sormin laskettava määrä.

Mä en oo ruskettunut tänä kesänä ollenkaan.

Oon pikkusen kade niille, jotka on.

”Monesti luullaan, että rusketus on terveellistä tai että se suojaa ihosyövältä. Rusketus on kuitenkin osoitus auringon ultraviolettisäteilyvahingosta ja siitä, että iho yrittää suojata itseään. Rusketus ei siis ole terveellistä ihmiselle.” – Allergia- ja astmaliitto

…tai no, ehkä sittenkin parempi näin.

Suomalaiset ovat auringonpalvojakansaa. Pakkohan sitä on olla, kun sitä nautintoa on niin lyhyen ajan vuodessa. Lyhyt kesä, eikä sekään aina kovin hyvä. Talvella ehkä joku lyhyt etelänmatka, ei aina sitäkään.

Ja silloin kun sitä aurinko sitten saa, sitä pitää ottaa kerralla mahdollisimman paljon, että jaksaa taas loppuajan sateessa ja pimeydessä. Aurinkomaahan mennessä ollaan valkoisia, palatessa sitten punaisia makkaroita. Että kaikki näkee, miten on saatu nauttia auringosta. Punainenkin rusketus on ihailtavaa, aurinkokylvyt saavutus, palaminen kaikkia huvittava vertailuaihe.

Mäkin haluaisin olla auringonpalvoja, nauttia jokaisesta säteestä ja imeä itseni täyteen valoa ja lämpöä.

Nautinkin, ainakin sen verran mitä pystyn.

Mun iho vaan on ihan omiaan ihosyövälle.

”Auringon UV-säteilyltä suojautuminen on erityisen tärkeää lapsille ja vaaleaihoisille, punatukkaisille ja pisamaisille (ihotyypit I ja II).” – Säteilyturvakeskus

Oon lähestulkoon oppikirjaesimerkki tästä riskiryhmästä.

Mulla on sekä punatukkaisen hiukset että vaalea, pisamainen, helposti palava iho – jossa on tosi paljon luomia. Ja uusia tulee. Hyvänlaatuisia, mutta mistäs sitä koskaan tietää, milloin joku niistä ottaa nokkiinsa. Ja myös se runsasluomisuus lisää ihosyövän riskiä.

Alkukesästä leikattiin taas yksi häiritsevän isoksi kasvanut luomi pois, mutta tuntui, että muut luomet riemastuivat ja saivat siitä itselleen kasvuenergiaa. Ilmestyi uusia ja muutama pienempi kasvoi. Mä en kaikista luomistani eroon pääse.

Oireettomia, pieniä pigmenttiluomia ei poisteta varmuuden vuoksi edes runsasluomiselta henkilöltä. Tai voidaan poistaa jos ne häiritsevät elämistä – multa on otettu pois yhteensä kolme, koska ne olivat ulkonevia ja isoja, ja vaikeissa kohdissa. Mutta jos ne eivät ole muuten epäilyttäviä, niitä ei tutkita sen enempää. Poikkeavan näköiset tai voimakkaasti kasvavat luomet lähetettäisiin leikkauksen jälkeen patologille mikroskooppitutkimukseen.

Kaikkia syöpiä ei voi ennaltaehkäistä tai tarkkailla helposti. Ihosyöpää voi.

Toistuva palaminen lisää riskiä sairastua pahanlaatuiseen melanoomaan. Siksi en haluaisi palaa enää ikinä uudestaan. Oon palanut aiemmin, pahin taisi vuonna 2013 silloin interraililla Barcelonassa. Ja joskus käy pienempiä vahinkoja, kun ei aina jaksa muistaa välittää tai ei osaa arvioida.

Tiedän, että päivettyminen näyttäisi hyvältä myös mun iholla.

Oon mä sen nähnyt. Se saa ihon näyttämään terveemmältäkin, silloin kaikki finnit ei loista punaisina liikennevaloina vastaantulijoille.

Mutta mun iho vaatii ruskettuakseen aika paljon aurinkoa, enkä mä halua palaa.

UV-säteilyltä suojautumisen tarve alkaa jo 3-indeksistä, ja se ei yleensä vaadi paljoa. Ei se vaadi edes kovin lämmintä päivää, ja pilviselläkin säällä voi olla voimakas UV-säteily. Se oli asia, jota en oikeastaan ennen tiennyt.

Aurinkovoidetta pitäisi levittää jatkuvasti, jos haluaisi siten suojautua kunnolla. Parhaiten toimii säteilyltä suojaavat vaatteet, mutta nekään ei ole ihan aukoton ratkaisu. Varjossa hengailu kuulema kannattaa.

Oon mä nää riskit ennenkin tuntenut. Ainakin sinänsä. Nyt vaan oon jotenkin tullut oikeasti tietoiseksi niistä. Tää on sellainen aihe, joka vaatii jonkun verran perehtymistä, että tietäisi, mikä oikeasti toimii ja suojaa ja mikä on vain legendaa.

Oikeastaan lähes kaikki ihmiset tietävät, että UV-säteily lisää ihosyövän riskiä, mutta tieto ei muuta käyttäytymistä.

Ruskettuminen ja auringossa kelliskely katsotaan siis tärkeämmäksi kuin mahdolliset terveyshaitat. Näin on tän artikkelin mukaan todettu Säteilyturvakeskuksen kyselytutkimuksessa.

Veikkaan, että mullakin tän tietoisuuden – tai oikeammin sen mukaan käyttäytymisen – käynnisti kunnolla vasta se, kun eräällä tutulla lähipiirissä todettiin ihosyöpä. Kai se on niin, että jos asiaan ei omassa elämässä ole mitään kosketuspintaa, tuntuu luonnostaan, että ei se tule koskaan koskettamaankaan.

Melanooma (ihosyövistä vakavin) on Suomessa nopeimmin yleistyvä syöpä.

Ihosyöpiä voi ehkäistä välttämällä palamista, erityisesti nuorena. Ja runsasluomisen, auringossa helposti punoittavan henkilön on syytä välttää auringon UV-säteilyä myös aikuisena. Solariumin kosmeettista käyttöä ei suositella lainkaan alle 18-vuotiaille eikä riskiryhmiin kuuluville.

Ei siis solariumia tai aurinkokylpyjä mulle. Purkista tai tuubista levitetty feikkirusketuskaan ei oikein oo mun juttu.

Eipä siis jää paljon muita vaihtoehtoja, kuin olla vaan ylpeästi kalkkinaama.

Ja pitää sitä ihoansa tarkasti silmällä.

Ei sillä, ettenkö aikoisi silti auringosta nauttia. Tiedostetulla kohtuudella kuitenkin, ja korkeiden UV-indeksien keskellä erityisellä varovaisuudella.

Turha sitä on kuitenkaan jatkuvassa pelossakaan elää, ei siinä olisi mitään mieltä.

Eikä aurinkoa ole yleensä syytä mitenkään hermoheikkona vältellä. Pitää vaan pitää järki mukana ja tiedostaa riskit. On siinä auringossa kuitenkin hyviäkin puolia. Ilta-aurinko on mun lemppari, sen valossa saa ihania kuvia.

Muistan kuinka ala-asteikäisenä oltiin viikko Italiassa joukkuvoimistelun esitysmatkalla. Oli tosi lämpimät säät, ja äiti rasvasi mua siellä tosi ahkerasti aurinkorasvalla.


Lopputuloksena olin reissusta palatessani vielä valkoisempi, kuin mitä silloin sinne lähtiessäni. 

Silloin se ehkä oli rasittavaa, mutta nykyään sitä osaa arvostaa.

Täällä Tampereella ei kyllä ainakaan aurinko paljon vaivaa, kun joka päivä vaan sataa….. Ja kesä kun taittuu syksyyn, niin laskee ne UV-indeksienkin tasot siinä valon samalla vähetessä. Varmaan olisi ollut parempi kirjoittaa tästä kesän alussa. 🙂

Kuinka tietoinen sinä olet auringosta ja UV-säteilystä? Miten yleensä suojaudut säteilyltä, vai suojaudutko ylipäätänsä mitenkään? 

Vai oonko mä ainoa tän ikäinen, joka tätä ajattelee?

Aiheesta lisää mm.:

• Euromelanooma kampanja 2017 – Allergia- ja Astmaliitto
• Suojaudu auringolta oikein – Säteilyturvakeskus
• Arvaamaton aurinko – Syöpäjärjestöt
• Tunne syöpäriskit – Elämä ilman syöpää
• Aurinkotietoisuus – Laser Tilkka