Hei, ollaanko me tavattu ennen?
Jos ei niin moi, mä oon Helmi! Oon 22-vee maisterivaiheen arkkitehtiopiskelija, intohimoinen tee-se-itse-käsityöharrastelija ja sivuduunina valokuvaaja-yrittäjä. Ja sitten vielä bloggaaja.
Oon jumissa Tampereella mun rakkaan kakslahkeisen kanssa (okei ei oo paha jumi, Tampere on ihana), teen liikaa töitä ja pitkää viikkoa ja sisustan hitaasti meidän pientä kolmiota. Rakastan kissoja, outoja kaktuksia ja makeita leivonnaisia.
Mä sain kunnian olla Indiedaysin tämän viikon Viikon bloggaaja. Kiitos siitä! Tää lienee isoin minkäänlainen tunnustus koko mun yli viisivuotisen blogiuran aikana.
Vastailen tässä postauksessa muutamiin kysymyksiin bloggaamiseen ja itseeni liittyen!
Mistä blogisi nimi on tullut?
Aikoinaan blogin nimi oli ”Pieni varpunen”, ja ihan alussa se kerkesi olla hetken ”Suomalainen kolibri”. Kai mä tunsin olevani niin kovin runollinen silloin. Jossain vaiheessa siinä blogin mukana kasvaessani alkoi ihan kauheasti häiritä, ettei blogin nimi oikeastaan kuvannut mua mitenkään.
Nykyinen nimi Helmihytti tulee etu- ja sukunimestäni. Se oli mun mielestä kiva sanaleikki kirjoittaa ne yhteen, kun kummatkin nimet nyt kerran sattuu tarkoittamaan muutakin kuin vain nimiä. On tuo joskus väärinkin luettu, ”helmitytti”:nä ainakin. 😀
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Mä kirjoitin koko yläasteen päiväkirjoja, mutta lukioon siirtyessä se jäi. Ensimmäinen blogini taisi olla yksityinen runoblogi, jonne vuodatin kavereiden nähtäville sellaisia ah-niin-taiteellisia sydänverta vuotavia tekstejä. Sitten silloin viisi ja puoli vuotta sitten lukion toisen vuiden joululomalla päädyin tylsistykseni keskellä selailemaan blogeja. Tykästyin siihen ideaan itsekin, ja siitä nopeasti innostuvana tartuin tuumasta toimeen.
Mikä on parasta bloggaamisessa? Entä haastavinta?
En mä oikein tiedä, mikä yksittäinen asia olisi parasta. Jotenkin tästä on vaan tullut tosi tärkeä juttu ihan kokonaisuudessaan. Tykkään kaikesta siitä tekemisestä mikä tähän liittyy: nautin valokuvauksesta, niiden kuvien muokkaamisesta, kirjoittamisesta, sivujen ylläpitämisestä, vuorovaikutuksesta. Ja yhteisöllisyydestä, sitä voisi olla enemmänkin.
Haastaviakin puolia löytyy useita, toisistaan paljon poikkeavia:
- Henkilökohtaisesti suurin haaste mulle on ajanhallinta. Saada postaukset valmiiksi ja julkaistua ilman loputonta tarkistusta, puunausta ja jahkailua! Tää on mun kompastuskivi.
- Toinen haasteeksi kokemani asia on se, jos ei satu olemaan bloggaavia kavereita – ainakaan samalla paikkakunnalla. Bloggaavien kavereiden kanssa voi tehdä yhteistyötä, jakaa ajatuksia ja mietteitä, ja kuvailla puolin ja toisin. Niiden puute on haaste.
- Aina ajoittain ilmenevät vaikeimmat haasteet liittyvät yleensä tekniikkaan, ulkoasun koodeihin tai vaikka kuvapalvelimiin.
Just nyt mulla on haasteita juurikin kuvapalvelimien kanssa, joiden takia mun joistain vanhoista postauksista on kadonnut kuvat näkyvistä. Syynä tähän on Photobucket, jota kautta aikoinaan latasin kuvat blogiin. Se on muuttanut nyt jotain sääntöjään ja vaatii yhtäkkiä upgradeusta ja 400 dollarin vuosimaksua siitä, että kuvat tulisivat taas näkyviin. Siis ihan kiristystä tommonen! Toisin sanoen pitäisi käydä kaikki vanhat postaukset läpi ja ladata kaikki puuttuvat kuvat uudelleen, mistä on tosi iso vaiva. Aaargh…
Pahoittelut siis jos joku koittaa jotain yli kolme vuotta vanhoja postauksia selailla, niissä ei tällä hetkellä näy kaikissa kuvia!
Paljasta kolme blogi- ja Instagram-suosikkiasi! Mistä pidät niissä?
Seuraan hyvin vähän blogeja säännöllisesti, yleensä vaan selaan Indiedaysin sivulta ja Facebookin blogiryhmistä juttuja ja klikkailen mielenkiintoiselta vaikuttavia. Mutta muun muassa nämä ovat kestosuosikkeja:
- Aamukahvilla – inspiroivia juttuja ja hyvää fiilistä, luonnonläheinen tunnelma ja upeita kuvia.
- Lack of colour – ihana tyyli ja kauniita kuvia, vaikka eniten iskeekin diy-vinkit, silloin kun niitä tulee.
- The Little Village – niin paljon hyvä diy-vinkkejä!
Instagramissa seuraan jostain syystä aika paljon (venäläisiä) taiteilijoita, sarjakuvapiirtäjiä ja suomalaisia luontokuvaajia. Lemppareita näistä on mm.:
Oho no siinä tuli viisi. Omalla tavallaan inspiroivia jokainen. Viimeinen listassa on viimeisin löytö, ja instastooreista lempparit tekee kpunkka- ja instachaaz.
Itse löydyn instasta nimimerkillä @helmihytti
Mikä on hauskin muistosi bloggaamiseen liittyen?
Mut kutsuttiin about kolme vuotta sitten Visualistipäiville osallistumaan bloggaajien ”talk-show”-ohjelmanumeroon. Siis minä, joka pidän ihan pikkuista ja suht tuntematonta blogia, siellä paaaljon tunnetumpien bloggaajien joukossa! Mitä ihmettä! Olin niin otettu siitä kutsusta, ja oon edelleen! Se oli muutenkin tosi hauska päivä, ja ensimmäinen mitenkään blogeihin liittyvä tapahtuma missä oon ollut. Muistelen lämmöllä.
Jos pitäisi valita yksi suosikki omista postauksistasi, mikä se olisi?
Genrenä tykkään erityisesti kaikista diy-postauksista, mutta niistä poiketen suosikiksi voisi nostaa postauksen
”Kuka sopii arkkitehdiksi?”
Se on varmaan blogini kommentoiduin postaus, jonne löytää tasaisin väliajoin uusia ihmisiä.
Kirjoitin kyseisen postauksen aikoinaan fuksivuoden keväällä, pääsykokeiden kulkua muistellen ja omiin siihen astisiin kokemuksiin pohjaten. Vuosien saatossa on käynyt ilmi, että tuosta postauksesta on ollut apua tosi monelle arkkitehdiksi hakemista harkitsevalle tai hakujen kanssa kamppailevalle.
Tuota postausta kommentoidaan edelleen tasaisin väliajoin, ja kysymykset ovat usein aika vaikeita vastata. Mutta ymmärrän hyvin, miksi niitä kysytään. Oon itse ollut joskus siinä samassa tilanteessa, googlettanut tietoa ja käytännön kokemuksia siitä, millaista arkkitehtuurin opiskelu on, tai työelämä. Ja eipä sitä tietoa paljoa löytynyt. Ilmeisesti mun postauksesta ja vastauksista on ollut joillekin hyötyä paljon enemmän, kuin mitä koskaan sitä kirjoittaessani osasin kuvitella.
Mitä arvostat muissa ihmisissä?
Rehellisyyttä, avoimuutta, heittäytymiskykyä ja huumorintajua. Ajattelevaisuutta, myötätunnon ja kuuntelun taitoa.
Mikä on elämäsi paras päätös?
Mitään hirveän suuria päätöksiä ei tule mieleen, joten sanotaan vaikka se, kun päätin kandivuoden jälkeen pitää opinnoista välivuoden töissä. Oon oppinut tän vuoden aikana tästä alasta niin paljon, etten olisi etukäteen edes osannut arvata.
Outo tapa, josta moni ei tiedä:
Mulla kestää töistä kotiin päästyä alle minuutti, että farkut ja rintsikat on lentänyt nurkkaan ja muuttunu kotilöhövaatteiksi.
Niin ja nypin joskus kainalokarvat pinseteillä.
Asia, josta pidän itsessäni:
Avoimuus ja rehellisyys. Ja nyt nää kesäpisamat!
Jatka lausetta:
Nolottaa myöntää, mutta…
…mua kiinnostaa kamalasti erilaiset tosi-tv-konseptit. Erityisesti se ihmisten käytös niissä ja se, mikä on käsikirjoitettua ja mikä ei. Teininä leikittelin ajatuksella, millaista olisi osallistu BB-taloon. Vanhemmat oli aika kauhuissaan. 😀 En ehkä sentään, oon liian kiltti ja tylsä että edes otettaisiin mukaan. Mut parasta aivojen nollaamista on Temptation island ja Kardashianit! Ne on mun salainen pahe.
Vapaa-ajallani…
…niin mikä vapaa-aika? Se aika kun nukutaan?
Haluaisin oppia…
…urheilemaan uudestaan. Tää taitaa sopia myös kohtaan ”nolottaa myöntää”, mutta en ole harrastanut säännöllistä liikuntaa yli vuoteen, perus arkiliikuntaa lukuunottamatta. Pitäisi sen kanssa päästä taas alkuun, mutta kauheesti löytyy aina muuta tekemistä…
Kun kukaan ei näe…
…saatan syödä leipoessa ison osan taikinasta sellaisenaan. Sitten ihmetellään, miten siitä kakusta tulikin niin pieni… 😀
10 vuoden kuluttua…
…oon vaihtanut työjuhta-rooleja mieheni kanssa ja paennut aikaisia aamuherätyksiä varhaiseläkkeelle oman elämäni taiteilijaksi, eli tekemään kaikkea sitä mitä nytkin haluaisin tehdä, jos riittäisi aikaa. Jaloissa pyörii ainakin kaksi kissaa ja kaktuksia.
Tai ainakin oon saanut arkkitehdin paperit, oon todennäköisesti asuntolainavelallinen, keskellä ruuhkavuosia ja vielä tuplasti kiireisempi kuin nykyään. Tai sitten ollaan karattu Suomen kylmyyttä johonkin lämpimään maahan jossa voi työskennellään napatanssijana. Mistäs sitä tietää. 😉
Nää vikat lauseen jatkamiskysymykset olivat hauskoja. 😀 Uskallatko paljastaa, mitä itse niihin vastaisit? Ei nolota myöntää, että olisi hauska kuulla!
Ps. Tätä blogia pystyy seuraamaan mm. Bloggerissa, Facebookissa ja Bloglovinissa ja Blogit.fissä!
12 Responses
Mun on pakko kehua, että tää on kyllä yksi parhaista blogeista mitä luen tällä hetkellä. Tää on samaan aikaan niin taiteellinen ja inspiroiva. Itse oon kans taiteilijasielu ja mietin vaan kateellisena että jaksaisimpa mäkin askarella ja valokuvata yhtä paljon kuin sä.
Sit mua kiinnostais kuulla vähän sun työpaikasta (vai ootko jo jatkanut opintoja). Mitä kaikkea pääsit tekemään siellä ja sun päivärutiineista siellä? 🙂
Kiitos paljon Suzki ihanista sanoista! <3 Toi on just sitä mitä haen, siis että muut saisi tästä irti inspistä! <3 Ja oi, en mäkään aina jaksa. Tulee sellaisia suvantovaiheita, joiden vuoksi isommissa projekteissa voikin kestää aika pitkään. 😀
Nyt kyllä kysyit hyvään saumaan! Oon just miettinyt, että voisin tehdä joku päivä tässä lähiviikkojen aikana sellaisen "my day"-postauksen siitä, millainen mun normaali arkipäivä ja työpäivä arkkitehtitoimistossa. Toki nyt on kesä ja hiljaisempaa, mutta varmaan se jotain kertoo. 🙂 Syksyllä tää viikkorytmi vähän muuttuu, kun jatkan opintoja ja teen samalla töitä osaviikkoisena.
Joo se olisi mahtavaaa!
Olipa kiva, että pääsit kuukauden bloggaajaksi, en olisi muuten tätä blogia löytänytkään 🙂 Jään ehdottomasti seurailemaan jatkossakin 🙂
https://veeramatilda.blogspot.fi/
Kiitos paljon Veera! 🙂 Ihana kuulla että tykkäsit, tervetuloa mukaan! <3 Just sattumalta eksyin tänään sun blogiin Facebookin blogiryhmän kautta, toi sun viimeisin postaus oli tosi puhutteleva, hyvää pohdintaa noin henkilökohtaisesta aiheesta!
Hauska postaus, kiitos 🙂 Ja hienoa, että pääsit viikon bloggaajaksi!
Allekirjoitan täysin nuo bloggauksen haasteet! Juuri valittelin bloggaajakaverilleni Anniinalle, että kuvista tulee huonoja itselaukaisimella. Hän kun on kesän eri paikkakunnalla, niin yhteiset kuvaussessiot ei onnistu. 😀 Ajanhallinta ja koodaus aiheuttavat ajoittain myös haasteita.
– Milja / getthetoolboxblog.com
Kiitos Milja! 🙂 Joo niinpä! Itselaukaisenkuvailut ei oo kivaa, mutta joskus sekin helpompaa kuin kuvata sellaisen kaverin kaa, joka ei osaa tai tykkää kuvata. :') Ei oo helppoa, tää osaa olla haastava harrastus, jos kaiken tekee yksin. Teillä on kyllä tosi mukava blogi!
Jep! 😀 Tuo on kyllä totta, että on ikävä rasittaa kuvaussessioilla kaveria, joka ei yhtään tykkää kuvaamisesta. Kiitos Helmi 🙂
Mukavaa nähdä että sait tällaisen tunnustuksen blogistasi 🙂
Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden ajan, ja tosiasiassa "Kuka sopii arkkitehdiksi" ja "Arkkitehdin iholla" -juttusi vaikuttivat siihen, että lukion jälkeen päädyin hakemaan arkkitehdiksi. No, kaksi kertaa siihen vaadittiin, mutta viikko sitten tuli tieto että Tampere odottaa syksyllä!
Kiitos hirmuisesti tämän blogin pitämisestä, ja toivon sinun jatkavan tätä vastaisuudessakin!
Kiitos Onni! Upeeta kuulla, että niistä oikeesti on ollut iloa! Ja hei paljon onnea, superhienoa kuulla että oot päässyt tänne opiskelemaan!! 😀 Tervetuloa Tampereelle!
Kiitos kaunokki. Ihanasti kirjoitettu. Vasta nyt löysin tämän 🙂
<3 En kyllä edes odottanut että kukaan löytäisi, mutta kiva kun löysit! 😀