DIY – Wieniläistuolien entisöinti vaihe vaiheelta

Hyvää kannattaa odottaa. 

Se on periaate, jolla meidän kodin sisustaminen etenee. Osin kyllä ihan budjetin rajojen vaatimusten takia, mutta silti.

Meidän keittiönpöytä odotti sopivia tuoleja ainakin vuoden päivät. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja mallailin niitä ideoita täällä blogissakin. Mutta loppupeleissä mun visio oli aika tarkka. Vahtasin pitkään tori.fista wieniläistuoleja, mutta niitä ei Pirkanmaalla juurikaan ollut tarjolla.

Meillä oli tarve kahdelle tuolille. 

Mutta kun sopivaa settiä ei alkanut kuulua, turhauduin ja laitoin viestiä yhdelle paikalliselle myyjälle. Hänellä oli ollut yksi yksittäinen tuoli myynnissä jo pidemmän aikaa, ja ajattelin taipua ostamaan ne kaksi tuolia erikseen. Yllätykseksi myyjä vastasi, että oikeastaan hänellä oli sen yhden tuolin lisäksi kaksi muutakin vastaavaa tuolia myytävänä!

Viimeinkin tärppäsi! Mentiin katsomaan niitä tuoleja, ja ostin lopulta kaikki kolme 110 hintaan. Se oli meidän mielestä ihan kohtuullinen hinta, jos vertaa siihen, mihin hintaan näitä ehjinä muutoin myydään. Ja oon aika huono tinkimään, kun olin käytännössä jo päättänyt ne ostaa.

Tuolien ikä näkyi, vaikkei sitä tarkkaan tiedettykään. Niissä oli paljon korjattavaa, ennen kuin sopivat käyttöön. Teräviä halkeamia, paljon pintakulumaa, jalat epätukevasti kiinni ja klenkkuvat. Osa ruuveista kadonnut tai korvattu nauloilla, kummallisia amatööriratkaisuja. Vaneri-istuimet ratisivat pelottavasti – yhdessä tuolissa se oli alkuperäinen, kahdessa ilmeisesti aikojen saatossa hajonnut ja vaihdettu. Yhtälailla naarmuisia ja tahraisia kaikki.

Pelkällä pienellä pintasiistimisellä ei tästä siis selvitty.

Onneksi mä olin juuri aloittanut kevääni huonekalujen entisöintikurssilla. Sain sieltä paljon apua tän projektin kanssa. Yllä näkyvissä kuvissa ovat tuolit ennen korjausta. Paljon edustavammat kuvat, kuin mitä se tilanne oikeasti oli.

1. Vanhojen lakkojen ja petsien poistaminen

Eniten aikaa vievä homma näin kolmen tuolin kohdalla oli se kaikkien tuolien vanhojen pintamateriaalien poistaminen.

Käytännössä välineitä olivat sikli ja eri karheustason hiomapaperit. Ensin siklattiin pois pahimmat, sen jälkeen hiottiin kerros kerrokselta karheammasta hienompaan.

2. Tuolin halkeamien korjaaminen viilulla ja liimalla

Näistä tuoleista löytyi pahoja, ilmeisesti iän ja kuivumisen aiheuttamia halkeamia. Kaarevat selkänojat ja jalkojen tukirenkaat olivat antaneet joistain kohti periksi, ja niistä sojotti teräviä kohtia.

Mä jotenkin ajattelin, että ne pystyisi jollain keinoin taivuttamaan takaisin paikoilleen. Mutta ei se toiminutkaan ihan niin.

Odottamaton mutta hyväksi osoittautunut ratkaisu oli tunkea halkeamien väliin viilua ja liimaa. Sen annettiin kuivua, ja sitten hiottiin tasaiseksi. Isoimpaan halkeamaan laitettiin viilun ja liiman lisäksi isompi puupala.

Se näihin korjailuihin (ja jalkojen kiinnittämiseen) käytetty liima oli kyllä mielenkiintoista. Sellaista perinteisät ”kuumaliimaa” (ihan eri ainetta kuin ne mitä nykyään ammutaan kuumaliimapyssyistä), jota meidän entisöintitunnin ohjaaja keitteli. Se haisi pahemmalta kuin tujusti tuoksahtava sukkahiki.

Täysin näkymättömiä näistä ei tullut. Se olisi ollut mahdollista, mutta en jaksanut ihan niin tarkkaan syynätä, kun projekti oli muutenkin pitkä. Lopputulos oli riittävän siisti ja virheet huomaamattomia, eikä kukaan ainakaan enää raapaise niihin itseään.

3. Tuolinjalkojen uudelleen kiinnitys

Jalkojen pahin ongelma oli se, että niitä oli joku aikaisempi omistaja yrittänyt joskus kotikeinoin korjailla. Jostain puuttui pultti ja jostain ruuvi, joku ruuvi oli korvattu kolmella naulalla. Vaati aika taiteilua saada vanhat ruuvit irti ja takaisin tukevammin paikoilleen.

Lähes kaikki alkuperäiset ruuvit olivat käyttökelpoisia, niissä oli jengat vaikka vähän ruostetta näkyikin. Puuttuvien ja rikkinäisten tilalle löytyi sellaisesta sälälaatikosta korvaavat vanhat tilalle. Ainoastaan yksi pultti ja mutteri piti käydä hakemassa rautakaupasta, ja tyytyä koristeellisen vanhanaikaisen sijasta nykyaikaiseen versioon.

Ruuvien kiinnittämisen lisäksi jalat liimattiin uudelleen kiinni istuinkehään. Kuivumisen jälkeen testailtiin, klenkkaavatko ne vielä tasaisella seistessään. Kyllä ne vähän. Tasoitettiin jalat hiomakoneella, vaikka käytännössä pienen epätasaisuuden saa korjattu vaikka kalustetassuilla.

4. Tuolin vaneri-istuinlevyjen uusiminen

Tuolien istuimet menivät kokonaan vaihtoon, ne olivat liian huonossa kunnossa. Päätin tehdä uusiin istuimiin alkuperäisen tuolin tapaan reikäkuvioinnin, mutta eri kuviolla. En oo koskaan perustanut tähtikuviosta, joten en halunnut toistaa vanhaa.

Istuimet ovat 4mm koivuvaneria, ja niiden leikkaus ja reikäkuviointi tehtiin laserleikkurilla.

Suunnittelin uuden kuvion Adobe Illustratorilla, koska laserleikkuri osaa lukea sen tiedostomuotoa (kuten talvella joulukoristeita tehdessä kerroin). Kyseisessä ohjelmassa on myös sellainen kaleidoskooppi-toiminto, josta oli kivasti apua symmetrian kanssa. Kuviosta tuli vähän lumihiutalemainen, sopivan ”liikaa mitään esittämätön”.

Istuimista tuli sopivan kokoiset ja näköiset, ja ne liimattiin runkoihinsa kiinni pajalla. Taisi kuitenkin käydä niin, etteivät puristimet ollut liimatessa tasaisesti tiukalla, koska istuimet irtosivat liimoistaan kotiinkuljetuksen jälkeen viimeistään sitten, kun niiden päälle istui. Levyt pysyvät korkeuden reunojen vuoksi paikoillaan ilman kiinnitystäkin, mutta varmaan pitää ottaa jossain vaiheessa ottaa tuo liimausyritys uusiksi.

5. Pintakäsittely eli petsaus ja lakkaus

Maali on jostain syystä vähän kuin kirosana entisöijien keskuudessa. Se tuli selväksi kun mietin ääneen, miten hoitaisin sävytyksen, kun haluan tuoleista mustat. Niinpä näiden tuolien pintavärjäykseen käytettiin petsiä.

Kuten alkuperäinen idea oli, kahteen tuoliin laitettiin reilut kaksi kerrosta mustaa petsiä (se taittaa ruskeaan tietyssä valossa). Poikettiin kaavasta kolmannen kohdalla, ja tehtiin siitä tummahkon ruskea.

Tuolien puu ovat jonkinlaista pyökkiä, jossa on aika voimakas oma kuvionsa ja sävyvaihtelunsa. Se tulee jonkin verran esiin sieltä petsikerrosten alta, mutta ei häiritsevästi. Koska istuimet ovat koivua, petsi käyttäytyi niissä eri tavalla kuin tuolin muissa osissa. Petsikerroksista piti tehdä aika vahvat (toisin kuin ollaan aikaisemmin petsin kanssa tehty), jotta istuimet ja runko sopivat saumattomasti yhteen.

Päälle laitettiin monta kerrosta mattasävyistä lakkaa, jotta tuolit kestäisivät elämisen kolhuja.

Vinkki!  Kodin suojaaminen sotkuilta on tosi oleellista niin maalatessa, petsatessa kuin lakatessa. Toi tommonen kuvassa näkyvä muovisuoja on tosi kätevä: sitä levittää helposti lattiaan, seinille ja huonekalujen ympärille ja kiinnittää vaikka maalarinteipillä. Me löydettiin Bauhausista Mako -merkkistä suojamuovia, joka maksoi pari euroa ja kokonsa puolesta peittäisi alleen vaikka kokonaisen pienen yksiön.

Valmiit wieniläistuolit

Tuoleista tuli just niin hyvät kuin olisi voinut kuvitella, amatöörin käsin mutta hyvillä ohjeistuksilla.

Ihan äkkiä en uudestaan lähtisi entisöimään kolmea tuolia kerralla, tuntui että homma ei lopu ikinä! Mutta toisaalta ne oli kyllä pakko tehdä kaikki kerralla. Näin lopputulos oli kaikissa samanlainen ja kaikki ylipäätänsä tuli valmiiksi. Muuten olisi ollut se riski, että yhden tuolin valmistuttua muut olisivat jääneet pitkäksi aikaa odottamaan vuoroaan…

Sellaiset tuolit meidän vanhasta ompelukoneesta tekemä keittiön pöytä ja hyllystydeemi saivat kaverikseen! Kolmas hengaa tällä hetkellä mun työhuoneessa, kunnes sinne saa jonkun kunnollisen työtuolin.

Iskeekö wieniläistuolit sun makuun? Uskaltaisitko itse lähteä vastaavaan korjausprojektiin?

Jos teet jostain jonkun elämää nähneen huonekalulöydön, tai jos peränurkasta löytyy joku risa perintökalleus: ota ohjat omiin käsiisi ja suuntaa entisöintikurssille! Tai sitten voit luottaa ammattilaiseen, kuten itse ajattelin meidän Mademoiselle-tuolin kanssa tehdä (sitten joskus kun on rahaa). En halua sen kanssa ottaa riskiä, että meen ja pilaan koko kalliin tuolin. 😀

Kuinka päin tahansa, mieti edes kahdesti, ennen kuin heivaat vanhan huonekalun suorilta käsin kaatopaikalle. Se mikä voi itselle näyttää ihan meneteltyltä tapaukselta, saattaa toiselle olla vain hiukan entisöintiä kaipaava aarre. ♥