Arkkitehdin tiistai #myday – Millaista on työskennellä arkkitehtitoimistossa

Tää kirjoitusaihe tuli lukijatoiveena, mutta sattumalta mulla olikin jo sama aihe suunnitelmissa.

Eli millainen on mun normi arkipäivä, kun oon töissä arkkitehtitoimistossa. 

Oon ollut täysviikkoisesti töissä viime kesästä lähtien, kun päätin kandin jälkeen pitää välivuoden opinnoista. Syksyllä olisi tarkoitus jatkaa taas kursseja töiden ohessa.

En ymmärrettävästi voi kertoa täällä blogissa yksityiskohtia mistään projekteista tms, mutta yleisesti arkkitehtitoimistossa työskentelystä voin kertoa. Ja siitä, millaisena oon tän työelämän kokenut.

Oioin vähän mutkia otsikossa, en siis oo vielä valmis arkkitehti. Vaihtoehtoiset ”arkkitehtiopiskelija”, ”arkkitehtiylioppilas” tai ”tekniikan kandi” eivät olisi olleet tässä ihan yhtä selkeitä, kun kyse on normi työpäivästä. 😉 Ja varmaan aika samoja hommia nää kuitenkin olisivat, oli sitten paperit kourassa tai ei. Näiden kahden eroavaisuudesta pystyn kertomaan vasta sitten joskus, kun oon valmistunut.

Voisin kirjoittaa meidän alan opiskelun ja työelämän symbioosista erillisen postauksen, muuten tästä olisi tullut taas pari mailia pitkä kirjoitus. Kirjoitusaiheita saa aina ehdottaa, jos joku aihe erityisesti kiinnostaisi!

Mun tiistai, 11.7.2017

7:22 Herätyskello. Uuh.

7:26 Torkku soi. Nousen, kaivan pehmotakin lattialta ja istahdan meikkipöydän ääreen.

Tää on nyt toinen viikko, kun herään Roopen kanssa samaan aikaan. Yhteisen aamusävelen löytäminen on vielä aika hakusessa.

Tähän asti koko vuosi on ollut helppo, kun mä oon herännyt aina ensin. Kello on soinut 6:47 ja 6:55, oon noussut ennen seitsemää ja lähtenyt kotoa vähän puolen kasin jälkeen. Oon saanut rauhalliset aamut. Kesäkuussa olin sen verran väsynyt, että myöhäistin mun aamurytmiä puolella tunnilla. Totesin sen sopivan mulle paljon paremmin: aamut oli helpompia, olin virkeämpi ja jotenkin ehdin samassa ajassa enemmän kuin sillä aikaisemmalla aamurytmillä.

Sitten Roopella alkoi kesätyöt, joiden takia hänellä soi harvase aamu herätyskello jonkin verran ennen mun omaa. Ei siinä muuten mitään, mutta kyn se soi pahuksen kovaa. Monta kertaa. Eikä se silti herää siihen. Mä herään. Joka. Kerta. Tuntuu, että mun just vähän aikaa sit sopivaksi saama rytmi menee pilalle, kun herään pakosti toisen herätykseen ja joudun potkimaan sen hereille, kun muuten ei tapahdu mitään. Eikä siitä ole itsellä enää järkevää jatkaa pariksikymmeneksi minuutiksi unta…

Nojoo. Pientä muutoskipuilua, ei kumpikaan olla aamuihmisiä. Tää tiistai oli jo siedettävä, kun herättiin samaan aikaan. Muut aamupalatarvikkeet oli loppu, joten Roope teki pikapuurot. Etsin vaatteita, tulee pusu, kuuluu moikat, ovi käy. Vetäsen puurot naamariin samalla kun riivin hiuksia ponnarille. Huuhtasen lautaset, muuten niissä on illalla kivikova puuromuuraus.

8:06 Katson Nysse-sovelluksesta bussitilanteen. Normibussi on taas liian ajoissa, päätän mennä jälkimmäisellä ettei tarvii juosta. Niitä nyt menee kuitenkin muutaman minuutin välein, ei oo niin tarkkaa.

8:13 Hyppään dösään.

8:30 Saavun töihin ja kirjaan itteni sisään.

Lähes koko toimisto on kesälomilla. Meitä on tällä viikolla töissä vaan viisi noin viidestäkymmenestä. Meidän toimisto on keskimääräistä suurempi – monet arkkitehtitoimistot ovat sen kokoisia, kuin mitä meitä on nyt täällä kesäkokoonpanona paikalla.

Tunnelma on valtaosin hiljainen, mitä nyt välillä vapaasti huudellaan toimiston yli toisillemme asioita, kun kerran voidaan. Tällaista työrauhaa ei yleensä ole, akustiikka ei ole kaikkein paras. Moni viihtyy parhaiten kuulokkeet korvissa.

Valtaosa meidän työstä on suunnittelua ja 3d-mallintamista.

Luonnostelua lukuunottamatta käsin ei siis juurikaan piirretä, paitsi ehkä vanhempi sukupolvi, joka on saanut oppinsa ajalla ennen tietokoneita. Meidän toimistossa käytetään ainakin AutoCadia, Archicadia ja Revitiä, joista jälkimmäiset kaksi on yleisimmät rakennusten tietomallien tekoon käytetyt arkkitehtiohjelmat.

(Välihuomautuksena: Jos haluat kokeilla 3d-mallintamista, yksinkerteistettu ohjelma siihen on SketchUp, jonka voi ladata ilmaiseksi netistä.)

9:15 Yksi työkavereista muistaa, että oho, olis kahvitauko. Yleensä kahvikello kilahtaa täsmällisesti tasan ysiltä ja yhdeltä, nyt kukaan ei muista. En jaksa raahautua keittiölle, en tykkää kahvista eikä nyt tee mieli teetä.

Meillä on meneillään monia eri projekteja, isoja ja pienempiä, eri hankevaiheissa. Viime syksynä aloittaessani mun työt olivat sekalaisempaa settiä: oli kilpailukuvia ja AutoCadilla työpiirustusten kliksuttelua (AutoCad on 2d-ohjelma). Siinä tuli ainakin väestönsuojat ja lasisiirto-ovet tutuiksi. 😀 Nyt oon ollut pitkään lähinnä parissa eri projektissa, joista toinen on jo loppusuoralla ja toinen hankesuunnitteluvaiheessa.

Katsottiin mulle esimiehen kanssa työlistaa ennen heidän lähtöään lomille, ja lista on pitkä. Hommia riittäisi, varsinkin, kun teen nyt kolme viikkoa kevennettyjä työviikkoja. Sain tosin huomata, että se yksi homma, josta mun pitää aloittaa, vaatii mahdollisesti lopulta kaikki ne työpäivät, mitä tässä kerkeää ennen muiden paluuta lomilta olla. Mutta mielummin liikaa hommia kuin liian vähän.

Teen siis rakennuksen hankesuunnittelua, eli käytännössä ”sovitan tiettyä määrää tietyn kokoisia tiloja tiettyjen rajattujen linjojen sisään”. 

Se on aikamoista pyörittelyä, oon käytännössä tehnyt tätä koko kevään. Hankesuunnitteluvaiheessa koko projekti on vielä muutoksen alla, ja ne tilat voivat muuttua. Ja niin kauan kuin tilojen paikat ja mahdollisesti kokokin muuttuvat, ei oikein voi alkaa kunnolla mallintaa esimerkiksi seiniä. Ei ainakaan lopullisille paikoilleen.

Hankesuunnitteluvaiheessa tehdään myös kustannuslaskentoja, joilla kartoitetaan projektin lopullista hintalappua. Isommissa projekteissa on yleensä myös mukana erikoissuunnittelijoita kuten LVIS (lämpö, vesi, ilmanvaihto, sähkö) ja rakennesuunnittelija, jotka tuovat oman osuutensa ja vaatimuksensa mukaan suunnitteluun.

10:35 Ihmetellään vähän väliä soivia puhelimia. Sihteerit on lomalla. Yleensä soittajat kyselevät just sellaisista projekteista, joiden tekijät on lomilla.

Pompin välillä työkaverin luona. Hän on tuli tähän projektiin mukaan vasta vähän aikaa sitten, joten mä oon paremmin kärryillä kaikesta. Todetaan, että hänen hommat ei tän suhteen etene, ennen kuin mä oon saanut omani tehtyä. Onneksi hänellä on muitakin hommi. Sovitaan, että tarvittaessa delegoin hänelle jotain muuta, jos oon loppukuun ihan kiinni siinä neliöiden pyörittelyssä ja häneltä meinaa.

Yleensä pystyy helposti kysymään neuvoa kokeneemmilta. Ja pitääkin kysyä, jos on epävarma jostain tai tulee joku kysymys. Vaikka tiedänkin jostain paljon, päätösten tekeminen ei yleensä oo mun harteilla. Mutta nyt näiden muutaman viikon aikana niin kauan kun pystyy jotain tekemään ja hommat edistyy, en halua häiritä lomalaisia. Ne on sen taukonsa ansainneet, koko vuosi ollut ihan tykitystä.

Oon ollut tässä toimistossa kohta vuoden, ja oppinut tänä aikana ihan hirveesti. 

Ihan käytännön asioita lähtien: voisin esimerkiksi nyt sanoa osaavani oikeesti käyttää ArchiCadia sujuvasti. Niin mä luulin kyllä ennenkin, mutta en kyllä osannut läheskään yhtä paljon kuin nyt. Lisäksi on oppinut mm. projektien kulusta, eri hankevaiheista, ja siitä, miten toimistossa ylipäätänsä toimitaan.

Yksityiskohtana: en ennen toimistoon tulemista tajunnut, miten suuri merkitys esimerkiksi lattioiden saumalistoilla oikeasti on. En vaan ikinä ollut tullut ajatelleeksi sitä, saati ollut kiinnittänyt huomiota. Kuulostaa niin pieneltä asialta, mutta tilaan vaikuttaa tosi paljon, onko ne toteutettu hyvin vai huonosti.

11:43 Tajuan kellon olevan yli 11:30. Se on yleensä se aika, kun mennään meidän ”nuoriso-osaston” kesken lounaalle. Nyt ei oo ketään muistuttelemassa, pitäisi itse muistaa mennä syömään.

11:46 Kirjaan itteni ulos ja hipsin Juvenes-ravintolaan lounaalle. Pinaattilettuja! Meidän lounastauot on puolisen tuntia ja oon yleensä aika hidas syömään, mutta ilman juttuseuraa sujuu nopeasti.

12:10 Lähden Juvesta ja tajuan käytävällä, että olo tuntuu jotenkin kumman kevyeltä. Unohdin laukkuni sinne tuolin selkänojalle.

12:15 Takaisin toimistolla.

Iltapäivät sujuvat aina nopeammin kuin aamupäivät. Oon iltavirkeä ihminen, parhaimmillani keskimäärin klo 15-18 ja klo 21-00… Ei ihan mee yksiin perus virastotyöaikojen kanssa, mut se nyt vaan on nieltävä.

Yleensä venyy ylitöiksi, koska iltapäivällä vire on niin hyvä, että sitä on hankala lopettaa. Sitten ajattelee ”tekevänsä nopeesti vaan tän yhden jutun”, ja sitten siinä vierähtää helposti tunti tai pari. Tän viikon kotiinlähtemiset ovat kuitenkin käyneet kuin yhteisestä päätöksestä – kukaan ei halua jäädä yksinään toimistolle kykkimään.

16:35 Lähden töistä. Roope huutelee whatsupissa, voinko käydä kaupassa, kun aamupalaa ei oo ja viimeisintä ruokaa on vaan yksi annos jäljellä. 

Päätän suunnata Lidliin, joka Finlaysonille muutama viikko sitten aukesi. Tosi kätevää, tässä ei aiemmin ole ollut näin lähellä yhtään ruokakauppaa. Mun on pitänyt käydä siellä aiemminkin, mutta jotenkin oon aina kotiinlähdön hetkellä niin zombi, että muistan sen kauppasuunnitelman vasta kotona.

16:40 Kannattaa olla nälkäisenä kaupassa, tulee ostettua ihan kaikkea. 

Haahuilen ikuisuuden, kuljen edes takas kun en heti löydä mitä etsin. Tuntuu, että ihan sama minne meen, se sama pikkukärryjen kanssa heittelehtivä pikkutyttö on aina mun edessä. Jatkuva törmäysvaara, onneks tehtiin vaan yks pieni kolari.

16:55 Köpöttelen lähimmälle dösärille, en jaksa raahata kauppakasseja Keskustorille asti.

17:10 Bussi tulee, ilma tuntuu siltä kuin hengittäisi vesihöyryä.

17:20 Jään ratikkatyömaiden keskellä pois, vesihöyry on muuttunut kaatosateeksi. Laukku, kaks kauppakassia ja sateenvarjo on aika raskas yhdistelmä.

17:30 Saavun hiljaiseen kotiin. 

Tää oli varmaan toinen kerta koko tänä vuonna, kun Roopella menee pidempään koulussa/töissä kuin mulla. Edellinen kerta oli eilen. Laitan ostokset jääkaappiin, siivoilen keittiötä ja alan laittamaan ruokaa.

18:00 Roope tulee kotiin, arpoo mun kastikkeen ja edellisen välillä, päätyy siihen vanhempaan ja keittelee itselleen pastat.

18:30 Vedän pastan napaan ja sotken siinä samalla sekä vaatteet että pöydän. Kermakastike roiskii.

19:00 Kasvien kasteluoperaation vuoro. 

Mun suuri missio on pitää mun kaktukset, mehikasvit ja ilmakasvit hengissä, ja yritän päästä jonkinlaiseen kasteluryhmiin niiden kanssa. Jokaisella on vähän eri sääntönsä, mutta jokainen kaipailee vettä. Ilmakasvit haluaisivat sellaisen hyvin pientä hienoa sumua sumuttavan sumutinpullon, mutta en oo vielä löytänyt sellaista…

19:30 Istahdan sohvalle koneen ääreen. 

Mun työskentelyasento tässä on ihan äärettömän epäergonominen, mutta en vielä viihdy mun työhuoneessa pöydän ääressä. Se vaatii vielä laittoa ja vähintään mukavamman tuolin – ja mielellään sen uuden koneenkin, joka on kovasti tarpeen.

Hukkaan ajantajun, muokkailen kuvia ja vastailen sähköposteihin. Yksi kuvauskeikka ei onnannut, oli jo se päivä buukattuna. Yritän päättää, mihin postaukseen paneutuisin seuraavaksi. Yhteen on tekstit, toiseen kuvat.

Vähän mun kone käy kuumana, se ei oikein jaksa näin raskaita ohjelmia montaa samaan aikaan.



21:40 Luen hesarista artikkelin elämänhakuisuudesta ja itsetuntemuksesta. ”Oletko elämyksen hakuinen vai kotoilija” -testistä tuli se kultaisen keskitien tulos. Ei mikään yllätys. Matkailusta ja elämyksistä haaveileva sohvaperuna.

23:08 Hilppasen suihkuun. Oon niin ajatuksissani taas, että pesen hiukset vahingossa kahteen kertaan. Naamakin kukkii, oikein kesäinen mansikkamaa. Osaisimpa olla puristelematta pahimpia.

23:20 Kuivattelen hiuksia ja vastailen kommentteihin. 

Niitä on vähän kerääntynyt, en halua vastata puolivillaisesti niin muutamassakin kommentissa kestää aika pitkään. Oon niin onnellinen, että mun viime sunnuntainen postaus sai niin hyvän vastaanoton. Jännitin sen julkaisua aika paljon, en oo tainnut kirjoittaa tänne sellaista aiemmin. Mielipidekirjoituksiakin on kauheen jännittävä julkaista. Pelkään, että ulosanti vaikuttaa liian kärkkäältä ja että joku loukkaantuu tai tarkkuu yksityiskohtiin, vaikka kyse on ilmaisumuodosta ja tekstityylistä. Toki aidoista tunteista siellä takana, mutta silti.

00:03 Roope kulkee taas ympäriinsä sammuttelemassa valoja ja huutelee oven raosta ”hyvää yötä”.

00:07 Saan koneen kiinni ja ängen sänkyyn mun viiden tyynyn viereen (sis. neljä erilaista normityynyä ja yks mies). Tää 120cm sänky on vähän ahdas, yleensä herätessä ainakin yksi tyyny löytyy lattialta.

01:23 Alan oikeesti nukkumaan. Jumituin kännykälle, kun löysin vahingossa mielenkiintoisen blogin, jota unohduin lueskelemaan. Oon ihan poikki huomenna, oma syy. Mut onneks tän viikon keskiviikko on mulle perjantai. <3

– – –

Toivottavasti tästä oli iloa ainakin niille, jotka aiheesta toivoivat kuulevansa. Meinasi vähän selostukset venähtää. 🙂 Osa kuvista on keskiviikolta, kun en tiistaina oikein muistanut ottaa niitä.

Arkkitehtiopinnot on yksi haetuimpia aiheita mun blogissa, joten voisin koittaa kirjoittaa tästä aika ajoin vähän enemmän. Joskus on hankala muistaa, että se mikä itselle on arkista ja liian tylsää mainittavaksi, voi toisen mielestä olla informatiivista ja avaavaa. 😀

Kommentoi ja kysy, jos tulee jotain mieleen tai jos jokin jäi askarruttamaan! 🙂