DIY – Itse tehty työpöytä paksusta lankusta

Meidän kodin keskeneräisin huone on mun työhuone. Se on pitkän aikaa toiminut sekä varastona että vierashuoneena, kun kalustus on raahannut jäljessä, joidenkin tärkeämpien asioiden kiilatessa ohitse.

Nyt päästiin taas yksi virstanpylväs eteenpäin, kun työhuone saatiin varustettua työpöydällä!

Kirjoitin keväällä meidän edellisestä isosta edistysaskeleesta, eli siitä, kun saatiin viimein olohuoneeseen just meille sopiva sohvapöytä. Tein sen yhdestä leveästä lankun palasesta, ja vastaava ajatus oli myös tämän toisen pöydän suhteen.

Se sohvapöytä oli kaiken kaikkiaan tosi helppo. Se ei vaatinut kuin kunnollisen hiomisen ja jalat, ja petsin ja lakan.

Tässäkään projektissa lankut eivät siis ole suoria palikoita, vaan eläväreunaisiksi jätettyjä tuppeensahattuja lankkuja. Eli kuten englanniksi sanottiinkaan, ”living edge wood slab table”.  Lisäksi tää työpöytä vaati enemmän syvyyttä ja pituutta. Kestävyydenkin kannalta se oli parasta tehdä ainakin kahdesta palasta. Paksulle leveille puulankuille on tosiaan ominaista alkaa jossain vaiheessa halkeilla, mutta se sitten kestettäkööt, jos näin käy.

Tässä kuitenkin vaiheittain kuvien kera, miten tämä pöytäprojekti eteni:

1. Hiominen ja leikkaus

Ensin hiottiin lankuista hiottiin isolla tasohiomakoneella pahimmat karheudet pois niin sen verran, että lankut olivat yhtä
paksuja. Levyistä tuli yhteensä sen verran leveä kokonaisuus, että
niitä piti työnnellä koneeseen vuorotellen. Kävi kyllä treenistä, ei
mitään kevyitä nuo lankut!

Sen jälkeen leikattiin
kummankin lankun toinen reuna suoraksi niin, että liimaukselle saatiin
tasainen pinta. Tässä oli tarkkaa, että kulmista tuli tasan 90 astetta.

Vasemmalla kuvassa näkyy iso tasohiomakone ja mun tämän pöydän ja sohvapöydän lankkuja siinä päällä. Oikealla on tätä pöytää varten toisesta reunasta leikatut lankut. Leikattiin ne sävyltään kaikkein yhteensopivasta kohdasta, jotta saumasta tulisi mahdollisimman näkymätön.

2. Liimaus

Sitten oli vuorossa liimaus. Tää oli aika jännittävä vaihe, koska lankkujen piti osua nätisti kohdakkain, jotta liitoksesta tulisi siisti.

Tällaista eläväreunaista lankkua oli myös haastava saada kunnolla tasaisesti puristuksiin niin, etteivät reunat vahingoittuisi ja saisi rumia painaumia. Pelkät pienet puupalikat puristimen ja lankun välissä eivät pysyneet paikoillaan. Ratkaisuna tässä toimi ohuehkot pitkät vanerisoirot. Ne myötäilivät sopivasti puun muotoa ja auttoi samalla puristimia pysymään tiukasti niillä sijoillaan.

Liimauksessa käytettiin ihan normaalia puuliimaa. Liiman levityksen jälkeen ei heti ensin väännetty puristimia ihan täysillä vaan kevyesti. Vasta muutaman minuutin päästä kiristettiin kunnolla. Kun liima oli ollut jotain reilut parisen kymmentä minuuttia, levy irroitettiin penkistä ja sen päältä kaavittiin pois pahimmat liimapursuilut. Jos liiman antaisi kuivua ihan täysin, se voi olla vaikea ottaa pois.
 

3. Pinnan kunnollinen hiominen

Sitten oli vuorossa pitkä urakka vähän hionompaa hiomista käsikäyttöisellä tasohiomakoneella. Pöytälevy hiottiin siitä karkeasta hiekkapaperista lähtien kaikilla karkeusasteilla aina sitten hienoimpaan asti. Käytännössä nurjaa puolta ei ollut tarpeen hioa yhtä hionoksi kuin käyttöpuolta.

Aluksi oli tärkeintä saada puiden saumakohta mahdollisimman tasaiseksi ja huomaamattomaksi. Onneksi liimaus oli onnistunut tasaisesti, eikä lankkujen väliin ollut jäänyt rakoja.

Hioin myös reunoista kaarnanpalaset ja muut, jotta ne eivät joskus jälkeenpäin alkaisi siitä rapisemaan pois.

4. Pöydän jalkojen kehikon pystyttäminen

Mä en halunnut kiinnittää jalkoja suoraan pöytälevyyn, jotta vartelisin sitä ylimääräisiltä porauksilta ja muilta halkeamille altistavilta tekijöiltä. Erillinen jalkakehikko helpottaa myös pöydän liikuttamista paikasta toiseen, koska itse pöytälevy on todella painava.

Tämän vuoksi päätettiin tehdä normaalista laudasta kehikko. Tähän kehikkoon sitten kiinnitettiin mun hankkimat mustaksi maalatut rautaiset ”pinnijalat” – eli vastaavat, jollaiset löytyy myös meidän sohvapöydästä.

Petsattiin kehikon laudat mustiksi, jotta ne olisivat jalkojen kanssa yhtenäiset ja pöytälevyn alla huomaamattomat.

5. Pöytälevyn pintakäsittely, eli petsaus ja lakkaus

Tän pöydän sävyn valinta ei ollut helppo. En halunnut käyttää sitä samaa pähkinäpetsiä, jota löytyy lähes kaikista meidän lautanikkaroinneista ja joille käsittelin myös sohvapöydän. Ei, siinä tulisi jo liikaa samaa.

Halusin pöydän sävystä sopivan tumman ruskean, mutta ei vihreään taittavaa,
ei liian keltaista eikä liian punertavaa. Korkeintaan hiukan
harmaaseen vivahtavaa, muttei välttämättä sitäkään. Oli muuten vaikea homma!

Lopulta
valitsin pöydälle sopivan ruskean petsin sävyssä ”eben” eli eben-puu. Se toimi hyvin, varsinkin kahtena kerroksena laitettuna.

Aito sävy on vaikea esittää kuvissa, kun se vaihtelee
paljon valon mukaan. Mutta tuossa yllä olevat kaksi kuvaa ovat varmasti
lähimpänä totuutta. Sävyn punertavuus korostuu joissain kuvissa, mutta
oikeasti sitä ei juurikaan ole.
Käytin samaa
sävyä myös yhteen meidän wieniläistuoleista, joskin siinä tämä sävy näyttää aika
erilaiselta kuin tässä, koska puulaji ja muoto ovat erilaiset.

Pöydän pintaan laitettiin kulutusta kestävää mattapintaista lakkaa ainakin viitisen kerrosta.

Paljon puuttuu, mutta sentään tän työhuoneen tärkein elementti on paikoillaan! Ehkä mulla on kuin onkin syksyn koittaessa ja koulukurssien jatkuessa elinkelpoinen työskentelynurkkaus valmiina.

Pöydän koko oli lopulta 125 cm x 60-65 cm (mittauskohdasta riippuen), levy on paksuudeltaan noin 4 cm.

Meidän mielestä tästä tuli ihan huippuhieno, just sellanen kuin mun villeimmissä haavekuvissa olin ajatellut! Roope taitaa olla vähän kade, vaikka onhan se hänenkin työpöytänsä hieno. 😉 Minkähänlaisen työtuolin tähän keksisi kaveriksi..?

Mitä sinä pidät lopputuloksesta?