2 0 1 6

Vuosikatsaukset on perinne, joita kirjoittaessa on mukava muistella, mitä kaikkea kuluneena vuonna on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua. Niiden avulla on helpompi kelata mennyttä, kun pystyy palaamaan siihen yhteen koosteeseen ja muistamaan, mitkä olivatkaan juuri tuon vuoden kohokohdat, vaikka vuodet saattaisivat päässä muuten sulavasti sekoittua keskenään.

Tää vuosi ei ollut ihan samanlaista tykitystä kuin pari aiempaa vuotta, mutta oikeastaan hyvä niin. Ajoittain oli tosi stressaavaa ja loputtoman väsynyttä, mutta vastapainona myös tosi onnellista. Onneksi, siksi tästäkin vuodesta jäi pohjimmiltaan hyvä fiilis. Sellainen, että 2016 oli raskas, mutta hyvä.

Vuonna 2016…

TALVI – KEVÄT:

parasta oli
…kun saatiin pakata kimpsut ja kampsut kasaan sieltä mun muovimattojen peittämästä Hervannan yksiöstä ja muuttaa yhteiseen, riittävän tilavaan kämppään lähemmäksi Tampereen keskustaa. Ja kevään kiireen jälkeen siihen kämppään keskittyminen, sen laittaminen ja sisustaminen niin, että siitä on pikkuhiljaa tullut oikeasti kodikas. Rauhallinen elämä erityisesti kesästä eteenpäin, kun kandikevät jäi taakse ja työt toivat elämään säännöllisyyttä ja uutta näkökulmaa. Päätös välivuoden pitämisestä. Paras päätös mitä olisin voinut tehdä.

pahinta oli
…viime kevään stressi ja koulupaineet. Samoin stressi töiden etsimisestä ja löytämisestä. Se hirveä väsymys, jota nukuin pois koko kesän. Ja marraskuun uusi väsymyspiikki. Sellaiset tajuaa usein vasta jälkeenpäin. Päälle iski vielä paineet useiden opintotukien palauttamisesta vuositulorajojen ylittymisen takia. Hitto että se oli taas ärsyttävää.

kaipasin enemmän
…unta, vapaa-aikaa ja rahaa. Ja aikaa blogille. Joo, ne on vähän ristiriidassa keskenään. 😀

haaveilin eniten
…että olisi jo sellainen elämäntilanne ja riittävästi säästöjä, että voisi ostaa oman asunnon, ja voisi jättää vuokralla asumisen taakse. Kiusasin itseäni jatkuvasti katselemalla netistä myynnissä olevia taloja, vaikka niihin tarjouksiin onkin vielä ihan mahdotonta tarttua.

KEVÄT – KESÄ:

pelottavinta oli
…syksyllä pariin otteeseen koetut ikävät vatsakivut, joiden syy jäi mysteeriksi. Ehkä ne johtuivat piilostressistä, ihan sama, kunhan eivät vain enää palaa. Lisäksi se epäilys kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka toivottavasti johtui vain veriarvojen kertaluontoisesta heilahtelusta. Ei mitään traagista, mutta sellaista, mitä en ole ennen kokenut. Siksi ne kai voi luokitella pelottaviksi.

sain elämääni
…uusia työkavereita! Ja entiseen nähden paljon kokemusta, näkemystä ja itsevarmuutta ainakin työelämään liittyvissä asioissa. Ehkä jonkinlaista uutta kaveriporukkaakin. Se olisi mukavaa.

matkustin maailmalle
…tutustumaan kurssin excursion merkeissä Tsekkeihin Prahan ja Brunon moderniin arkkitehtuuriin, Roopen kanssa rentoutumaan Espanjan Valenciaan, äidin kanssa pitkäksi viikonlopuksi kaupunkilomalle Riikaan, ja bloggaajakollegoiden kanssa ihanalle mutta nopealle visiitille Tukholmaan. Ja pakko sanoa, että siinä oli niin nopeasti peräjälkeen nää kaikki reissut, että vielä monen kuukauden jälkeenkään mulla ei ole vielä paljon yhtään matkakuume, toisin kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. 😀

KESÄ – SYKSY:

suurin saavutukseni oli
…varmaan ne tekniikan kandidaatin paperit ja käsittääkseni suht moitteeton suoriutuminen töissä. Ai niin, ja päästiin meidän ryhmätyössä yhdessä kilpailussa palkintopallille! Oli myös useampi kuvauskeikkoja, joista osaan olla tyytyväinen. Ja nää kotiprojektit voisi varmaan laskea hyviksi saavutuksiksi nekin.

epäonnistuin pahiten
…videokuvailun kanssa. Kesällä oli suuri into ja isot kuvitelmat, että jos vaikka innostuisi vloggaamaankin joskus. Hommasin itselleni synttärilahjaksi videokameran, jolla kuvailin paljon meidän elokuun reissuilla ja yksissä juhlissa, mutta sitten alkoi syksyn arki ja siihen se kuvailu sitten jäikin. Enkä muuten oo vieläkään jaksanut purkaa sitäkään materiaalia valmiiksi. 😀 Se vie liian paljon aikaa, ja sitten on liian paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä. Mutta ompahan videokamera valmiina taas seuraavaan reissuun tai tärkeisiin juhliin, jos haluaa taltioida muistoja purkkiin.

tärkeimmät oppimani asiat koskivat
…todennäköisesti arjen asioiden priorisointia, omaan alaan liittyviä töitä, itseäni ja sitä mikä mulle on tärkeää.

pukeutumistani kuvaisi parhaiten sanalla
…villapaitaspurgu.

SYKSY – TALVI:

käytin rahaa eniten
…kodin hankintoihin ja varmaan ruokaan. Pariin vaatekappaleeseen upposi mun mielestä ihan liikaa, mutta ei ne sinänsä kaduta. Ilman farkkuja on vaikea olla, ja parempi ostaa hyvää ja kestävää, kuin halpaa roskaa. Kallein hankinta oli tosin varmasti se keväällä ostamani laajakulmaobjektiivi. Siitä onkin onneksi ollut paljon iloa!

murehdin eniten
…sitä, kun blogille ei jäänyt yhtä paljoa aikaa, kuin miten paljon mä sitä välittäisin tehdä. Koko kandikevään odotin, että kesällä sitten on aikaa, mutta kesällä olin liian väsynyt, ja lopulta henkilökohtainen priorisointi veti muut jutut blogin edelle. Tää on ollut mulle kova paikka, kun työt ovat vieneet paljon voimia ja aikaa bloggaamiselta. Blogi ei ole enää ykkönen, se ei enää kiilaa tärkeydessään muiden velvollisuuksien edelle. Kun pitkän työpäivän jälkeen väsyttää, en avaa läppäriä vaan keksin jotain syötävää ja menen nukkumaan. En välttämättä kaiva kameraakaan esiin moniin päiviin, kun pimeys ei inspiroi eikä ympärillä tunnu olevan mitään kuvaamisen arvoista. Mietin tauon pitämistä, mutta ei sekään ihan sovi mulle. Joten jatketaan näin, parasta kirjoittaa aina silloin on se tuntuu sopivalta ja kun on jotain mistä kertoa.

innostuin erityisesti
…Työväenopiston kursseista. Savityöt ovat ihanaa puuhaa, ja nyt ensimmäisen kerran verran kokeiltu huonekalujen entisöinti -kurssi vaikuttaa myös hyvältä. Saan niistä niiin paljon irti!

VUODEN PARHAAT DIY-JUTUT:

olisi pitänyt
…varmaankin liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Ja ehkä käyttää rahaa harkitummin. Kaikkiin näihin olisi järkevä kiinnittää vähän enemmän huomiota, vaikkei mitään ongelmaa olekaan.

löysin itsestäni
…epävarmuutta, itseinhoa, epäsosiaalisuutta. Kuulostaa varmaan tosi negatiiviselta, mutta käytännössä löysin paljon myös rehellisyyttä ja onnellisuutta. Löysin elämääni järjestystä.

tajusin, että
…mussa on aika iso introvertti puoli. Siis luulin ennen, että oon ihan ekstrovertti. Tosi ulospäinsuuntautunut. Oon mä kai osin sitäkin, kun oon niin avoin ja höpöttelen niin helposti. Mutta en ihan yhtä paljoa kuin joskus ennen. Tajusin myös, miten tärkeitä vapaapäivät oikeasti on oman henkisen hyvinvoinnin, jaksamisen ja tasapainon kannalta. Erityisesti siis vapaat viikonloput, kun ei ole mitään liian sitovaa ohjelmaa.

jäin kaipaamaan
…enemmän sellaisia arkeen sulautettuja pieniä kohokohtia, ”arjen juhlaa” kuten vaikka treffeilla käymistä Roopen kanssa. Väsyneenä ei juuri jaksa tehdä mitään, mutta vaikka pelkkä kotona oleminen on mukavaa, tänä vuonna ajateltiin panostaa enemmän myös vähän muuhun. 🙂

Jos teidän pitäisi tiivistää oma vuotenne 2016 vain pariin sanaan, mitä vastaisitte?

/ / /

Mun blogi täytti tuossa äsken viisi vuotta.

Aika hurja aika! Ja jo pelkästään itselläni tosi pitkä matka ja kehitys sieltä huolettoman kotona asuvan lukiolaisen elämästä tähän hetkeen… Tosi iso kiitos kaikille teille, jotka pysyneet mun matkassa, kommentoineet näitä juttuja ja ylipäätänsä vierailleet täällä! ❤ Ilman teitä tästä bloggaamisesta puuttuisi tosi iso ja tärkeä osa, tää olisi vain yksinpuhelua.

Ja muuten, aika hassua miten näiden muutaman hiljaisemman viikon aikana blogin luetuimpiin postauksiin on pompannut vaaanha postaus vuodelta 2013 (DIY Riipuksia alumiinilangasta). Vaikkei se ole ollut aiemmin kovin luettu, kyseinen tekele on yksi mun kaikkein ”pinnatuimmista” julkaisuista Pinterestissä – sitä on siis pinnattu arviolta muutama kymmenen tuhatta kertaa. Ja nyt jonkun Pinterestin päivityksen jälkeen myös siinä ollut linkki on vetänyt väkeä. 😀