Mitä minä yksin Tukholmaa ihmettelemässä

Elo-syyskuun vaiheessa olin Tukholman risteilyllä pienen bloggaajaporukan kanssa. Siitä kirjoittaminen lykkääntyi tän syksyn alkuunpotkimisen tuoksinnassa, kun olin liian väsähtänyt koneen ääressä istumiseen, että olisin saanut käytyä reissukuvia läpi. Nyt päivien pimetessä se olikin aika rattoisaa puuhaa, katsoa näitä kesäisiä lämpimiä tunnelmia ja haaveilla, että vitsit kun pääsisi taas kokemaan jotain vastaavaa!

Reissuun meidät lähetti Visit Sweden, ja merimatkat kuljettiin Viking Linen laivoilla – Tukholmaan päin Mariellalla, takaisin Gabriellalla. Ja kun se päämatkakohde oli Tukholma, oli melkeimpä yllätys, miten miellyttävää myös se itse matkanteko oli. Mä en oo koskaan erityisemmin viihtynyt laivoissa: ne ovat aina olleet vain se välttämätön paha kohteeseen päästäkseen, tai sitten vaan tavallista baaria vähän kalliimpi illanviettopaikka.

Ihastuttava matkaseurani Nakit ja mutsi -blogin Päivi ja Pömpeli -blogin Heidi, tekemässä juuri sitä, mistä normaalissa matkaseurassa saa yleensä kuulla vain huokailua. 😀
Valittiin menomatkan illallisella Food Gardenissa alku- ja jälkiruuat buffetista ja pääruuat listalta.

Mutta tää olikin oikea hemmotteluristeily. En oo ikinä kokenut vastaavaa, siinä oli iso kontrasti tähänastisiin abi- ja teekkariristeilyihin, kuin myös kavereiden kanssa pienimmällä mahdollisella budjetilla tehtyihin reissuihin. Toki niissä on oma viehätyksensä, mutta ei voi kieltää, etteikö tää olisi ollut niihin verrattuna oikea luksuskokemus. Ainakin mun kokemalla mittapuulla.

Hytit olivat viihtyisät, sängyt isoja ja upottavan pehmeitä, ja lattiamattoa peitti nätti ”puukuvio”. Syötiin illallista Food Gardenissa, jossa ruokia saatiin valita niin buffetista kuin listalta. Jollain tädeillä oli joku niin mieletön etukäteen tilattu rapulautanen, että meinasi iskeä annoskateus, vaikkei omatkin ruuat olivat tosi herkullisia. 😀

Vaikka mä en osaa oikein juoda hienoja pöytäjuomia, saatiin tarjoilijalta niin hyvät ruokiin sopivat viinisuositukset, että osasin mäkin nauttia. Henkilökunta oli muutenkin mukavaa, eikä tääkään pilkunviilaaja oikeesti keksi koko matkasta mitään valitettavaa. Paitsi ehkä sen, kun heräsin aamuyöllä kovaan kolinaan niin että mielikuvitus laukkasi ja kuvittelin jo kaikenmaailman titaniceja, kunnes tajusin sen metelin johtuvan Maarianhaminassa piipahtamisesta.

Mutta oikeesti. Vitsit noita ruokakuvia katsellessa tulee nälkä.

Suunnittelua ennen katutasoon hyppäämistä. Kuljin ihan manuaalikartta kädessä kuten truu turisti konsanaan, vaikka kertaalleen piti palata ekasta kohteesta takasin kämpille, kun lähtiessä unohdin koko kartan. 😀
Yksi mukava katu, jonka varrella oli useita 2hand-liikkeitä.
Sushia ihan Millenium-trilogian tapahtumapaikkojen kyljessä. #fangirl94
Haluisin asua tuolla.

Maissa me asetuttiin Kungsholmenille Blog House Stockholmin asunnolle, josta itse se noin puolentoista päivän mittainen Tukholmakiertely alkoi. Saatiin käyttöön Tukholman julkisen liikenteen kortit, Key of Honour –kortit sekä Stockholm-passit, joilla olisi päässyt lähes mihin tahansa museoon tai nähtävyyteen Tukholmassa. Ne oli siinä mielessä tosi kätevät, etten mä ollut aiemmin käynyt Tukholmassa missään museossa tai oikeassa nähtävyydessä. Ei sitä meinaa koskaan semmosilla vajaan päivän mittaisella reissulla ehtiä! Nytkin olisin kaivannut pari päivää lisää aikaa, jotta niitä nähtävyyksiä ja museoita olisi oikeasti saanut koluttua läpi (kun olisi jopa kiinnostanut)… Mutta ehkä ens kerralla sitten.

Meidän porukka jakaantui, kun yhdellä oli oma minuuttiaikataulunsa ja toinen tapasi kaverinsa, joten mäkin päädyin pyörimään kaupungilla itsekseni. Metrolla kulkeminen sujui jouhevasti, söin hyvää ruokaa, juttelin paikallisten kanssa ja löysin paikkoihin joita etsin: kirppareita, muita 2hand- ja retroliikkeitä ja design-puoteja. Ne ovat yksi syy, miksi pidän Tukholmasta niin kovasti, ja ajattelin tilan säästämiseksi tehdä niistä oman postauksensa. Ehkä siitä on sitten hyötyä muillekin 2hand-kiertelijöille. 🙂

Perus yhden hengen sänky…

Pääosan ajasta vain nautin Tukholman kaupunkimiljööstä ja tunnelmasta. Kerkesin piipahtaa Fotografiska-museossa, siellä oli pari tosi inspiroivaa näyttelyä ja ylimmärrä kerroksessa ravintola, johon olisi ollut todella viihtyisä pysähtyä pohtimaan näkemäänsä, jos olisi ollut sopivaa seuraa. Tuli pyörittyä Millenium-trilogian tapahtumien kulmilla – kuten joskus aiemminkin, mutta tällä kertaa niin, että sen ihan tiedosti.

Yhdessä ihanassa kahvilassa (Bageri Petrus) juttelemaan tulleen paikallisen vinkistä löysin kauniin paikan katsella maisemia vähän korkeammalta – ja suositukset välttää turistirysiä. Voitte arvata reaktion, kun mainitsin suunnitelmista käydä seuraavana päivänä Skansenin ulkoilmamuseossa… Joo tiedän, se on varmasti yksi Tukholman tunnetuimmista turistikohteista ja monien modernien paikallisten mielestä ”hirveä turistirysä”. Mutta jos rehellisiä ollaan, mä en muistanut ennen tätä reissua edes kuulleeni koko paikasta. Ja olihan se vanha keskiaikainen kylä erilaisine pajoineen ja puoteineen mielenkiintoista nähdä, vaikka ympärillä pyörineen koululaisryhmän opettajat tuntuivatkin välillä luulevan, että kuulun heidän oppilaisiinsa.

Illan pimettyä kävin tunnelmoimassa ja kuvaamassa vanhassa kaupungissa, mutta yksinään ei huvittanut jäädä sinne illallistamaan. En oo koskaan matkustellut yksin, ja tän reissun aikana tuli selväksi, ettei se oikeasti ole mun juttu. Joillekin se voi sopia ja kyllä mäkin viihdyn aika ajoin yksinään, mutta reissun päällä haluan mielummin jakaa ne hyvät ja huonot kokemukset reaaliajassa jonkun kanssa, en whatsupin kautta tai jälkeenpäin kerraten. Ehkä tästä johtui vähän nuo laivamatkojen korostuneen hyvät mielikuvat: upeiden ruokien lisäksi sai nauttia myös kollegoiden hyvästä seurasta, eikä niitä hetkiä tarvinnut kokea yksin. 🙂

Näkymiä makkarin ikkunasta – kattoterassi, jossa kuulema otti aurinkoa joku paidaton mies. 😀

Skansenin tunnelmaa.

Takaisintulomatkalla oli vastassa vielä entistä suurempi sänky, vaikka eipä siitä yksinään saanut ihan täyttä iloa irti. Mutta matkan kohokohta olikin mahdollisuus nauttia Gabriellan No name -nimisessä ravintolassa jopa yhdeksän ruokalajin maistelumenu-illallinen. En ollut koskaan kokenut vastaavaa, ja se jos mikä oli tämmöselle makuarkailijalle mielenkiintoinen kokemus. Eihän sitä kaikesta tykännyt, mutta elämys oli taattu, annokset olivat kuin taideteoksia, upeita lautasia ja esillepanoa myöten. Ja koko illan saatiin nauttia upeista Tukholman saariston maisemista. Tuntui kuin olisi ollut jossain MasterChefin tuomariraadissa. 😀 Ehdottomasti ikimuistoinen illallinen, jollaisen kokisi mielellään uudestaankin.

Mulle oli myös varattuna aika rentouttavaan hierontaan, jollaisia on tarjolla Viking Line -laivojen Travel Spassa, mutta kävi vaan niin, että menin sekaisin päivässä ja ajassa, ja siinä tuoksinnassa unohdin koko hoidon. Että hups. No mut tällä kertaa ei sentään myöhästytty laivasta tai muuta vastaavaa…  (Että kaverit, jos mentäis vaikka mielummin tämmöselle risteilylle ens kerralla? 😉 )

Tää normaalisti pihistelybudjetilla oleva oli ihan monttu auki, sekä hämmästyksestä että ruuan lappamisesta sisään.



Siis vitsit mitä astioita, puusta ja savesta.

Tällä yön yli Tukholmassa vietetyllä reissulla kerkesi tutustua kaupunkiin paremmin kuin tähänastisilla, yhden päivän kestäneillä visiiteillä. Mutta vielä on niin paljon näkemättä! Jos joskus asuisin ulkomailla, yksi kärkipään vaihtoehdoista olisi Tukholma. En oo varma miksi. Ehkä siinä on jotain sopivan tuttua, mutta toisaalta uutta ja mielenkiintoista. Sellaista suurkaupungin meininkiä.

Seuraavia vierailuja silmällä pitäen, onko teillä sanoa jotain vinkkiä (esim. mielenkiintoista paikkaa tai hyvää ravintolaa), jota voisit Tukholmaan reissaavalle suositella? 🙂