Meidän keittiö on edistynyt mukavasti. Ruokapöytä saatiin tehtyä vajaa pari kuukautta takaperin, ja ne, jotka ovat yhtään mun snäppiä seuranneet (@helmihytti), ovat saattaneet nähdä, miten kattoon on saatu aika tunnelmallinen lamppu ja ikkunan ylle verhotanko (tai oksa) odottamaan, että olisi hyvä hetki aloittaa macrame-verhojen solmiminen.
Sen verhotangon reikiä poraillessa kiinnitin huomiota meidän keittiön pahimpaan ongelmanurkkaan.
Se on ikkunan vieressä oleva kohta, johon on pistorasiapaikan takia kerääntynyt kaikki meidän pienkodinkoneet, joita säännöllisesti käytetään. Varjoisa, mustanpuhuva, muovisuutta huutava kasa. Siis yäk.
Kuvasta näkee millainen tilanne siinä nurkassa oli – salamavalolla kuvatessa ei ihan niin pimeä, luonnonvalo ei olisi riittänyt edes erottamaan laitteita toisistaan.
Niin paljoa meillä ei ole ylimääräistä rahaa, että voitaisiin tosta vaan lähteä vaihtamaan toimivia koneita uusiin ihan vaan siksi, ettei niiden muovipinta miellytä mun silmää tai näppituntumaa.
Kasan sijaintia ei myöskään voi kätevästi siirtää. Mikrolle ei ole muuta paikkaa, sillä toisin kuin uudempien rakennusten keittiöissä, 50-luvun kodeissa ei vielä mikroja nähty, eikä niille rakennettu valmiiksi omaa hyllyä. Lisäksi pistorasiapaikkoja tehtiin aikoinaan todella vähän, joten meilläkin tuo mikro piilottaa taktisesti taakseen pitkän rivin jatkojohdon pistokkeita.
Olin miettinyt, jos siihen mikron yläpuolelle saataisiin pari hyllylevyä kiinni, niin ehkä sen nurkan painoa saataisiin vähän tasapainoitettua. Mutta noiden kodinkoneiden pitäisi sitten olla siellä hyllyllä tai mikron vieressä rivissä… Äh.
Hommaan liittyi aika paljon valinnanvaikeutta niiden hyllyjen tyylin, koon ja kiinnitystavan puolesta, kunnes keksin, että jos nyt alkuunsa tekisi vaan sellaisen hyllyä muistuttavan tason. Puisen feikkihyllyn, katkaisemaan sen mustan muovisen kodinkonemassan.
Se sitten toteutettiin, eikä ollut mikään iso operaatio. Mittasin meidän pöydän jämälaudoista poikki- ja vaakalaudat, naulattiin ne yhteen ja petsattiin samaan sävyyn kuin ruokapöytä, ja vahattiin läpinäkyvällä vahalla.
HUOM! Jos kokeiletta tätä samaa, huomioikaa mistä kohtaa teidän mikro tuulettuu. Meillä ne aukot on sivussa, mutta joissain mikroissa ne on päällä, ja silloin pitää asettaa puut niin, etteivät ne estä ilman virtaamista. Mikroaaltouunin ympärillä on oltava riittävästi ilmankiertotilaa, sillä puutteellinen ilmanvaihto heikentää laitteen jäähdytystä ja lyhentää sen käyttöikää.
Vaikka nurkka on edelleen hämärä (varsinkin talvea kohti valon vähetessä), eikä se muovin määrä mihinkään käytännössä vähentynyt, kokonaisuus ei näytä enää ihan yhtä pahalta kuin aikaisemmin. Ja koska tuo levy pysyy paikallaan tukevasti ilman mitään kiinnitystäkin, niin jos tää ei jääkään lopulliseksi ratkaisuksi, levyn voi siirtää helposti muualle.
Mitä te tuumaatte, paraniko tilanne? Löytyykö teiltä keittiöstä tai muualta vastaavia ongelmakohtia?
0 Responses
Ei hitto, miten hyvä ja söpö idea! Meillä on sama ongelma, mutta mikro on valkoinen, tason kuvio yrittää varmaan jäljitellä marmoria ja seinässä on pari laattaa rivissä, joten pitäisköhän mun kokeilla samaa jollain marmoritarjottimella 😀
Kiitos! 😀 Hei kuulostaa hyvältä! Voit myös kokeilla esim. hommata jonkun sopivankokoisen hyllylevyn ja peittää sen semmosella marmorikuvioisella dc-fix-kontaktimuovilla. Niin saa ainakin kustomoitua levyn omaan tyyliin ja itse sopivan kokoiseksi, eikä tarvitse etsiä loputtomiin (tai maksaa maltaita), vaikkei eteen osuisikaan sopivan kokoista tarjotinta. 🙂
Todella simppeli ja kaunis ratkaisu! 🙂
Kiitos! 🙂
Vau! Ei olis ikinä tullu mieleen että noinkin pienellä vaivalla ja muutoksella saa noin ison eron aikaan. Tosi hyvä lopputulos 🙂
No niinpä! 😀 Kiitos paljon!
Erittäin hyvännäköinen ratkaisu pienellä vaivalla! Kertoisitko tarkemmin valitsemastasi petsistä ja vahasta? sävy on tosi kaunis!
…korjaan, siis vahan sävy 3101 kirkas. 😀