Tässä on about ainoat kuvat, joita oon tässä viime aikoina ottanut, joten runttasin tonne perään muutamat viikonloppuna napatut fiiliskuvat snapchatin puolelta. Ne kertoo vähän realistisemmin siitä, millasta aallonharjaa ja -pohjaa tää viimesin viikko on oikeen ollut: aika uupunutta taistelua jumittavan läppärin, kaatuilevan mallinnusohjelman ja ihan rutosti aikaa vievän pienoismallirakentelun kanssa.
Väsymyksen tasosta kertoo se, miten oon viime päivinä valinnut mielummin ne pidemmät yöunet tai ylipitkät päikkärit, kuin koneen ääressä hengailun. En pitänyt kiirettä, vaikka oli tarkoitus kirjoittaa tääkin postaus eilisen puolella. Parempi vaan kun ei nyt stressais mistään ylimääräisestä. Viimeiseen palautukseen on reilut kolme viikkoa aikaa, ja siihen asti täällä vaan nyt on aika hiljaista, vaikka kuinka muuta haluisin…
Laskin, että multa puuttuu enää neljästä meneillään olevasta kurssista suoritukset (joista niistäkin yksi lienee jo läpäisty), jonka jälkeen kaikki kandiin vaadittavat kurssit on kasassa. Se on aika lohduttavaa näiden pienten ”epämotivaatio mutta pakko vaan suoriutua”-fiilisten keskellä.
Yks mikä mua tsemppaa eteenpäin on se, että kesän työkuviot ovat viimein selvinneet! Sain aprillipäivänä puhelun, että sain sen kesäduunipaikan johon pyrin. Mulla oli vasta sitä edeltäneenä päivänä ollut haastattelu ja odotin tiedon tulevan vasta seuraavan viikon alussa, joten väkisinkin sen puhelun jälkeen mietti, että apua eihän tää ollut vitsi. Mutta eihän tommosilla voi huijata, eihän? 😀 Mutta vitsit mikä fiilis, kivi putos sydämeltä kun ei tarvitse enää miettiä, millä paikkakunnalla ja missä hommissa viettää tulevan kesän. Sillä paikkakunnalla oli mulle tosi iso merkitys verrattuna viime kesään, koska vasta kesällä mä pystyn oikeesti keskittymään tähän kotiinkin, eikä se oikein onnistuisi, jos työt olis Helsingissä. Siellä on toki enemmän tarjontaa työpaikkojen suhteen, mutta voi olla aika varma, ettei tästä uuteen kotiin kotiutumisesta tulis yhtään mitään, jos viettäisin taas koko kesän pääkaupunkiseudulla vanhempien nurkissa punkaten.
Kevät tulee katupölyä lukuunottamatta just niin vaivihkaa kuin saattoi odottaa. Mutta se jos mikä tuntui keväiseltä, kun istahdettiin pääsiäislomalla ekaa kertaa rannalle terassille munkille ja kaakaolle, kun aurinkoiset säät saivat kesäsesonkikahvilatkin avaamaan ovensa. Ollakin että siinä oli meri vielä jäässä, eipähän ainakaan ollut vielä lokkeja ryöstämässä safkoja lautaselta.
Tää huhtikuun eteneminen meinaa reissujen lähenemistä, ja niitä jos mitä tässä odottaa innolla. Alle kuukaus enää Prahaan! Siihen liittyvät nuo piirrokset tossa ylempänä, alettiin kokoamaan materiaalia meidän excursion matkaopasta varten. Aihepiirinä on nykyajan arkkitehtuurin historia, ja meidän aiheena oli kubismi – siis se kulmikas taiteenlaji – josta löytyy arkkitehtuurinkin puitteissa muutama oikea toteutettu kohde Prahassa vuosilta 1910-14. Kieltämättä aika jännä tyylilaji…
Sellaista tän kuun alkuun. Katsotaan miten tää lähtee tästä rullaamaan, nyt pitäis selvitä tuon välipalautuksen jälkioloista, kasata itsensä ja tsempata koko toi asuntosuunnittelun kerrostaloduuni loppuun. Heitin tosiaan koko suunnitelman uusiksi alle vuorokautta ennen välikritiikin deadlinea… Joku järjen riemuvoitto taas vaihteeks. Hommaa tosiaan riittää, mutta jälkeen kaikkein kriittisimmät palat olis saatu nieltyä ja jäljellä olis enää toi historian kurssi ja loput työmaaseurannasta. Kyllä tästä selvitään (jankkaan tätä niinku jotain positiivista mantraa ja toivon että se auttais motivaatioon jotenkin alitajuntaisesti)!
Aurinkoista huhtikuun alkua kaikille!