Toinen, kumpikin, kaikki

En harrasta runoilua, mutta nyt tuli ulos tämmöstä. Tästä piti tulla ihan vaan runo naisille, näistä ihanista naisista ottamieni kuvien kuvittamana. Se alkoikin sellaisena, mutta jotenkin siihen lopulta (vahingossa) kiteytyi myös paljon muuta. Aiheita, joista on vaikea kirjoittaa asiatekstiä joutumatta jonkin tahon sylkykupiksi. Ja kun pääsi alkuun, oli vaikea lopettaa. En tiedä, tulkitsetteko sitä kuten itse päässäni ajattelin – runot saavat olla monitulkintaisia – mutta jos joku tarvitsee johonkin selvennöstä, voi kysyä niin selitän.

Toinen katsoo kohti, hymyilee,
toinen kääntää päänsä pois
Kumpikin kaunis,
kehuilla oikeutta tois.

Toisen kaula-aukko osuu napaan,
toisella kurkkuun
Kumpikin uskollinen itselleen,
vaik joskus pukeutuis huntuun.

Toinen jotain yhtä mieltä,
toinen ei jaksa moista
Kummalkin näkemystä, mut
totuus muodostuu faktoista.

Toinen viihtyy parisuhteessa,
toinen on sinkku
Oli yksin tai yhdessä,
kumpikin rakastettu.

Toinen tuhlais vaan kenkiin,
toinen läpi maailmaa kahlaa
Kuka tunkis onnea määritelmiin,
no se mikä pään sisusta koristaa.

Toinen äänekäs, möläyttäjä,
toinen hiljainen ja harkitsee
Kummankin ajatukset tärkeitä,
ja muiden huomiointi palkitsee.

Toinen ”niin nainen”,
toinen ”cool bro jäbä”
Joka minuus erilainen,
kummallekaan ”ota tai jätä”.

Toinen kestää ja kestää,
toinen ei todellakaan siedä
Kummallakin oma tahto,
kaikki ei vaan miellä.

Toinen itsensä näkee,
toisella vääristyy
Kumpikin katsoo peiliin,
vaan oliko kritiikkiin mikään syy.

Toinen on avoin kirja,
toinen sulkeutuu
Kumpikin mysteeri,
ulkokuoresta sokaistuu.

Kumpikin nainen,
joku toinen taas mies
Yksi ei vielä tiedä,
Ihmisyyttä, meidän kaikki on siinä.

Lopulta kumpikin, kaikki on,
vain omaa olemistaan kokeva,
Omas olossansa oleva
ja olemattomaksi tuleva.

Ajattelin että tää postaus olisi sopinut hyvin naistenpäivään, mutta se oli ja meni ja mulla oli liian kiire. Eipä se mitään. Ihan kuin se olisi ainoa päivä, jolloin naiset ja miehet saa kehua naisia, odottaa huomiota myös itselleen. On ihanaa että elämässä on pientä juhlaa, mutta käytännössä sitä yhtäläistä huomiota sopisi odottaa joka päivä. Naistenpäivässä ei ehkä suomalaisen näkökulmasta ole mitään kovin ihmeellistä – joku saattaa katsoa sen olevan tarpeetonkin. Mutta Naistenpäivä on virallinen juhlapäivä myös useissa muissa maissa kuin vain Suomessa, ja sitä on ihan sopiva juhlistaa mukana, sillä kaikialla tasa-arvo ei toteudu lähellekään yhtä hyvin kuin Suomessa. Sen tarkoituksena on ollut huomioida naisia ja naisten saavutuksia, sillä tasa-arvossa mitaten ollaan historian saatossa oltu vuosisatojen ajan altavastaajia. Se tasa-arvo on ollut kovan työn takana jo tähänkin asti, sitä ei pidä vähätellä. Jos ihmiset ei tunne historiaansa, tän epävarmasti vellovan maailman on liian helppo livetä takaisin vanhoihin iänikuisiin raameihin ja toistaa itseään.

Voisin kirjoittaa mielipiteistäni tasa-arvoon liittyen, mutta se olisi niin pitkä juttu, ettei sovi tähän. Tämä postaus on kaikille ihanille naisille, tasa-arvolle ja rauhalle. ❤

– – –

Anyway, tällä viikolla selvisi tän kevään toisen ja kolmannen vuoden viimeisen periodin sisältö ja työmäärä, ja se on aika raakaa settiä. Toi asuntosuunnittelun kurssin avausluento tuntui samalta kuin joku olisi kaatanut mun niskaan saavillisen jääkylmää vettä, ja päivän päätteeksi olisi halunnut kaivautua peiton alle piiloon ja jäädä sinne loppukevääksi. Mutta kyllähän sen tiesi jo aikasemmin, että tää kevät tulee olemaan raskas. Että vaikka oon oman kandikurssini tehnyt, tää on se kurssi josta suurin osa sen tekee, eikä me muut päästä siinä sen helpommalla. Tää työmäärä näkyy jonkin verran tän blogin postaustahdissa, mutta ymmärrätte varmaan. Viimeistään huhtikuun jälkeen helpottaa…

Psst! Jos jollain on tarvetta valokuvaajalle (sitsit, vuosijuhlat, henkilökuvat yms.), heitän satunnaisesti kuvauskeikkaa Tampereen seudulla. Mulla on vähän virallisempi galleria-sivu täällä. Jos tiiät että jollain saattais olla tarvetta, saa vinkata kaverille!