Kerroin Facebookissa ja Instagramissa lyhyesti maanantaina, että toimin viikon meidän yliopiston toisena edustajana Diplomi-insinööri- ja Arkkitehtihaun eli DIA-haun kampanjassa. DIA-haun sometilejä hallinnoi vuorotellen eri tyypit kaikista DIA-hakuun kuuluvista yliopistoista, ja viime viikko oli TTYn vuoro. Tarkoituksena oli kuvata ihan vaan sitä omaa elämää yliopistolla ja vähän esitellä, millaista se meininki siellä on. Eli aika tuttua hommaa mulle, kun täällä blogissa/somessa tulee jonkin verran muutenkin kerrottua tosta opiskeluarjesta. 🙂 Tää maininta ei tosiaan liity mitenkään itse tuohon kampanjaan, enkä julkaise siinä käytettyä materiaalia täällä, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin ainakin ne instagram-kuvat löytää tuolta diahaku -tililtä.
Tuntui ehkä vähän hassulta, että jopa yliopistojen hakukampanjoissa yritetään nykyään tavoittaa yleisöä instagramin ja snapchatin avulla. Mutta en kyllä valita, kun ainakaan suunta ei oo liian perinteistä ja kaavoihin kangistunutta. En oo vielä päässyt itsekään ihan sinuiksi ton snapin kanssa: unohdan sen aina välillä ja sitten jonain päivänä taas muistan ja kuvaan koko mystoryn täyteen. 😀 Mutta toisaalta se lienee vähän enemmän nuorempien ikäpolvien valta-aluetta, ja mä oonki jo yli parikymppinen korppu (hah). Tai sitten oon vaan liian perfektionisti kuvien suhteen… (mut anyway rakastan nimimerkillä lyhytelokuva löytyvän Annin mystorya).
Tähän viikkoon mahtui paljon. Ton somekaappauksen lisäksi oli yksi koko päivän mittainen kuvauskeikka, ja sen vastapainona pitkästä aikaa sellaiset juhlat, jonne en ottanut ollenkaan koko kameraa mukaan. Olin myös suunnitellut paljon hommaa viikonlopulle… mutta sopivasti heti kun toi arkiosuus oli takana, tulin kipeeksi. Pitkästä aikaa kunnolla kuumetta ja olo kuin jyrän alle jääneellä. Ja just siihen saumaan, kun Roope oli muualla ja olin mahdollisimman avuttomana yksinäni himassa, särkylääkkeet loppu ja lähiapteekki kiinni… Onneks kaverit pelasti.
Ei mulla oikein sen enempää ole nyt kerrottavaa, aivot on räkästä muusia ja kuume on taas nousussa. Hyvä että nää sairaspäivät pystyy käyttämään edes osittain hyödyksi, kun kerääntyneitä kuvia voi muokata pois alta sängystäkin käsin… tai ainakin niinä hetkinä, kun särkylääke vaikuttaa eikä sormet kavahda kylmän läppärin kosketusta. Mutta sen pidemmittä puheitta, mä jatkan tätä parantelua. Toivottavasti tää ei tästä ainakaan pahenis, kun ei taas millään olis aikaa sairastaa… Mukavaa viikonalkua teille!
2 Responses
Joo oon kyllä myös miettinyt, että jännää, miten tärkeässä asemassa se some on – jopa opiskelupaikankin valinnassa! Upeita kuvia myös 🙂
Niinpä! 😀 Kiitos paljon! Mä tykkään että tosta vikasta kuvasta tuli tosi mielenkiintoinen kun sen käänsi väärinpäin, kun nyt noi katulamput näyttää ihan koukuilta. 😀