Palkintopallilla arkkitehtikilpailussa

Saatiin tammikuussa tokana koulupäivänä sähköpostiviesti, jossa kerrottiin meidän ryhmän sijoittuneen palkittavien eli kolmen parhaan joukkoon Julkisivuyhdistyksen korjausrakentamisen ideakilpailussa. Meinas kyllä samaan aikaan käynnissä ollut yhärin kandikurssin aloitusinfo mennä ihan ohitse, kun ton viestin luki ja hämmennys valtas mielen! Että ei oo totta, oikeesti se meiän työ vai, top kolmessa, waaat. 😀

Panttasin sitä tietoa tänne asti, koska lopulliset sijat julkistettiin palkintojenjaossa vasta tänään 9.2., ja halusin tietää lopputuloksen ennen tänne kirjoittamista. Kilpailu oli tarkoitettu vain opiskelijoille ja se pidetään lähes vuosittain aina eri paikkoihin kohdistettuna.

Tänään aamulla hurautettiin porukalla Helsinkiin Korjausrakentaminen 2016 -tapahtumaan, jossa palkintojenjako tapahtui. Siellä oli planssit seinälle ripustettuina, vähän sikinsokin järjestyksessä ettei osattu arvioida sen perusteella, kuka voitti ykköspotin. Tai no, kyllä mä oikeastaan osasin etukäteen arvata, kuka sen kilpailun tulisi voittamaan.

Ja tätädädää, meidän tiimi sijoittui…

…kolmansiksi!

Siis ihan huippua! Ei ihan ykköspystiin ylletty, mutta eipä sen väliä. Muiden työt eivät tosiaan olleet mitään heikkoja esityksiä, päinvastoin. Tää oli erityisesti hurjan hyvä kokemus oman ammatillisen itsevarmuuden kannalta, joka tässä vaiheessa on muutoin vielä aika lähtökuopissa ja matalalla.

(Vähän hölmöä laittaa tänne kuva vaan itestään, mutta ryhmäkuvat jäivät nyt tästä postauksesta pois, kun virallisia saadaan vielä odotella ties kuinka kauan ja omissa ryhmäkuvissa valaistus oli ihan järkyttävä…)

Oon kaunistelematta superylpeä meidän ryhmästä, varsinkin kun lähdettiin koko skabaan aikalailla ilman mitään odotuksia.

Ainoostaan tää kuukauden odotusaika oli vähän harmi, kun koko sen ajan tiesi sijoittuneensa jollekin palkintosijalle 1.-3. välillä, ja tietty sitä kerkes toivomaan parasta ja haaveilemaan, mitä kaikkea voittorahoilla tekis… Tai no, mulla ainakin kiilui laajakulmaobjektiivin kuvat silmissä. 😀

Tohon työhön ryhdyttäessä oltiin jokainen tosi uupuneita, ja suurin osa syksyn töistä oli siinä vaiheessa jo takana. Ja koska oltiin rakennuksen ulkoista ideointia ja luonnostelua lukuunottamatta jätetty aikalailla kaikkien kuvien ja teknisten ratkaisujen tekeminen vikalle viikolle, meillä oli baltiarallaa viisi päivää aikaa pakertaa se koko komeus kasaan, aina pohjaratkaisuista uusien kerroksien rakenteisiin, ja 3d-mallin teosta konkreettiseen kuvamateriaaliin.

Viimeinen päivä ennen deadlinea oli ihan hullu. Mä tein koko yön meille visukuvia ja tytöt muita kuvia, ja kerkesin nukkua aamulla pari tuntia, jonka jälkeen alettiin hirveellä kiireellä taittaa niitä materiaaleja plansseille (suomeksi: asetella kaikkia kuva- ja ja tekstimateriaaleja julistemuotoon)… Oli vaikea saada kaikki olennainen mahtumaan edes jotenkuten järkevästi siihen määrättyyn kokoluokkaan. Mitään meidän ideaa ja ratkaisuja kuvailevaa tekstiähän ei oltu mietitty mitenkään etukäteen ja palautusperjantaina aivot olivat siinä pisteessä, ettei mitään meinannut enää keksiäkään, mutta jotenkin vaan saatiin jotain lauseita nipistettyä ulos.

Sitten tietty deadlinepäivälle ominaisesti tulostimet olivat ruuhkaantuneet/tukossa ja juoksin itselleni hien päälle ravatessani edestakas koulun käytäviä hakemassa kauempaa tulostimesta A3-pienennösplanssia ja sitten taas uudestaan kun eka kerta menikin paperille kaksipuoleisena, ja niin edelleen… Sitten liima loppui kesken, kun oltiin kiinnittämässä niitä isoja plansseja kapalevylle ja oli aistittavista pientä kilpailuhenkeä, kun jotkut tutut toisesta kiireisestä ryhmästä eivät millään olisi halunneet lainata meille edes muutamaa palasta kaksipuoleisesta teipistään. Sitten just palautusminuuteilla tajutaan vielä jonkun tekstipaperin puuttuvan ja äkkiä juostaan sit sen perässä vielä vähän edestakas… mutta onneksi lopulta ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa!

Alkuperäinen tilanne oli siis tämä:

Kuvat: Julkisivuyhdistys

Suomessa on runsaasti 1970-luvulla ja sen jälkeen rakennettuja ns. elementtiaikakauden asuinkerrostaloja, joista merkittävä osa on tullut tai on tulossa lähiaikoina ensimmäistä kertaa korjattavaksi. Kilpailussa tehtävänä oli ideoida 1980-luvun elementtikerrostalon julkisivujen ilmeen kohentaminen, rakennuksen energiatehokkuuden ja toiminnallisuuden parantaminen sekä mahdollinen lisärakentaminen.

On arvioitu, että nykyään puolet (ja tulevaisuudessa vielä enemmän) kaikesta asuntorakentamisesta on korjausrakentamista.

Saanko esitellä:   KEKO

Visukuva pihalta, aamuauringon puolelle asetetuista parvekkeista ja kapealla säleiköllä päällysteistä lasiseinäisistä porraskuiluista.

Julkisivu etelään ja julkisivu itään (ei mittakaavassa)

Visukuva parkkipaikan puolelta, sisätiloiksi muutetuista parvekkeista ja muutamista hiukan sisäänvedetyistä parvekkeista, sekä katolle asemoiduista kiikarimaisista lisäkerrosyksiöistä.

Julkisivu pohjoiseen (ei mittakaavassa)

Pohjapiirrokset voi klikata suuremmiksi (eivät ole mittakaavassa).

– – –

Se oli semmoinen työ se. En yleensä kerro täällä näin juurta jaksain mistään yksittäisestä koulutyöstä, mutta olkoon tää nyt poikkeus: eihän sitä tiedä, sattuuko tällaista kohdalle enää ikinä, vai onko tää vasta pientä alkusoittoa. Oli miten tahansa, tästä on mukava jatkaa eteenpäin: alle kaksi viikko yhdyskuntasuunnittelun kandityön palautukseen, iäiks!

Kuvamateriaalista julkisivukuvat ja pohjapiirrokset teki Lotta Peltokorpi, rakennekuvat (joita tässä ei nyt näy) Maija Saarela. Kiitän mun ryhmäläisiä isosta tsempistä, oli mukava työskennellä teiän kanssa. ❤