Tähän aikaan vuodesta monet tämmöset baltiarallaa parikymppiset vanhat käävät äityvät muistelemaan menneitä lähivuosia mieleenpainuvine tapahtumineen – penkkareita, vanhojen tansseja ja niin edespäin. Luin vastikää Jennan blogista postauksen, joka oli mun mielestä muistelotyyppisessä muodossaan tosi semmonen nostalgisen ihana: Joka vuoden helmikuulta yksi kuva itsestään, niin näkee aika hyvin, miten siinä välissä on muuttunut.

Vuosiin ehtii mahtua paljon, ja ainakin viime vuosien helmikuut ovat sattuneet olemaan aika muistorikkaita. Näitä kuvia oli hauska metsästää arkistojen kätköistä ja palailla vähän kyseisten vuosien helmikuiden tunnelmiin – vaikka toki myönnän, että nyt näiden kandikiireiden keskellä on muutenkin vähän pulaa tuoreesta sisällöstä. Nauttikaa nyt kuitenkin sillä välin näistä, jos pystytte.

2007

Floppaan tän koko postauksen idean heti alkuun myöntämällä, että tää eka kuva ei oo helmikuulta vaan jostain alkukesän lintsireissulta. Muut kuvat ovat kyllä helmikuilta! Halusin vetää tän postauksen vuosissa niin pitkälle taaksepäin kuin pystyin, mutta mitä kauemmaksi niihin arkistoihin upottiin, sitä huonommin missään kuvissa oli enää päivämääriä. Vuodet ehkä pystyisi joten kuten arvioimaan, mutta kuukaudet ovat jo aika mahdottomuus. Muita näin selkeitä kuvia ei vaan löytynyt. Tommonen mä kuitenkin olin, silloin kutosluokan keväällä 2007. Hymyilevä hammasrautainen meikitön lettipää. Kuljin tuona kesänä paljon sellaisissa tosi lyhyissä mustissa mikroshortseissa, ne kun olivat mukavaa ja joustavaa kangasta ja ulkona oli tosi lämmin – mulla oli ne myös tuolla lintsireissulla päälläni. Muistan vieläkin miten sitten joku päivä sain mesessä jotain dissaamista vanhoilta luokkakavereilta, jotka niiden shortsien takia haukkuivat mua ”heruttajaksi”. Muistan miten se silloin hämmensi ja suretti pienen ihmisen viatonta mieltä kovin.

2008

Yläasteella mä ns. harrastin mangaa ja animea. Tai eninnä mä luin mangaa ja pyörin niihin aihepiireihin liittyvillä nettifoorumeilla. Kokeilin myös muutamaan otteeseen cosplayta, kuten kuvasta näkyy. Tää oli mun ensimmäinen cosplay-asu ikinä, ja tehtiin se naapurin tädin kanssa yhdessä erään mangafoorumin cosplay-miittiä varten. Siis oikeesti, olin koulussa tosi arka vaatteiden suhteen enkä uskaltanut kokeilla oikein mitään erikoista, ja silti mulla oli pokkaa mennä tässä tällingissä Kamppiin treffaamaan niitä muita yhtä jänniä mutta tuntemattomia tyyppejä. Laitoin jopa tommosta pesussa lähtevää surkeeta mustaa hiusväriä, että olisin näyttänyt vähän enemmän tuolta Inuyasha-sarjan Kikyolta… 😀 Ihan varma en oo kun en enää muista, mutta salee leikkautin ton otsatukanki osin ihan tota cosplay-asukokonaisuutta ajatellen. Arkisin tosiaan pukeuduin aika huomaamattomasti, lähinnä vaan tummiin tai vihreisiin vaatteisiin ja huppareihin.

2009

Tässä välissä olin kerennyt värjätä hiukset yhden toisen cosplay-kokeilun seurauksena, jonka jälkeen jäin joksikin aikaa punertavan sävyiseen värjäilykierteeseen. Tää on aika tärähtäneen epäselvä kuva, mutta ihan varmasti tuon vuoden helmikuulta. Muista pitäneeni hiuksiani pari kertaa tolleen ”polkkana”, eli pituudet pipon sisään piilotettuina, muun muassa mun ja Roopen ensimmäisillä ”treffeillä” Helsingin Japanipäivillä. Ehkä tää kuva on jopa siltä päivältä… Uhhuh miten se olikaan niin jännää ja salaista. 😀 Näyttää kuvassa että olisin taas aika mustissa, mutta pikkuhiljaa ton kevään aikana aloin oppia käyttämään muitakin värejä.

2010

Tulee ikävä Gräsaa kun kattoo tätä kuvaa! Siis sitä nuorison käsityömestaa, jossa kävin tekemässä ala-asteikäisestä aina lukion loppuun asti niin savi-, hopea- kuin ompelutöitä. Asenne näyttää olevan aika ysiluokkaa, mutta tyyli ei näytä muuttuneen oikein miksikään. Hupparit, tennarit, huivit ja pipot, ne oli se juttu. Ja vaikkei sitä näistä heti uskoisi, niin edellisen kuvan kasiluokan keväästä tähän ysiluokan kevääseen mun tyyli oli enemmän tai vähemmän sellaiseen hiphop-tyylin suuntaan, siis LA-lippiksineen kaikkineen. Ostin jopa hopeanväriset tennarit Japanin reissulta – siis ei juma ne oli coolit, kellään ei ollut samanlaisia. Sitten jossain vaiheessa kyllästyin ja unohdin ne muutamaksi vuodeksi, kunnes jonkin aikaa sitten aloin pohtia, että mihin ne oikein katosivat. Kun nyt niitä hopeisia tennareita olisikin taas huikeeta käyttää! Niiden kohtalo selvisi, kun ne sitten eräänä päivänä kävelivät meille kylään erään sukulaistädin jaloissa. 😀

2011

Näytänpä mä tässä aika paljon mun äidiltä…. Tän vuoden helmikuusta oli tosi vaikea löytää kuvia! Ihme että oli edes tää yks kuva, hiihtolomalta Malagan eläintarhasta. Tai ehkä joku vaan erehtyi ottamaan kuvan musta, sekoitti niihin vieressä olleisiin apinoihin. Ei varmana kotipuolessa tarjennut ihan noin kevyissä vetimissä… Paitsi tosta huomaa, että mun isojen paitojen ja sivusolmujen aikakausi oli kuitenkin jo alkanut. Tää tais olla aikaa kun mun naama kukki finnejä ja kasvatin hyvää vauhtia sitä otsatukkareuhkaa pois. Viimeinkin. Jostain syystä en muista tuosta lukion ekasta vuodesta paljoa mitään, toisin kuin vaikka yläasteesta tai sen jälkeisistä vuosista. Johtuiskohan siitä, että tää oli ajanjaksoa päiväkirjan kirjoittamisen lopettamisen jälkeen mutta ennen blogin aloittamista?

2012

Oijoi, tää oli niitä blogin ekoja kuukausia… Kuvailin vanhalla digipokkarilla, tuloksena hirvee määrä käsivarren mitan päästä otettuja omakuvia – silloin ei edes tunnettu sanaa selfie – ja toinen toistaan karumpia asukuvia. Se oli niin tärkeetä sillon. Olin kyllä yllättävän uskalias kokeilemaan uusia juttuja, varsinkin jos vertaa nykyiseen vaatenirsoiluun. Tuon vuoden helmikuussa oli myös vanhojen tanssit, mutta kirjoittelin siitä muistelua juuri viime keväänä, joten keksin nyt tilalle jotain muuta. Oli vaan vähän vaikea löytää itsestään yhtään kokonaista kuvaa, kun blogin kuvat olivat silloin niin pieniksi leikattuja, tai sitten niitä naamakuvia… Onneksi tässä on matkan varrella tapahtunut jotain evoluutiota.

2013

Ai että, abikevät. Mun pikkuveli elää just omaa abikevättään ja viettää paraikaa penkkaripäivää, joten tosi sopivaa palata nyt näihin tunnelmiin. Mulla ei ollut ihmeellistä asua penkkareissa, tyyliin afroperuukki ja zipperall-haalari, ja muistan sieltä lähinnä että jossain vaiheessa mulla alkoi särkeä päätä ja tuntua matkapahoinvointia, siis siitä huolimatta vaikka alkoholi ei kuulunut mun penkkareihin… No mutta. Valitsin tähän kumminkin vähän abitunnelmaa, ja oikeastaan tää kuvan ”pukeudu jonkun alakulttuurin mukaan”-abipukeutumispäivä jäi kyllä mulle parhaiten mieleen niistä abikevään kohokohdista. Toi kaverilta lainattu mekko ja koko ”gootti lolita”-look ylipäätänsä oli kyllä aika pähee! Tuona vuonna mä kuvailin kyllä asukuvia pakkasista huolimatta, vaikkei mun linssin valovoima meinannut riittää yhtään mihinkään ja kuvat olivat paljolti sellaista rakeista mössöä.

2014

Tää oli aikaa, jolloin en oikein asukuvia ottanut. En ainakaan ulkona, oli niin kylmää ja asuin ekaa vuotta yksinäni Tampereella, enkä todellakaan kehdannut pyytää ketään ottamaan musta asukuvia, saatika että olisin uskaltanut ottaa niitä itse kadulla. Sisällä tuli otettua jotain kuvia, ja tää on sattuu olemaan yhden hauskan ”villit kiharat suoristusraudalla”-kokeilun kuvasaldoa, josta tein silloin videopostauksen. Nyt noi kiharat näyttävät mun silmissä lähinnä harakanpesältä, mutta silloin se oli olevinaan tosi siisti kiharapesä. Lähdin ne päässä samana päivänä Helsinkiin exculle, ou mai gaad. Kertaakaan en ton jälkeen oo jaksanut tehdä noita uudelleen! Ei ihme, oli nimittäin sen verran iso vaiva.

2015

Viime helmikuun lopussa oli RUK-juhlat, jonne olin pynttäytynyt itse ompelemaani mekkoon ja päässä oli varmaan upein kampaus mitä siihen asti ikinä. Oli aika linnanneitofiilis, paljon prinsessamaisempi kuin mitä vanhojen tansseissa aikanaan. Toi mekko on edelleen ihan überihana, mutta aika harvoin tulee sopivia tilaisuuksia käyttää sitä. Varsinkin kun jotain tommosta onnistunutta omatekemää varjelee vähän normaalia tarkemmin… Toki tuota yläosaa voi käyttää erikseen toisen alaosan kanssa, mutta yllättäen toi paljettikangas on vähän raapivaa. 😀 Anyway, tää on ikimuistoinen asu siitä ikimuistoisesta helmikuupäivästä.

– – – – –

Nää kuvat eivät ehkä ole paras kokoelma kertomaan tätä teille, kun valitsin aika neutraalit otokset, mutta mulle itelleni tää arkistojen selailu oli hyvä muistutus siitä, miten pitkä matka jossain kuvanmuokkaustaidoissakin on vuosien varrella edetty. Onneksi.


Oliko näistä helmikuista teistä ylitse muiden / yllättävä / mielenkiintoinen? Millaisia kuvia ja muistoja teidän helmikuille osuisi, jos lähtisitte kaivelemaan arkistoja?