Pikkukissa pakkasessa

Kirjoittelin viikonloppuna kissapiposta, mutta näitä asukuvia en ennättänyt julkaisemaan. Tää on viime aikoina ollut yksi mun vakkariasuista – varsinkin toi villapaita, joka on ollut tässä harmaassa arjessa aika ihana ja lämmin väripilkku. Saatiin myös sattumalta näihin kuviin tosi kauniit värikontrastit: kellertävä rakennus ja ilta-aurinko, turkoosi villapaita, sinertävä lumimaisema ja nää mun hiukset. Aika harmoninen yhdistelmä!

Ja oli muuten mukavimmat talvikuvailut ikinä. Sää oli leuto, ton paksun villapaidan alle piiloutui mukavasti monia lämpökerroksia, kengät oli kunnon ”näiden kanssa selviydyn vaikka maailmanlopusta”-mallia ja sormettomat hansikkaat tuntui jopa lämpimämmiltä kuin nahkahanskat (?!)… Ei tuntunut yhtään siltä, että pakkasta olis ollut lähemmäs 20 astetta. Olo oli oikeestaan jopa lämpimämpi kuin mitä aiemmin päivällä toppatakin kanssa.

Nyt sen sijaan on loskaa ja vettä ja yyh ääh, ja silti oon onnellisempi kuin pakkasilla.

Ihan vaan siksi, että silloin oli vielä liukkaampaa kuin nyt. Vaikka Dr.Martens-bootsien pakkasenkestävyys on ihan siedettävä, sain huomata niiden pidossa olevan puutteita. Kun pakkasta oli riittävästi, aura-auton kolaamat tiet olivat ihan ilman jäätäkin jo niin käsittämättömän liukkaita, että joka askeleella tuppas askel lipsumaan. Jopa toi mun onneton vajaan kilometrin mittanen koulumatka muuttui aika jännäksi. Päätös kunnon talvareihin vaihtamiseen kypsyi kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun vedin talven ekat lipat komeesti keskellä kampuksen pihaa. Enkä tietenkään ollut siinä yksinäni. Suhtaudun yleensä aika reteesti tommoseen perustoilailuun, kun en sentään satuttanut itseäni, mutta ei se kovin hyvä alku sille maanantaille ollut. Onneks suomalaiset on hyviä esittämään, etteivät huomaa mitään…

Eihän noi Meindl-vaellusmonot mikään esteettisyyden multihuipentuma ole, mutta pysynpähän pystyssä perkele. Eikä muuten varmana jäädy varpaat. Ei mitään tennaritoilailua vaan järkevä talvipukeutuminen kunniaan!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

ps. Se mun mainitsema kovalevyepisodi päättyi nyt niin, että menetin about kaikki viime syksynä ottamani kuvat (sekä originaalit että muokatut), ja ainakin yhden viime syksyllä tehdyn koulutyön tiedostot… Toki ton voisi vielä viedä jollekin korjaajalle joka vois sen kanssa yrittää onneaan, mutta en ihan usko, että mulla olisi varaa maksaa sellaisesta. Tää on valokuvaamisesta harrastavalle aika kova kolaus, ja koitan nyt vaan niellä tän menetyksen. Että onneksi menetyksenä on ilmeisesti vaan toi yksi syksy, jonka aikana ollut mitään erityisen merkittävää. Ja onneksi mulla on tää blogi, että siltä ajalta löytyy edes jotain parhaita paloja tänne tallennettuina. Jokin lohtu edes.