Joulufiiliksen häivähdyksiä

Tää joulu tuli ihan nurkan takaa. Ei vähiten siksi, että mulla oli vika tentti vasta viikko sitten, mutta kaikki ne vähäiset valmistelutkin piti hoitaa parissa päivässä tällä viikolla, ja siinä samalla mä tein pitkiä työpäiviä. Ovathan noi aiemmatkin joulukuut olleet kiireisiä, mutta tää löi ne ihan laudalta. Vaikea kuvitella, että tulevaisuudessa tulisi vastaan yhtään tän kiireettömämpiä jouluja, mutta tietääpähän sitten jatkossa edes aloittaa valmistautumisen ajoissa. Mä nimittäin en tunne oloani yhtään jouluiseksi, kun en kerennyt valmistautua tähän etukäteen, en henkisesti enkä fyysisesti – jälkimmäisen tarkoittaessa lähinnä sitä, etten tehnyt ainuttakaan joululahjaa itse. Ja se jos mikä tuntuu tosi vieraalta! Löysin mä ihan kivoja lahjoja kaupoistakin, mutta ei se tunnu samalta, kuin lahjojen tekeminen itse, sillä tavoin oikeella ajatuksella ja tunteella mihin oon tottunut. Sukulaiset kysyvät innoissaan paketit avattuaan että ”voi että itsekö sä teit”, ja tuntuu hölmöltä, kun tän vuonna mun vastaus olikin kieltävä.

Henkisellä puolella meinaan sen sijaan lähinnä sitä, miten mun oli vaikea suhtautua koko joulunodotukseen muutenkaan mitenkään vakavasti, kun mun vanhemmat & veljet lähtivät jouluksi reissuun. Vaikka mä ymmärrän niitä ja lähtisin itsekin enemmän kuin mielelläni jonnekin lämpimään maahan aurinkoon loikoilemaan ja nollaamaan aivoja, on se silti harmi, koska viettäisin joulun kaikkein mieluiten kotona, tai vähintään yhdessä juuri niiden lähimpien perheenjäsenten kanssa. Toki me vietettiin etukäteen sellainen oma pienimuotoinen jouluillallinen, ja saatiin siitäkin rakennettua pienillä koristeluilla ja hyvällä jouluruualla tosi tunnelmallinen ilta, mutta eihän se ihan sama juttu ole, kuin oikea perheen kesken vietetty joulu.

Mutta vaikka tää ei nyt ollut sellainen perinteinen joulu, niin aatto ainakin sujui kokonaisuudessaan tosi mukavasti. Vierailtiin isovanhempien luona, vaihdettiin lahjoja, syötiin riittämiin jouluruokaa, käytiin haudoilla… Eli sellaisia perinteisiä juttuja kumminkin. 🙂 On mukava nähdä kummankin sukulaisia pitkästä aikaa, se kun kummasti vähenee, kun asuu eri paikkakunnalla. Itse asiassa pari päivää takaperin vietettiin myös pikkujouluja pitkästä aikaa meidän yläasteaikaisen kaveriporukan kanssa, ja hauskan illan lisäksi siinä erityistä oli se, että kerrankin saatiin koko meidän ympäri Suomea ja maailmaa hajaantunut porukka kasaan samaan aikaan samaan paikkaan!

Ja vaikka tänne Espooseen ei saatu valkeaa joulua, ei voi sanoa etteikö tää jouluaatto olisi ollut kaunis. Aurinko laski jo kolmen jälkeen, mutta saatiin nauttia valoisasta aamupäivästä, kauniista auringonlaskusta, täysikuusta, pimeyttä kauniisti värittävistä jouluvalloista ja hautausmaalla loistaneista, henkeäsalpaavan tunnelmallisista kynttilämeristä…

Me aateltiin ottaa tää loppuviikko mahdollisimman rennosti. Loma kuluu kumminkin nopeemmin kuin mitä tää koko kuukausi tähän mennessä, ja jotenkin olis pakko keretä latailemaan akkuja ennen ensi viikkoa työpäivineen, ja ennen uutta vuotta ylipäätänsä. Rentouttavia joulupyhiä teille kaikille! ❤