Marraskuun positiivisia

Jos päältäpäin mietin, mulle marraskuu on valtaosin harmaa, kylmä, tylsä ja epäinspiroiva. Mutta pakkohan sen todellisuuden on olla jotain muutakin! Tässä muutamia hyvänmielen kuvapoimintoja lähiviikoilta, ja niistä mieleen muistuneita fiiliksiä.

•  Asioiden valmiiksi saamisen riemu. Ihan yksinkertaisienkin, kuten tiskivuoren matalaksi taisteleminen. Kun marraskuu on lähes koomaa, jo pelkässä aloittamisessa onnistuminen on lähes itsensä palkitsemisen paikka. Tai se kun pääset ovesta ulos huonosta säästä huolimatta, vaikkei olisikaan ihan pakko. Kun palattuasi oot kumminkin tyytyväinen, että sait lähdetyksi.

•  Ne harvinaiset aamut, jotka eivät olekaan harmaan pilvisiä. Kuten tuon ylläolevan kuvan aamuna, jona taivas oli oranssia ja punaista, ja värjäsi niillä sävyillään kuuraisen tienkin.

•  Ennalta-arvaamattomat, täydelliset kirppislöydöt. Kuten nuo ehjät, siistit nahkabootsit, jotka sattuivat sopimaan mun jalkaankin ihan täydellisesti! 18 euron kirppisostos olisi ehkä muutoin isomman harkinnan takana, mutta kun nuo ovat Vagabondit, niin luotan siihen että ne maksavat itsensä takaisin, kun käyttöaika tulee olemaan vuosia.

•  Onnistuneen ostopäätöksen tekeminen pitkän harkinan jälkeen. Yleensä tää koskee isompia hankintoja, mutta joskus kyse voi olla niinkin pienestä asiasta kuin Tigerin mustan graafisesta hedelmäkulhosta. Kyse ei ollut niinkään hinnasta, vaan siitä, että ”ei meidän kotona oikein ole tilaa”. Mutta kun sen kanssa on eipäs-juupas -pompotellut jo vuoden päivät ja tilavampaan kämppäänkin muuttamisessa menee vielä kauan, on huojentavaa päästä siihen ratkaisuun, jonka oikeasti teki jo aikoja sitten.

•  Niiden tylsienkin asioiden oppiminen. Rakenteet ja rakennusoppi eivät tosiaan oo mun lemppariaihe arkkitehtiopinnoissa, mutta kun niitä oppii, tuntuu tosi hyvältä kun tajuaa ymmärtävänsä ja muistavansa niistä edes jotakin. Mä oppisin pänttäämisen sijaan todennäköisesti paljon helpommin käytännön kautta, ja on ollut hauska huomata, että vaikkei konkreettiselle työmaaharjoittelujatkolle löytynytkään sopivaa paikkaa ja aikaa, niin myös tuosta meidän työmaaseurannasta saa paljon irti.

•  Itse ottamat, iloisesti yllättävät valokuvat. Siis mulla oli jotenkin sellainen tunne, että vaikka joistain erinäisistä tapahtumista on omat kuvasettinsä, niin luulin että näitä pelkkiä arkikuvia olisi ollut ihan surkea saldo. Oon ollut niin laiska kaivamaan kameraa esiin, on ollut niin harmaata ja epämielenkiintoista… Suhtaudun mun aikaansaamaan kuvausjälkeen usein pessimistisesti juuri sen kuvan räpsäisyn jälkeen, mutta yleensä saan yllättyä, kun katon niitä kuvia myöhemmin koneelta. Kuten nyt, kun muistokortilta löytyikin näin mukavia kuvia!

•  Lahjan saavan henkilön ilo. On ihan huippufiilis, kun kokoaa ajatuksen kanssa hyvän lahjan, ja sen saaja osaa arvostaa sitä! Yllä kuvassa näkyy mun äidin 50-vuotislahja. Nuo pöytäliinat olivat omaan budjettiin verraten tosi kalliit, mutta toisaalta saajalleen niin täydelliset, että tippaakaan ei kaduta.

•  Muutaman päivän lisäaika deadlineen. Se huojentaa, herättää toiveikkuutta ajoissa ehtimisestä. Mutta toisaalta se voi myös kostautua, jos tahtiaan hidastaakin nyt kun yhtäkkiä onkin aikaa. Mun pitää koittaa psyykata itseni tsemppaamaan, päivä kerrallaan,

•  Helpot herkut. Kuten tuo randomtestaus, näkkäri + avokado + mausteita, pahuksen yksinkertaista mutta hyvää!

Varmaan noita löytyisi jotain muitakin – kuten sellaiset päikkärit jotka eivät venähdä liian pitkiksi, ensimmäiset joulutortut ja keskellä viikkoa oma-alotteisesti pyykkäävä mies. Mutta en jatka tätä listausta nyt enempää, etten jumittuisi tähän liian pitkäksi aikaa säätämään, kun pitäisi jatkaa hommia. 🙂 Mitä teidän marraskuuhun kuuluu?




ps. Huomenna on vika päivä, jona ehtii vielä osallistua tähän Biozellin arvontaan!