Syksy näkyy ja tuntuu

Syksy menee menojaan – enää ei kestä kauaa, kun nää kauniit värikkään aurinkoiset päivät yhtäkkiä korvautuneet niillä harmaalla ja loskalla. Musta tuntuu kuin mä olisin seurannu kaikkia kauniita päiviä lähinnä ikkunan takaa ja missannut koko syyskuun, mutta oli tuossa viime kuussa ollut hyviäkin hetkiä. Kahviloissa istuskelua, kuvauskeikkoja, kavereiden treffaamista… Semmosia laatuajan palasia ja vähän kodista irtautumista. Kahviloissa käyminen on mulle aika ”uus juttu”, mutta kelpais hyvin jos siitä tulis edes suht säännöllinen tapa ja keino, kun mun olis ihan hyvä opetella lähtemään kotoa, kun meinaan välillä juurtua tänne liiankin lujasti kiinni.

Tässä oli about viikon mittainen postaustauko, kun oon ollut niin kiinni koulujutuissa. Yritin jo eilen aloittaa kirjoittamaan tätä, mutta ei siitä tullut mitään. Meillä oli sillon päivällä yhden isomman työn palautus (ihanku meillä edes olis muuta kuin isoja töitä), ja sen tän viikkoinen työstö vei ihan kaikki voimat, ettei pää tuottanut ainuttakaan selvää lausetta. Jotenkin ne hommat jäivät taas viimeisiin päiviin ennen palautusta, kun on ollut paljon muitakin töitä tehtävänä… niinpä tää viikko on menty aikalailla neljän tunnin yöunilla per vuorokausi. Ei tää kirjoittaminen oikein nytkään luista, onneksi edes noi muutamat syyskuun varrella otetut kuvat ovat aika nättejä!

Tuntuu että kesästä olisi vasta vaan ihan hetki, jonka takia oli aika outoa olla ”näin nopeesti” taas kauheessa dediskiireessä. Toisaalta se sujuu hyvin just siten miten oon tottunut, mutta nyt tässä kämpässä on tuo toinenkin ihminen, jolle on aika uutta tämmönen kiirepiikki, jonka aikana kääntyy vuorokausirytmi, kotitöiden teko kutistuu minimoimiseen ja muihin selviytymisstrategioihin sekä yleiseen hajamielisyyteen, jollainen nyt viimeisten vuorokausien aikana ovat valloillaan… Siinäpä se totuttelee, että joskus vaan on niin, että mä kömmin sänkyyn siinä vaiheessa kuin toisella soi jo herätyskello. 😀 Mutta tärkeintä nyt että sain sen palautettua ajallaan ja olin jopa vaihteeksi ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aina parantamisen varaa löytääkin. Palkitsin itteni pienellä alennusmyyntipyörähdyksellä ja nappasin testiin parit kosmetiikka tuotteet sekä uudet nahkahanskat entisten hukkuneiden tilalle, kylmiä säitä ja jäätyneitä näppejä ennakoiden…

Nyt meillä on meneillään perinteiset Arkkitehtiopiskelijapäivät, joita TamArkilla on tällä kertaa vuoronsa hostata. Mä nakitin itteni sinne kuvaamaan sitsejä ja sen sellaista, että saataisiin verkkosivuille materiaalia, vaikka alunperin olisin halunnut olla ihan vaan osallistujana. Mutta sujuu se osallistuminen näinkin, näkee millanen meininki on ja näkee tuttuja naamoja Otaniemestä ja Oulusta, eikä ainakaan oo mitään pakko olla kokoajan läsnä ja itseään innostuneen osallistuvaksi pakottaen, vaan voi olla aika rehellisesti väsynyt kun kerran onkin väsynyt. 🙂

En ehdi nyt jatkaa jaarittelua tämän enempää, kun pitää rientää takaisin koululle kuvaamaan AO-päivien sitsejä. Mukavaa viikonloppua teille kaikille!