Kokosin tähän meidän Pohjois-Norjan roadtrip-reissusta mieleen jääneitä huomioita ja havaintoja.

Ehkä nämä saattaisivat olla samantapaista reissua suunnitteleville hyödyksi – tai sitten ihan muuten vain viihdykkeeksi!

RAHA

Me pärjättiin about koko reissu Visa Electroneilla, mikä oli tosi kätevää, vaikka tietty siinäkin menee jonkinmoiset valuutanvaihtosummat välistä. Tai siltä se ainakin tuntui, kun oltiin arvioitu vaihtokurssia googlen avulla, joka oli vähän parempi kuin se joka näkyi sitten myöhemmin tilitapahtumissa.

Meillä ei ollut mukana kruunuja (NOK) käteisenä, ja käytännössä siitä ei missään välissä ollut mitään haittaa.

Niistä tosin voisi olla hyötyä erinäisissä tilanteissa, kuten jos pysähdyspaikan yleistä vessaa tai leirintäalueen suihkua varten tarvitsisi jonkun kymmenen kruunun kolikon. Joillain leirintäalueilla ei voinut ollenkaan maksaa kortilla (näin kävi ainakin kahdella leirintäalueella) mutta silloinkin omistajat ottivat ongelmitta vastaan käteisellä euroja, joita meillä oli mukana.

Satunnaisia hintoja (euroissa, vaikka maksettiin kruunuissa):

– Nordkappin sisäänpääsy (24h-liput) noin 60€ / 2 hlöä
– Alta museum (kalliomaalaukset) sisäänpääsy noin 22€ / 2 hlöä
– Burger king 2 Whopper-ateriaa noin 25€
– Polaria museo sisäänpääsy: noin 15 € / 2 hlöä (opiskelijahinta)
– Therimin -niminen Finrexin tapainen flunssalääke apteekista noin 9€
– Lofotr-viikinkimuseon sisäänpääsy noin 30€ / 2 hlöä (opiskelijahinta)
– Kaksi postimerkkiä 48 NOK eli reilu 5€

BENSA

Norjassa bensa on kalliimpaa kuin Suomessa, se ei liene yllätys. Mun autolla pääsee täydellä tankillisella suunnilleen 600 km ja sen tankin koko on aika pieni, tyyliin 40 litraa, ja Suomessa sen täyttö maksaa keskimäärin 60 €.

Norjassa puolikas tankillinen oli keskimäärin 300 NOK, mutta sillä saattoi olla paikallisesti suuriakin eroja!

Siis ihan muutaman kilometrin päässä välillä toisistaan olevilla bensiksillä saattoi olla niin, että toisella oli yli parin euron litrahinta, kun taas toisessa oltiinkin ihan Suomen hintaluokassa. Keskimäärin bensa maksoi kesällä about 15,85 NOK / litralta, eli euroissa jotain 1,7 €/litra, siinä missä Suomessa on yleensä lähemmäs 1,5 €/litralta.

Tankattiin Suomen puolella kolme täyttä tankillista ennen Norjaan asti pääsemistä, yhteishinta noin 170€. Norjassa ainakin kuusi kertaa, yleensä puolikkaita tankillisia, yhteensä noin 220 €. Sitten vielä Ruotsin läpi ajettaessa pari kertaa (vähän halvempaa kuin Norjassa), ja Suomen puolella vähän ennen Tampereelle asti pääsemistä.

Paria tankkauskertaa en ollut merkinnyt ylös, mutta yhteensä bensaan meni koko reissun aikana suunnilleen 470 €.

Jos kokonaiskuluja vertaa siihen, kuinka paljon niitä olisi kertynyt jos oltaisiin matkustettu jonnekin lentämällä, niin kyllä tää autolla kruisailtu reissu tuli siihen verrattuna aika edulliseksi. Matkaahan me taitettiin suunnilleen 4500 km edestä.

RUOKA

Valmistaudu siihen, että Norjassa ruoka maksaa enemmän kuin Suomessa.

Siinä missä Suomessa tuntuu siltä, että vaikkapa puolen litran limupullo maksaa turhan paljon, Norjan hintojen jälkeen se tuntuu halvalta! Myös muiden reissaajien mielestä Norjassa on kallista syödä: yhdellä leirintäalueella tavattiin puolalainen pariskunta, joka oli laittanut aamiaispöytänsä kuolattavan koreaksi kaikenlaisilla ruokatarvikkeilla, ja ohimennen selvisi, että he olivat tuoneet lähes kaiken mukanaan Puolasta, koska siellä ruoka on paaaljon halvempaa kuin Norjassa.

Me käytiin Norjassa tasan kerran ulkona syömässä: Tromssan Burger Kingissä. Kuten ylempänä mainistsin, ostettiin siellä kaksi perusateriaa, ja siinä missä ne Suomessa maksaisivat yhteensä jonkun 15€, Norjassa hinta oli suunnilleen 25€.

Meillä oli mukana muovilautaset ja muutamat aterimet ja mukit, sekä kuivassa säilyviä ruokatarvikkeita, joilla suureksi osaksi koko reissu elettiin.

Aamupalat ja pääateriat olivat yleensä sellaista (sissi)ruokaa, johon lisätään tietty määrä kuumaa vettä, sekoitetaan ja annetaan hautua, ja voilà. Ne upposivat ihan okei, vaikka oltiinkin tosi onnellisia siinä vaiheessa, kun päästi kotiin ja sai viimein kunnon ruokaa. Välipaloina syötiin välipalapatukkoja (joihin kyllästyttiin jo parin päivän sisällä), paahtoleipää ja nutellaa (koska minä), ja sitten joskus ostettiin marketeista pahimpaan herkkuhimoihin tyydytykseksi limua ja sipsejä.

Tärkein neuvo tähän on, että vaikka ruoka on kallista ja pienellä budjettilla matkatessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen mitä ostaa, ruuasta ei kannata säästää niin, että uhraa samalla yhteistä rentoa reissufiilistä nälän ja tympääntymisen vuoksi!

MAJOITTUMINEN

Majoispaikkoja oli aika mukavasti, ja niistä oli teiden varsilla yleensä merkinnät niin että näki, oliko tarjolla telttapaikkoja. Me saavuttiin paikalle yleensä aika myöhään, mutta kuitenkin niin, että vastaanotot olivat vielä auki. Osa oli aika myöhäänkin, mutta en niitä osaa sen kummemmin eritellä.

Maksettiin joka paikassa kahdesta henkilöstä, telttapaikasta & autopaikasta, ja ne maksoivat keskimäärin 185 NOK eli 20 €.

Joissain paikoissa vaati lisämaksua, jos halusi käyttää sähköä tai suihkuun lämmintä vettä, eikä kertaakaan otettu niitä. Lähes jokaisessa meidän vierailemassa paikassa oli käytettävissä keittotupa, jossa pystyi keittämään vettä tai olisi voinut kokkailla ruokaa, mutta jos ei ollut, me pärjättiin hyvin trangiallakin. Joissain paikoissa oli myös muita mukavuuksia, kuten wifi-yhteys tai ”olohuone”.

Jos on rahaa käytettäväksi, monilla leirintäalueilla on myös pieniä mökkejä vuokrattavaksi, ja esimerkiksi Lofootella on myös paljon bed&breakfast-tyyppisiä huoneita – meidän yleinen vitsintynkä oli se, miten teidän varsilla mainostettiin paljon rommia (rom=huone).

Jos taas ei halua käyttää ollenkaan rahaa eikä tarvitse juoksevaa vettä tai vessaa, voi hyvin viettää yönsä myös jossain rauhallisessa paikassa luonnonhelmassa.

Ihan siten kuin ne asuntovaunutkin saattavat pysähtyä tien reunan syvennykseen viettämään yönsä (mikäli sitä ei ole erikseen kielletty), jokamiehenoikeudet pätevät myös Norjassa niin, että maastoon voi majoittautua teltalla. Meille leirintäalueille telttamajoittuminen oli paras vaihtoehto, ja pysähdyttiin matkan aikana näillä leirintäalueilla: Nordkapp Caravan & Camping, Alta River Camping, Tromsø Camping, Bjørnebo Camping, Moskenes Camping ja Øyjord Camping. Hintaa näille majoituksilla tuli yhteensä noin 130€.

Jos jonkun teistä suunnitelmana on leireillä pidempikin aika, kannattaa ottaa mukaan laadukas teltta, hyvät nukkuma-alustat sekä lämpimät makuupussit.

Meillä matkamukavuutta karsi hyvin paljon se, että toinen makuupusseista sylki niin paljon höyheniä ja nukkaa sinne teltan sisäilmaan, että vitsailtiin mun flunssan aiheutuneen niiden sisäänhengittämisestä (lintuinfluenssa makuupussin höyhenistä, why not :D), sekä se, että ne mun porukoiden aikoinaan häämatkaansa varten hommaamat makuupatjat olivat niin kulahtaneet, että päästivät ilmat yleensä ulos yön aikana niin että aamulla saattoi herätä takalisto kiinni kylmässä maassa (ja esimerkiksi Nordkappissa se maa osaa olla aika kylmä), sekä se että siitä uuden nihkeästä ex-partiloisveljeltä lainatusta teltastakin hajosi joitain saumoja, kun sitä ei ilmeisesti oltu tehty niin ahkeraa leireilykäyttöä varten.

PYSÄHDYSPAIKAT

Meidän kulkemien reittien varrella oli tien viereen tehtyjä syvennyksiä ja pysähtymispaikkoja oli aika tiheästi.

Jos mä sain äkisti päähäni että ”tää maisema pitää kuvata” just sillä hetkellä, kun ajettiin syvännyksen ohi, saattoi vähän matkan päässä ollakin jo sopivasti toinen pysähdyskohta.

Isommilla syvennyksillä saattoi olla pöydät eväiden syömistä varten, joissain oli huussitkin. Joitain yleisiä vessoja varten saattoi tosin tartteta jonkun kymmenen kruunun kolikon, joten semmosia on ihan kätevä kantaa mukana.

Me käytiin vessoissa yleensä huoltoasemilla ja aamuisin ja iltaisin leirintäalueilla joihin oltiin asetuttu, joten kyykkypissat eivät tulleet tutuiksi ja meidän mukaan ottamat vessapaperirullat jäivät käyttämättä.

SÄÄ

Säitä on lähes mahdotonta ennustaa, deal with it.

Meri- ja vuoristo ovat yhdistelmänä aika sellainen, että jossain kohtaa paistaa aurinko ja on melkein jopa lämmintä, mutta muutaman kilometrin päässä odottaakin jo saderintama.

Todennäköisesti sataa vähintäänkin tihkua, on sumuista ja tuulista ja silti vuorokauden ympäri hämmentävän kirkasta.

Eikä lämpötila luultavasti nouse missään välissä +15 asteen yläpuolelle. Näin meillä meni ainakin.

Varaudu lämpökerrostoilla ja sadevaatteilla, silmälapuilla ja tarvittaessa myös korvatulpilla.

ÖTÖKÄT

Se saattoi johtua meren läheisyydestä, tuulenvireestä ja ilman viileydestä, mutta Pohjois-Norjassa oli ihan varmasti vähemmän hyttysiä kuin mitä oli kesäisessä Suomen Lapissa!

Oikeesti, ei ollut paljoa käyttöä hyttysmyrkylle, toisin kuin siellä Ivalossa.

Joissain suojaisemmissa leiripaikoissa niitä saattoi hiukan olla ja yksittäisiä muurahaisia meidän telttaan aina välillä eksyi vierailemaan, mutta muutoin ei ollut riesaa ötököistä.

Tuulilasiin niitä saattaa ajon aikana lennellä, ja tarttuvat aika tiukkaan kiinni, mutta huoltoasemilla on yleensä pisteitä, joilla sen lasin voi pestä puhtaaksi.

NETTIYHTEYS ja GPS

En tiedä miten tää pätee muilla muilla liittymillä, mutta mulla oli kännykässä sellainen Soneran liittymä, jossa 3G on Pohjoismaissa (ja Baltiassa) saman hintainen kuin Suomessa. Näin pystyttiin siellä matkan päältä esimerkiksi etsimään tietoja eri kaupungeista ja nähtävyyksistä, vaikka kaikkialla netti ei tietenkään toiminut, kun kerran aikalailla vuoristossa pyörittiin.

Myöskään Lofooteille asti se netti ei kantanut: ruudusta näytti, että yhteys olisi, mutta ei vaan toiminut.

Ongelma väistyi, kun palattiin takaisin manner-Norjaan. Joiltain leirintäalueilta löytyi Wi-Fi-yhteys, mutta ei kaikilta, ja yleensä ne yhteydet olivat aika kämäsiä.

Reittitietoja varten käytettiin lähinnä Roopen kännykän GPS-yhteyttä. GPS oli erityisen kätevä ainakin kapeammilla vuoristoteillä, kun sen avulla pystyi vähän paremmin ennakoimaan jyrkempiä käännöksiä (joihin pitää hidastaa ajoissa, kun ei tiedä yhtään, tuleeko sieltä vastaan joku leveä asuntovaunu tai bussi), joita ei muuten välttämättä kovin ajoissa huomaisi (esimerkiksi sumun takia).

Mainittakoon myös tässä kohtaa, että inverttori, jolla sai autolla ajettaessa auton akusta virtaa kännyköiden (ja läppärien) akkujen lataamista varten, oli tällä reissulla tosi hyödyllinen, sillä esimerkiksi GPS:n käyttäminen söi kännyköistä tosi paljon akkua.

MATKASEURA

Kun lähtee seikkailumielellä reissuun, jonka määränpäitä ei ole tarkalleen etukäteen päätetty, ei välttämättä kannata lähteä reissuun tuntemattoman kanssa. Toinen pitää tuntea ainakin siltä osin, että tietää, miten hän käyttäytyy stressitilanteissa, nälkäisenä ja väsyneenä.

Ja kun autolla kuljetaan, niin sekin on hyvä tietää, miten toveri käyttäytyy liikenteessä ylipäätänsä.

Tai jos näitä ei etukäteen tiedä, ne todennäköisesti tietää sitten matkan jälkeen! Me käytiin silloin pari vuotta sitten interreilaamassa yhdessä, joten tunnettiin toistemme reissukäyttäytymisen jo aika hyvin, eikä mitään yllätyksiä ilmennyt. 🙂

Matkaan kannattaa tietty varustautua erityisen pitkällä pinnalla ja anteeksiannolla, jotta ei väsyneenäkään ottaisi nokkiinsa jostain toisen ajattelemattomasta heitosta.

Se helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos on yhtä helposti möksähtävää tyyppiä kuin minä, mutta toisaalta mun mielestä tommosessa reissussa on hyvä aina välillä muistuttaa itselleen ja toiselle, että hei, me ollaan lomalla, ja tarkoitus on nauttia matkasta ja toistemme seurasta, eikä vaan suoriutua reissusta läpi. Kaikkeen ei osaa varautua, kuten siihen jos toinen sairastuu (kuten mulle kävi), mutta sitten vaan pitää edetä siten miten tilanteet ja oma olo antavat periksi.

MUUT TURISTIT

Me tehtiin sellainen huomio, että suurin osa muista turisteista oli keski-iän ylittäneitä pariskuntia jotka sukkuloiva pitkin niitä kapeita vuoristoteitä semmoisilla minibussin kokoisilla, jäätelöauton näköisillä matkavaunuilla.

Me ei siis tosiaan oltu ihan ns. yleisintä kohderyhmää, mutta toisaalta, eihän se Norjan hintatasokaan ollut ihan meidän ikäisten budjettiin nähden mikään kaikkein paras.

Tän ikänormin huomasi hyvin esimerkiksi Nordkappissa, jossa me oltaisiin käyty hyvin sen paikan työntekijöistä, jos vaan siten oltaisiin itsemme esitelty, sillä kaikki asiakaspalvelijat olivat järjestään meidän ikäisiä (ja siellä oli myös suomalaisia kesätyöntekijöitä). Olihan siellä joitain nuoriakin, mutta jos oli, niin suureksi osaksi isommissa porukoissa. Tämmösiä nuoria pareja ei niinkään, mutta eipä se meitä haitannut!

KULKUPELI

Kannattaa olla hyvät renkaat ja auto muutenkin kunnossa. Ilmastointi ja sen sellainen on jees, samoin se jos kännykän tai jonkun musiikkilaitteen saa kytkettyä bluetoothilla autoon. Mun renkaat eivät olleet ihan uudet, ja iskän mukaan noilla samoilla ei enää toista kesää ajeta. Myös huolto ehdittiin puolivahingossa ottaa vasta reissun jälkeen, mutta matka meni onneksi ihan ongelmitta.

Jos ei ole vararengasta, sellainen renkaan paikkausainesetti voi olla hyvä olla mukana.

Meillä oli sellainen, mutta ei onneksi tullut tarvetta käyttää sitä.

Hätätilanteessa Norjasta saa vuokrattua autoja, eikä niillä ole välttämättä hintaakaan ihan hirveästi.

Eräitä meidän tapaamia nuoria reissaajia kompaten, auton muutaman päivän vuokraaminen saattaa maksaa saman verran, kuin sitten sen saman auton tankin täyttäminen.

TIET

Mä olin etukäteen lukenut uusien teiden tietulleista ja sellaisesta, mutta meillä ei tullut kertaakaan vastaan yhtäkään tietullia, joten mulla ei ole aiheesta kokemusta.

Ilmeisesti kyse voi kumminkin olla suht isostakin summasta rahaa, minkä tietulliin pitää maksaa, jos siihen joutuu.

Norjassa uudet tiet ja tunnelit rahoitetaan käsittääkseni ainakin osin tietullien tuloilla, mutta sitten kun tie on maksettu, tullia ei enää siltä tieltä peritä. Esimerkiksi Nordkappiin mennessä on aikoinaan voinut joutua maksamaan tietullimaksun, mutta nykyään sitä ei enää ole.

Norjassa on paljon tunneleita, erityisesti Nordkappiin ajaessa niihin kiinnitti huomiota, kun pituutta oli kilometrejä ja syvyyttäkin aika hurjasti. Mulle myös iski se flunssa puolivälissä matkaa, ja silloin ne korkeus-&ilmanpainevaihtelut tuntuivat erityisen ikävältä, kun korvat menivät jatkuvasti lukkoon.

Norjan tiestö oli muutenkin ainakin tänä kesänä kohtuullisen kunnossa, eikä ollut montaa kertaa kun jouduttiin jarruttelemaan tietöiden vuoksi.

Toki sitten kun oli tietöitä, se kyllä tuntui kun maa oli epätasaista soraa ja samaa saattoi kestää monia kilometrejä, edessä olevista autoista saattoi lennellä pikkukiviä ja niin edelleen. Me koettiin tätä jonkun verran vasta Ruotsin puolella, kun ajettiin E10-tietä Suomea kohti.

Suomessa ajonopeutta valvovista kameroista varoitetaan yleensä niin, että varoitusmerkillä ja itse kameralla on aika paljon välimatkaa, tai sitten joskus koko kameraa ei edes ole. Norjassa tehtiin sellainen huomio, että niistä harvoista kameroista, joita matkalla nähtiin (eli ne jotka oli asetettu joidenkin asuinalueiden läpi kulkevien teiden varteen), varoitettiin aina vain vähän ennen sitä kameraa. Sitä ei joutunut arvuuttelemaan, että milloin se kamera tulee, vaan välimatkaa varoitusmerkillä ja kameralla oli yleensä maksimissaan parin sadan metrin välimatka.

POROT

Kannattaa ottaa ne varoituskyltit tosissaan.

Siinä missä hirvivaroitus ei jossain Etelä-Suomen motarilla hetkauta pätkän vertaa, porot on ihan eri juttu. Ne saattavat singahtaa laumana keskelle tietä, ihan yllättäen, vaikka äsken olisivat vielä seisoskelleet rauhassa jollain kukkulalla.

Kun näkee yhden poron, kannattaa varautua, että lähellä on jossain lisää.

Vaikka porot eivät yleensä pelkää ihmisiä ja autoja niin paljon kuin vaikkapa hirvet, ei pidä luottaa siihen, että tien laidassa kävelevä poro myös pysyisi siellä tien laidassa. Sama pätee myös Pohjois-Suomen poroalueita. Norjassa on jossain varoitusmerkkejä myös lampaista, niitäkin kannattaa pitää silmällä.

Meillä ainakin oli ihan tarpeen se, että kun tuli porovaara-alue, niin toinen ajoi ja keskittyi kapeisiin teihin, ja toinen oli silmä kovana porojen varalta.

VALOKUVAAMINEN

Kannattaa varautua isolla muistikortilla ja ainakin yhdellä vara-akulla! Toki akkua voi päästä ainakin useimmilla leirintäalueilla lataamaan, mutta yleensä pistorasioita ja aikaa on aika rajallinen määrä ja latausta vaatia vehkeitä muitakin kuin kameran akut. Maisemat voivat myös olla laajoja, ja laajakulmaobjektiivista voi olla iloa: mä lainasin reissun ajaksi kaverilta laajakulmaisemman objektiivin, että saatiin vähän laajempaa näkökulmaa kuin tuolla omalla 35mm:llä. Se oli tosi kätevä!

Voi myös itse päättää, tekeekö kuvaamisesta kuinka ison osan reissua. Meidän valokuvaaminen oli aika hektistä: aina sitä varten ei jaksanut pysähtyä, ja osa maisemakuvauksesta tehtiin ikkunan läpi ajettaessa. Mullakin oli jalusta mukana, jos olisi halunnut käyttää enemmän aikaa kuvaamiseen, mutten kertaakaan jaksanut kaivaa sitä takaluukusta muiden kamojen alta esiin. 😀

Kannattaa muistaa kuvata muutakin kuin niitä täydellisiä maisemia.

Sillä vaikka ne ovat henkeä salpaavan upeita, niitä ei kumminkaan saa ikuistettua ihan koko siinä loistossaan, kuin miltä ne näyttävät livenä. Ja jälkeenpäin on tosi hauska katsella kuvia myös itseään, matkakumppanistaan ja siitä epätäydellisestä reissuarjesta – niiden maisemien lisäksi.

En sano näin pelkästään tän reissun perusteella, vaan koska näin tossa vähän aikaa sitten kuvia äidin ja iskän häämatkasta, kun he 90-luvun alkupuolella ajoivat autolla Euroopan halki. Suurin osa kuvista esitti heitä itseään eri paikoissa ja sitä reissuarkea, eikä pelkästään maisemia (vaikka toki niitäkin), ja ei vitsit miten ne pursusivat tunnelmaa…!

Ne oli toki otettu filmikameralla joten siinäkin on ero nykyajan kuvailuun verrattuna, kun kuvia voi räpsiä niin paljon, mutta niitä kuvia katsellessa tuli fiilis, että sellaisia matkamuistoja mäkin haluan tallentaa. Esimerkiksi interraililla mä tulin kuvanneeksi ihan liian paljon ympäristöä ja ihan liian vähän meitä kahta, ja se on jälkeenpäin ajateltuna tosi sääli…

Tuleeko mieleen jotain kysyttävää? Vastaan mielelläni jos vaan osaan!

Listaan tähän vielä meidän matkapäivät:

• Lähtötunnelmat
• 23.6. – Lähtöpäivä
• 24.-25.6. – Kaksi päivää Ivalossa
• 25.6. – Ivalo > Nordkapp
• 26.6. – Nordkapp > Hammerfest > Alta
• 27.6. – Alta
• 28.6. – Tromssa
• 29.6. – Lofootit (mm. Svolvær, Reine)
• 1.7. – Lofootit (mm. Å, Lofotr-museo)
• 2.-3.7. – Kaksi päivää kotimatkaa